Toi on kyllä tosi... pitäisi vaan ajatella itsekseen että "vitut mulla asiat mitään huonosti ole" ja miettiä kuinka huonosti asiat voisivat olla (tai mitä hyvää omassa elämässä on tällä hetkellä). Perkele. Voisi tosiaan käyttää aikaa paremminkin kuin ongelmien surkutteluun.goodolmob sanoi:
jep, olen huomannut saman. just esim. kun soittaa jollekin ja sanoo, että minäpä tässä terve. on syvä hiljaisuus toisessa päässä. ja varsinkin kun jotain virallisia asiapuheluita soittelee, niin ei mitään tervehdyksiä voi tulla kun ite toivottelee hyvät päivät jne. viddu. sitä vois tervehtiä ihan vaikka kohteliaisuudesta. mut ei väkisin. :curs: :curs:inflames sanoi:
mulla on varmaan kans sit sama leima otsassa :( tänään terapeutti sanoi, että mun varmaan kantsis alkaa syömään masennuslääkkeitä, kun mun psyykkinen tila alkaa oikeasti olla siinä tilassa, ettei enää keskustelut auta niin paljoa. "olisi hyvä yhdistää lääkehoito ja terapia." :jahas: "kun niitä vastoinkäymisiä sulla on tällä hetkellä vähän liikaa." no kiva että muutkin alkavat sen huomatahamara sanoi:
ite vain mietin, miten nuoren ihmisen elämä voi olla näin vaikeaa? eikö tässä pitäisi olla onnensa kukkuloissa, kun on fyysinen terveys ainakin tallella, työpaikkoja 2 kpl, valmistuminen ammattiin syksyllä, rahaa ja muutama hyvä ystävä... ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä, mut mun tekee vain mieli itkeä paha oloa pois :itku: en mä mitään masennuslääkkeitä halua alkaa syömään, kun en usko että niistä loppupeleissä on mitään hyötyä. Luin jossain vaiheessa tuolta "Elämänne rankin kokemus"-threadista kirjoituksesi ja täytyy sanoa, että et ole kovin helpolla päässyt. Eli täällä on ainakin yksi, joka toivoo, että sinulla alkaa pian taas elämä hymyillä ja masennus helpottaa...Aylah sanoi:
Voi luoja, mistä noita saatanan terapeutteja sikiää? Ei todellakaan ollut kovin kannustavasti sanottu. "Sulla on kuule liikaa ongelmia, have a Prozac and smile!". Lääkärihän ne lääkkeet määrää, ja mä ymmärsin ettei toi terapeutti edes ole psykiatri. Mitä jos vaihtaisit terapeuttia/psykiatria? Voihan olla ettei terapia tuota haluttua tulosta senkin takia jos ei käy henkilökemiat yksiin terapeutin kanssa? Ja tietysti ymmärrän jos lisävitutusta ja mielenharmia aiheuttaa se työharjoittelu josta aiemmin kirjoitit. Muistan nimittäin että mua itteäni vaivas sellanen yleinen synkkyys ja tympäännys kun olin perushoidon harjoittelujaksolla. Pimeä keskitalvi, paskanhajua aamusta iltaan, kaltoin kohdeltuja vanhuksia ja kusipäisiä hoitajia -mitä muuta voisi toivoa?Aylah sanoi:mulla on varmaan kans sit sama leima otsassa :( tänään terapeutti sanoi, että mun varmaan kantsis alkaa syömään masennuslääkkeitä, kun mun psyykkinen tila alkaa oikeasti olla siinä tilassa, ettei enää keskustelut auta niin paljoa. "olisi hyvä yhdistää lääkehoito ja terapia." :jahas: "kun niitä vastoinkäymisiä sulla on tällä hetkellä vähän liikaa." no kiva että muutkin alkavat sen huomata
lääkeriippuvuus tähän vielä lisää, ni johan pomppaa :thumbs: :wall:
Aylah sanoi:
se ei voi niitä lääkkeitä määrätä, mut sanoi että omalääkäri vois määrätä jotain masennuslääkettä, että olis terapia sit tehokkaampaa. mä en oikein usko noihin pillereihin, kun sit on aivot muuten koomas kun niitä vetelee. että kyllä varmaan saa sen onnellisen olon niillä pillereillä aikaan, mutta onko se sit sellaista oikeata onnellisuutta. tuskin.. takia ponnistella etiäpäin ja onhan tässä aina jotain pientä mikä piristää, mutta sitten ne suuremmat ja pahemmat asiat vain ajaa ylitse. ei toi lääkejuttu niinkään vituta, lähinnä vain masentaa entisestään, että oikeasti onko mun tilanne nyt mennyt sellaiseksi jo että nappia naamaan. :jahas: Aylah sanoi:
lopetitko sitten ihan tosta noin vain tablettien syömisen vai vähitellen? ehkä mua eniten pelottaa noissa se että jää koukkuun niihin ja mitä kaikkea siitä voi sit seurata. ja sit just se, että jos ne eivät autakaan ajattelemaan positiivisesti.. tai vetää ihan zombieksi?Goatsilla sanoi:
Aylah sanoi:
:curs: