Voimat loppuu lopussa?

[fuurio]

Moi

Harrastan kamppailulajia, tosin olen melkoinen amatööri vielä.

Ongelmaksi meinaa muodostua se että tuntuu voimat loppuvan etenkin treenien lopussa. Tarkemmin sanottuna fyysistä voimaa on mutta lihakset menee maitohapoille ja ei vain tahdo jaksaa kuten muut.

Karnosiini auttoi tähän ongelmaan loistavasti, valitettavasti se vain ei tahdo muuten sopia minulle.

Mistä luontaistuotteista/ravinnosta tai vastaavasta voisi olla apua tähän ongelmaan??

-Kiitos.

 

[Mike]

Hiilihydraatti treenin aikana.

 

[Munakas]

Harrastan kamppailulajia, tosin olen melkoinen amatööri vielä.
Ongelmaksi meinaa muodostua se että tuntuu voimat loppuvan etenkin treenien lopussa. Tarkemmin sanottuna fyysistä voimaa on mutta lihakset menee maitohapoille ja ei vain tahdo jaksaa kuten muut. Mistä luontaistuotteista/ravinnosta tai vastaavasta voisi olla apua tähän ongelmaan??

En mä näe tässä mitään ihmeellistä. Jos olet vasta amatööri, ei sulla kunto (kestävyys) ole välttämättä vielä sillä tasolla mitä muilla.
Ja ravinnostapa hyvinkin. Et sä tuohon "ongelmaan" välttämättä mitään luontaistuotteita tarvitse.

Kamppailulajit vaatii paljon energiaa, joten kunnolla vain sitä ruokaa koneeseen, etenkin hiilihydraatteja.

 

[åpoiuyt]

Kamppailu-uran alussa tulee tehtyä paljon turhaa työtä esim. jännitettyä vääriä lihaksia tai väärässä järjestyksessä, jolloin voimalla korvataan puuttuvaa taitoa. Voi siis olla että ongelmasi ei ole fysiologinen vaan ihan normaali vaihe harrastuksessasi. Jos taas suorituskykysi on huonontunut (oot siis sen verran treenannut että pystyt vertaamaan kestävyyttäsi harkoissa) niin sitten varmaan edellisten neuvoista kannattaa ottaa vaarin.

 

[AndyS]

Peruskunnon nostaminen lenkkeilyllä on aika paljon tehokkaampi tapa boostata jaksamista kuin lisäravinteet.

 

[veke]

Peruskunnon nostaminen lenkkeilyllä on aika paljon tehokkaampi tapa boostata jaksamista kuin lisäravinteet.

Kunnon Ravinto lisättynä hyvillä(toimivilla)lisäravinteilla, auttaa jaksamaan myös siellä lenkkipolulla

 

[thyani]

siinäpähän ne vastaukset tulikin yllä, joten:

 

[AndyS]

Kunnon Ravinto lisättynä hyvillä(toimivilla)lisäravinteilla, auttaa jaksamaan myös siellä lenkkipolulla

Toki ravintopuoli pitää olla kunnossa ja kannattaa syödä riittävästi (hitaita) hiilihydraatteja treeniä edeltävällä aterialla. Lisäravinteiden osuuden näen marginaalisena ja tässä mennään vähän perse edellä puuhun, kun mietitään ensimmäisenä lisäravinteita eikä keinoja parantaa kuntoa.

 

[veke]

Hitaita?uskallan väittää et treenien ympärillä vitargo on ainut hiilari, jota kannattaa käyttää..

 

[AndyS]

Kyllä. Suosittelen esimerkksi täysjyväpastaa ja ruisleipää sekä kasviksia sisältävää reipasta ateriaa noin 3h ennen treeniä. Henkilökohtaisesta aineenvaihdunnasta riippuen voi olla vähän aiemmin tai myöhemminkin.

Ehdottomasti ei kannata ruveta korvaamaan kokonaisia aterioita millään vitargoilla tai muilla jauheilla.

 

[veke]

Niin ne hiilihydraatti varastot pitää täyttää jo edellispäivänä..treenien ympärillä sit jauheita,jotka ihan oikeasti imeytyy..

 

[Dr.Faustus]

Itse olen kokenut hyötyä treenin aikana otetuista ravinteista sekä kamppailutreeneissä että lenkkipolulla. Vaikka miten paljon söisi ennakkoon niin tuntuu ettei tälläisellä isolla miehellä vaan hiilarivarastot riitä pitkissä treeneissä.

 

[Karihtala]

Vähän kanssa riippuu, mikä kamppailulaji on kyseessä. On aivan eri kuntovaatimukset vaikka potkunyrkkeilyllä tai lukkopainilla. Jälkimmäiseen ei siitä lenkkipolusta paljon hyödy.

 

[AndyS]

Miksei?

 

[Karihtala]

Miksei?

BJJ/Lukkopainin vaatima lajikunto ei vaan mielestäni paljoa saa irti lenkkien juoksemisesta. Enemmän hyötyä olisi vaikka voimatreenistä, mikäli jotain oheisharjoittelua haluaa tehdä. Karkeasti ilmaistuna pystylajit ovat lähempänä kestävyyslajia kun taas painilajit vähän lähempänä voimaa tai oikeastaan voimakestävyyttä.

Esimerkiksi itsellä pisimmät juoksut on ollut 50-100 metrin sprinttejä bussiin sillointällöin. Silti voitto harvemmin on jäänyt painikunnosta kiinni matsissa.

 

[AndyS]

BJJ/Lukkopainin vaatima lajikunto ei vaan mielestäni paljoa saa irti lenkkien juoksemisesta. Enemmän hyötyä olisi vaikka voimatreenistä, mikäli jotain oheisharjoittelua haluaa tehdä. Karkeasti ilmaistuna pystylajit ovat lähempänä kestävyyslajia kun taas painilajit vähän lähempänä voimaa tai oikeastaan voimakestävyyttä.

Kuulostaa vähintäänkin erikoiselta. Melkeinpä väittäisin että olet sattuman ja/tai käytännön kokemuksen ansiosta päätynyt virheellisen teorian kautta oikeaan lopputulokseen.

Lukkopaini, jossa lajisuoritus on 5-20 minuutin erä on tietenkin fyysisiltä vaatimuksiltaan paljon lähempänä kestävyyslajeja kuin potkunyrkkeily, jossa on 2-3 minuutin erät. Ero suorituksen kestossa on samaa luokkaa kuin 1000m juoksu vs. 3000-10000m juoksu. Erätauot ja niillä palautuminen on sitten tietysti oma lukunsa. Joka tapauksessa potkunyrkkeily on paljon enemmän intervallilaji kuin lukkopaini ja sykkeet käyvät tyypillisesti korkeammalla ottelun aikana ja vaihtelevat myös enemmän.

Tämä heijastuu myös lajiharjoitteluun. Potkunyrkkeilyn lajiharjoittelukin on huomattavasti enemmän intervallimaista, kuten välineiden lyömistä 2-3min erillä, lyhyitä sparrieriä jne. Tämä kehittää maksimikestävyyttä mutta ei juurikaan peruskestävyyttä. Lukkopainin tekniikkaharjoittelu on temmoltaan huomattavasti rauhallisempaa ja sparrierätkin ovat selvästi pidempiä.

Tästä nähdäkseni seuraa, että lukkopainin lajiharjoittelu itsessään kehittää peruskestävyyttä paljon paremmin kuin potkunyrkkeilyn. Ja jos harjoitusohjelmassa on paljon tällaista lajiharjoittelua, niin ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä tehdä enää erikseen peruskestävyysharjoittelua. Eihän hiihtäjänkään tarvitse erikseen mennä juoksemaan saadakseen peruskestävyyttä vaan se kannattaa kehittää ensisijassa lajiharjoittelulla - jos vain on lunta.

Jos lukkopainijan lajiharjoittelu olisi estynyt mutta juokseminen (tai vaikka kuntopyöräily) olisi mahdollsita niin suosittelisin kyllä pitämään peruskestävyystasoja yllä lenkkeilyllä, koska tämäkin ominaisuus on lajissa tärkeä voimakestävyyden lisäksi.

Potkunyrkkeilyssä vastaava tilanne on kovien anaerobisten treenien kohdalla. Ne kannattaa tehdä ensisijassa lajiharjoitteluna ja jos sitä kautta niitä saadaan riittävästi niin ei ole tarpeellista erikseen juosta intervalleja. Peruskestävyyttä taas on hankala (vaikkei mahdoton) tehdä potkunyrkkeilyn lajiharjoitteluna, jolloin siihen kannattaa laittaa oheistreeniaikaa.

 

[Zimpanssi]

Vähän kanssa riippuu, mikä kamppailulaji on kyseessä. On aivan eri kuntovaatimukset vaikka potkunyrkkeilyllä tai lukkopainilla. Jälkimmäiseen ei siitä lenkkipolusta paljon hyödy.

Eiköhän ne painilajien huiput käy siellä lenkkipolulla ihan yhtä paljon kuin nyrkkeilijätkin. Ehkä poislukien raskaiden sarjojen ottelijat joiden nivelet eivät välttämättä kestä juoksua samalla tavalla. Eli kyllä siitä hyötyä on, mutta ehkä se suurin syy on lenkkeilyn helppous. Aamulenkki kun ei oikeastaam vaadi kuin lenkkarit ja asenteen. Siinä olet varmaan oikeassa, että painin kuntovaatimukset ovat paljon monimutkaisemmat jotta pelkka tasavauhtinen lenkki olisi riittävä sen puolen hoitamiseen. Mutta harjoituksena se vaan kuuluu talon perustuksiin.

Tässä olisi ihan hyvä artikkeli asiasta.
http://wrestlingforglory.blogspot.fi/p/wrestling-cardio.html

 

[Karihtala]

Kuulostaa vähintäänkin erikoiselta. Melkeinpä väittäisin että olet sattuman ja/tai käytännön kokemuksen ansiosta päätynyt virheellisen teorian kautta oikeaan lopputulokseen.

Lukkopaini, jossa lajisuoritus on 5-20 minuutin erä on tietenkin fyysisiltä vaatimuksiltaan paljon lähempänä kestävyyslajeja kuin potkunyrkkeily, jossa on 2-3 minuutin erät. Ero suorituksen kestossa on samaa luokkaa kuin 1000m juoksu vs. 3000-10000m juoksu. Erätauot ja niillä palautuminen on sitten tietysti oma lukunsa. Joka tapauksessa potkunyrkkeily on paljon enemmän intervallilaji kuin lukkopaini ja sykkeet käyvät tyypillisesti korkeammalla ottelun aikana ja vaihtelevat myös enemmän.

Tämä heijastuu myös lajiharjoitteluun. Potkunyrkkeilyn lajiharjoittelukin on huomattavasti enemmän intervallimaista, kuten välineiden lyömistä 2-3min erillä, lyhyitä sparrieriä jne. Tämä kehittää maksimikestävyyttä mutta ei juurikaan peruskestävyyttä. Lukkopainin tekniikkaharjoittelu on temmoltaan huomattavasti rauhallisempaa ja sparrierätkin ovat selvästi pidempiä.

Tästä nähdäkseni seuraa, että lukkopainin lajiharjoittelu itsessään kehittää peruskestävyyttä paljon paremmin kuin potkunyrkkeilyn. Ja jos harjoitusohjelmassa on paljon tällaista lajiharjoittelua, niin ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä tehdä enää erikseen peruskestävyysharjoittelua. Eihän hiihtäjänkään tarvitse erikseen mennä juoksemaan saadakseen peruskestävyyttä vaan se kannattaa kehittää ensisijassa lajiharjoittelulla - jos vain on lunta.

Jos lukkopainijan lajiharjoittelu olisi estynyt mutta juokseminen (tai vaikka kuntopyöräily) olisi mahdollsita niin suosittelisin kyllä pitämään peruskestävyystasoja yllä lenkkeilyllä, koska tämäkin ominaisuus on lajissa tärkeä voimakestävyyden lisäksi.

Potkunyrkkeilyssä vastaava tilanne on kovien anaerobisten treenien kohdalla. Ne kannattaa tehdä ensisijassa lajiharjoitteluna ja jos sitä kautta niitä saadaan riittävästi niin ei ole tarpeellista erikseen juosta intervalleja. Peruskestävyyttä taas on hankala (vaikkei mahdoton) tehdä potkunyrkkeilyn lajiharjoitteluna, jolloin siihen kannattaa laittaa oheistreeniaikaa.

Lajisuoritus on myös hieman erilainen. Jopa subbari ja jujutsu eroaa toisistaan paljon. Jos nyt oletetaan, että kyseessä on 5/6/7/10 minuutin IBJJF-säännöin otettava matsi puvulla, niin matsi on jotakuinkin seuraavanlainen; Lähtö pystystä, vähän kokeilua jos onnistaisi alasvienti, kevyehköä vääntöä pystyssä. Yleensä toinen tai molemmat vetävät tässä kohtaa guardiin, josta seuraa helvetillinen scramble, jossa jompikumpi päätyy päälle ja tilanne rauhoittuu. Toinen saa edun. Sitten kevyehköä guardin pelaamista siihen asti, että joko toinen tekee räjähtävän sweeppiyrityksen tai toinen räjähtävän guardinohitusyrityksen. Pääasiassa kuitenkin pistejohdossa oleva ukko stallaa ja rauhoittelee peliä, jolloin syke ei turhia nouse.

Ideana nyt se, että matsissa on pitkälti kevyehköä staattista pitoa paljon, muutamia räjähtäviä hetkiä välissä (sweepit, subiyritykset, guardinohitukset) ja lisää pitoa. Esimerkiksi Keenan Cornelius sanoi oheisharjoittelustaan, että räjähtävät suoritteet salilla ovat toissijaisia, koska bjj:ssä niitä tulee vähemmän kuin voimakestävyyttä vaativia staattisia pitoja.

 

[kierojalka]

En oo mikään veteraanivääntäjä, mut oon kyllä samaa mieltä, että varsinkin alussa kunto kehittyy parhaiten ihan vaan sillä lajitreenillä. Taloudellisuus ja rentous on mun mielestä avainjuttuja tähän.

Toki tää kuuluisa pyhä kolminaisuus (ravinto, uni, treeni) täytyy laittaa kuntoon, mut sen nyt pitäis olla itsestäänselvyys. En mä kyllä näe, että kevyestä lenkkeilystä ois jotain haittaa. Ihan hyvää vastapainoa tollanen jolkottelu on lukkopainin jyystävälle luonteelle.

 

[AndyS]

Siis tietysti lajitreeni kehittää alussa eniten sitä jaksamista nimenomaan sen kautta, että ei kuluta niin paljon energiaa hukkaan häseltämiseen.

Tämä on kuitenkin hieman eri asia. Tuossa parannetaan "moottorin" hyötysuhdetta, jolloin "bensaa" kuluu vähemmän. Peruskunto- ja voimakestävyysharjoittelu taas kasvattavat "bensatankin" tilavuutta. Ja samassa analogiassa nuo syömispuolen jutut taas liittyvät siihen että tankki laitetaan mahdollisimman täyteen.