Vituttaa niin ankarasti

[Jansku]

...Miks helvetissä sitä sitten täytyy ottaa, kun sen vaarat tietää itsekin!?

Niin voisikohan kyseessä olla alkoholiriippuvuus, jota myös alkoholismiksi kutsutaan. Harvoin huumeiden käyttäjäkään pystyy hommaa tuosta vaan lopettamaan vaikka tietää että kohti ojan pohjaa mennään.

 

[MerZi]

Niin voisikohan kyseessä olla alkoholiriippuvuus, jota myös alkoholismiksi kutsutaan. Harvoin huumeiden käyttäjäkään pystyy hommaa tuosta vaan lopettamaan vaikka tietää että kohti ojan pohjaa mennään.

Nii-in... :itku: Eipä oo oikein hyviä ideoita, mitä tässä nyt sit tekis pelastaakseen ensinnäkin hänet mut myös itteni.

 

[Angelica-82]

Äiti haukkuu (tosin leikillään) vanhakspiiaks ja ite kärsin siitä, kun mulle tulee avautuun ja esittään ihastuksen/rakkauden tunteitaan sellaset jätkät, joita pidän ihan puhtaasti kavereina tai jopa sukulaisiin verrattavina. Ei siis pätkääkään ihastumista tai kemiaa mun puolelta. :( Pahinta oli ku yks kävi käpälöimään, vaikka selitin ettei mua kiinnosta.
Yök. Eihän tollasesta sais vihanen olla mut aika vaikee oon jatkossa noihin suhtautua kauheen järkevästi. Menee kaveruus jotenki hämäräks...Voi prkl. Kun sitä sattuu ihan liian usein!

Vituttaa myös se, että oon kaveripiirini ainoa sinkku ja siksipä mua ei kutsuta juuri minnekään enää. Ja nää kaverit ei enää pidä oikeen mitää yhteyttä. Vit-u! Sit loput kaverit asuu jossain kaukana eikä niitä voi ees nähä kun muutaman kerran vuodessa. Voi helvetti että voi ihminen olla yksinäinen joskus. Ei uskois mut nyt kaipais jo tiivistahtista koulua sen vuoks et näkis ihmisiä. No, onneks työt alkaa uudessa kaupungissa n. 5vk päästä Parempaa onnea odotellen...

 

[roskilde]

Eikä mun. Itsellä ei henk.koht ole mitään ongelmaa sen kanssa, kun en sitä käytäkään, mutta avokilla on. Olenpa sitten viikon taas ollut niin maassa kun olla voi, päivittäin itkee tihtrauttanut salaa peiton alla kun ahdistaa. Kirjotin äsken pitkät tarinat samasta aiheesta, mutta lopulta en sit laittanukaan niitä tänne.. Mitäpä mä täälläkään valittaisin. Itsehän mun on nämä asiat ratkaistava, tuntuu vaan helvetin pahalta nähdä mitä rakkaalle käy ton viinan kanssa läträtessä, ja mitä siitä minulle seuraa. Asiaan kun en kuitenkaan voi millään tavalla vaikuttaa, näköjään. Yrittänyt olen. Harmi, kun mies on selvinpäin kuin unelma, juuri se, kenen kanssa haluan elämäni jakaa.. Tiedän sen nuoresta iästäni huolimatta. Pienestä iästä huolimatta oon ehtinyt kokemaan jo ihan liian paljon... Tekee vaikeeta. Mut onhan mulla taas pitkä yksinäinen ilta aikaa miettiä, kun mies lähtee ryyppäämään...

Alkoholismi on sairaus.Sitä ei voi toinen ymmärtää joka ei ole riippuvainen viinasta.Pullon taakse on helppo piiloutua mutta sieltä saattaa olla vaikeeta tulla ulos.

 

[Ilc81]

suomi 4 -3 tshekki.

3-3 tilanteessa ja kuqin avopaikassa oli odotukset korkealla.

ikuinen häviäjäkansa suomi.

pakkoo korkata karhu. vituttaa.

:curs:

 

[Integrandi]

suomi 4 -3 tshekki.

3-3 tilanteessa ja kuqin avopaikassa oli odotukset korkealla.

ikuinen häviäjäkansa suomi.

pakkoo korkata karhu. vituttaa.

:curs:

On aivan uskomaton leka otsassa...Tähän ei enää pelkkä karhu auta.

 

[Joey]

suomi 4 -3 tshekki.

3-3 tilanteessa ja kuqin avopaikassa oli odotukset korkealla.

ikuinen häviäjäkansa suomi.

pakkoo korkata karhu. vituttaa.

