Minä en nyt oikein tiedä kumpaan kategoriaan itseni luokittelisin(wnb-bodaaja vai wnb-voimailija). Treenit ollut viime vuodet lähempänä bodausta. Satunnaisia voimajaksoja lukuunottamatta. Mutta vaikka jos innostuisinkin laittamaan focuksen vielä voimailuun (penkkipunnerrus), niin en kyllä pystyisi eristävää treeniä kokonaan karsimaan pois, koska se tekeminen ei olisi enää mielekästä itselleni enää. Siitä en tiedä kumpi vie voimahommissa parempaan lopputulokseen. Lienee kovin yksilöllistä. Toki esim voimanostajilla ne kolme lajia vie jo palautumiskapasiteettia + focusta niin paljon, että ns. apuliikkeet on valittava tarkkaan ja ei määräänsä enempää vitkutteluita.
Joillainhan lihasmassa kehittyy ihan moninivelliikkeillä ja voimailutreeneillä riittävästi. Jotkut luonnostaan ruipelot ja hardgainerit voi hyötyä niistä bodausjaksoista enempi, jos niillä saa lihasmassaa kasvatettua. Niin on sitten mitä hermottaa lajitreeneillä. Ja sitten vielä kun jotkut yksilöt voi olla todella vahvoja kohtalaisen vaatimattomalla lihasmassalla, toiset isommalla lihasmassalla ja jotkut ei saa tehoja irti kovin kummoisesti vaikka olisi pattiakin.
Itse uskoisin hyötyväni siitä bodaamisesta aika paljon esim. punnerrusvoimaa silmällä pitäen, kun lihaskasvu/koko on aina ollut aika tiukassa. Ja en ole ruipelona koskaan nostanut kummoisia rautoja. Toki sillonkun voimaili penkkipunnerruksessa tosissaan, niin vähemmän oli eristävää treeniä. Varsinkin jaloille, olkapäille ja selällekin. Takaolkapäitä ja yläselkää olisi pitänyt kyllä jälkikäteen ajateltuna treenata enempi. Sitten taas jotain käsiä hinkkasin aivan liikaa(söi ojentajien palautumiskapasiteettia voimatreeneiltä), kun ne eivät kasvaneet ilman runsasta eristävää treeniä. Enkä halunnut olla paha narukäsi mitä luontasesti olin.