:curs:

Mulla toisenlaiset tunteet. Olin nimittäin veikannut Tsekin voittoa pitkävetolappuseen ja loputkin kohteet näyttää menneen oikein, eli pienen juhlan paikka. Tosin oisin juhlinut ilman muutaman euron voittoakin.
:kippis1: Ei Suomi tuu pärjään moneen moneen vuoteen futiksessa, kylmä fakta.

 

[Eleonoora]

Eikä mun. Itsellä ei henk.koht ole mitään ongelmaa sen kanssa, kun en sitä käytäkään, mutta avokilla on. Olenpa sitten viikon taas ollut niin maassa kun olla voi, päivittäin itkee tihtrauttanut salaa peiton alla kun ahdistaa. Kirjotin äsken pitkät tarinat samasta aiheesta, mutta lopulta en sit laittanukaan niitä tänne.. Mitäpä mä täälläkään valittaisin. Itsehän mun on nämä asiat ratkaistava, tuntuu vaan helvetin pahalta nähdä mitä rakkaalle käy ton viinan kanssa läträtessä, ja mitä siitä minulle seuraa. Asiaan kun en kuitenkaan voi millään tavalla vaikuttaa, näköjään. Yrittänyt olen. Harmi, kun mies on selvinpäin kuin unelma, juuri se, kenen kanssa haluan elämäni jakaa.. Tiedän sen nuoresta iästäni huolimatta. Pienestä iästä huolimatta oon ehtinyt kokemaan jo ihan liian paljon... Tekee vaikeeta. Mut onhan mulla taas pitkä yksinäinen ilta aikaa miettiä, kun mies lähtee ryyppäämään...

Tiedän todella tuon tunteen! Ja otan osaa! Me käytiin tuo kaikki läpi avokin kans joskus pari vuotta sitten. :( Siitä onneksi selvittiin!
Mut tuo on kyl tositositosi hirveää! Etkö pääse miehen mukaan, kun hän lähtee ryyppäämään? Vai etkö edes halua? On tosi ikävää, kun toinen lähtee juhlimaan ja toinen jää kotiin! :( Minä nimittäin olen kans sellainen, joka ei alkoholista välitä tippaakaan ja on mieluiten ilman. :thumbs:
Avokki onneksi ymmärsi lopulta, että mikä on tärkeintä elämässä. En yksinkertaisesti voi elää sellaisen kanssa, joka ryyppäilee! Siitä seuraa aina vaan pahaa mieltä. :itku: Mietin pari vuotta sitten jopa tulevaisuutta: mies ryyppää viikonlopusta toiseen ja minä olen lasten kanssa kotona. Tuollaista elämää en tahdo omille lapsilleni! En tosiaankaan. Enkä tietysti itsellenikään.
Luuletko, että miehesi pettää sinua näillä ikävillä reissuillaan? (anteeksi, että kysyn näin suoraan) Ja kun mainitsit, että et voi edes ystävällesi puhua tästä, niin eikö sulla oikeasti ole ketään, kenen kanssa puhua? Joku saman kokenut? Tai edes suunnilleen saman? Tai sit joku, joka on kans sellainen, et viihtyy ennemmin ilman alkoholia? Sinua helpottais varmasti saada puhua jonkun kanssa! Puhuminen ei välttämättä ole kovin helppoa ja joku saattaisi luulla, että onpa sulla huono mies/suhde, mut yleensä ihmiset kyllä ymmärtää, et asialla ei ole leikkimistä ja todella moni joutuu sen valitettavasti kokemaan. Eli puhu edes jollekin. Tuntuu, että puhuminen miehesi kanssa ei juuri nyt auta! Valitettavasti.
Ja muistan, kuinka oma mieskin yritti "lepytellä" krapula-aamuina. "Seuraavana launantaina mennään elokuviin/sukulaisten luo/sinne ja tänne ja ollaan ehdottomasti selvinpäin. Ja niin varmaan. :jahas: Turha lupailla kuuta taivaalta, kun se ei kuitenkaan onnistu. :curs:
Voimia sinulle, tarvitset niitä!

 

[Ilc81]

Mulla toisenlaiset tunteet. Olin nimittäin veikannut Tsekin voittoa pitkävetolappuseen ja loputkin kohteet näyttää menneen oikein, eli pienen juhlan paikka. Tosin oisin juhlinut ilman muutaman euron voittoakin.
:kippis1: Ei Suomi tuu pärjään moneen moneen vuoteen futiksessa, kylmä fakta.

niin keskitytään vaan johonkin marginaalilajiin kuten jääkoronaan.

 

[Gillyanne]

MerZi, jaksamista ja sympatiahali sinulle! Itse seurustelin kymmenisen vuotta sitten hyvinkin samanlaisen "tapauksen" kanssa - kun silloinen kumppani otti viinaa, meni se lähes poikkeuksetta överiksi, ja lopputuloksena oli hyvin usein :itku:. Väkivaltaiseksi hän ei koskaan ryhtynyt, mutta verbaalisesti hyvinkin ilkeäksi ja aggressiiviseksi, ja monta kertaa sain hävetä hänen "örvellyksiään" kavereidemme edessä. Tutulta kuulostaa myös tuo krapula-aamujen katuminen ja "kuun taivaalta lupaaminen"... Monta kertaa asiasta juteltiin, mutta eipä se paljoakaan auttanut, kun viina miestä seuraavan kerran vei :(

Suhde päättyi sittemmin ihan muista syistä, mutta sen se ainakin opetti, että kukaan ei voi kumppaniaan raitistaa/hänen alkoholinkäyttöään järkevöittää ...

 

[j.nu]

Exät kun availee vanhoja haavoja. Äh.

 

[MerZi]

Tiedän todella tuon tunteen! Ja otan osaa! Me käytiin tuo kaikki läpi avokin kans joskus pari vuotta sitten. :( Siitä onneksi selvittiin!
Mut tuo on kyl tositositosi hirveää! Etkö pääse miehen mukaan, kun hän lähtee ryyppäämään? Vai etkö edes halua? On tosi ikävää, kun toinen lähtee juhlimaan ja toinen jää kotiin! :( Minä nimittäin olen kans sellainen, joka ei alkoholista välitä tippaakaan ja on mieluiten ilman. :thumbs:
Avokki onneksi ymmärsi lopulta, että mikä on tärkeintä elämässä. En yksinkertaisesti voi elää sellaisen kanssa, joka ryyppäilee! Siitä seuraa aina vaan pahaa mieltä. :itku: Mietin pari vuotta sitten jopa tulevaisuutta: mies ryyppää viikonlopusta toiseen ja minä olen lasten kanssa kotona. Tuollaista elämää en tahdo omille lapsilleni! En tosiaankaan. Enkä tietysti itsellenikään.
Luuletko, että miehesi pettää sinua näillä ikävillä reissuillaan? (anteeksi, että kysyn näin suoraan) Ja kun mainitsit, että et voi edes ystävällesi puhua tästä, niin eikö sulla oikeasti ole ketään, kenen kanssa puhua? Joku saman kokenut? Tai edes suunnilleen saman? Tai sit joku, joka on kans sellainen, et viihtyy ennemmin ilman alkoholia? Sinua helpottais varmasti saada puhua jonkun kanssa! Puhuminen ei välttämättä ole kovin helppoa ja joku saattaisi luulla, että onpa sulla huono mies/suhde, mut yleensä ihmiset kyllä ymmärtää, et asialla ei ole leikkimistä ja todella moni joutuu sen valitettavasti kokemaan. Eli puhu edes jollekin. Tuntuu, että puhuminen miehesi kanssa ei juuri nyt auta! Valitettavasti.
Ja muistan, kuinka oma mieskin yritti "lepytellä" krapula-aamuina. "Seuraavana launantaina mennään elokuviin/sukulaisten luo/sinne ja tänne ja ollaan ehdottomasti selvinpäin. Ja niin varmaan. :jahas: Turha lupailla kuuta taivaalta, kun se ei kuitenkaan onnistu. :curs:
Voimia sinulle, tarvitset niitä!

Osuit Eleonoora niin nappiin kun vain ikinä voi. Kuulostaa niin tutulta. Ei mulla ole oikein ketään kenelle puhua. Paras ystävä oli ja meni, ei nää elämässään muuta kuin ruusun punaisia unelmia uuden poikaystävän vuoksi.. Ehkä mä vaikka huomenna kirjoittelen lisää, mut tällä hetkellä vasemmassa kädessä nimetön sormi niin pahasti sijoiltaan ettei oikein voi kirjoittaa. Ei voi muuta sanoa, kuin et odotan tulevaa aamua vähiten tässä maailmassa.

 

[MerZi]

..Ja se aamuhan tuli. Vasen nimetön aivan helvetin kipeä, lääkäriin? Oikeastaan tuntuu siltä, kuin kädessä ei olisi nimetöntä eikä pikkurilliä, kummallista. Puristusvoima on ihan hukassa. Ja tämä vammahan siis tuli viime yön tapahtumien kylkiäisenä. :itku:

Tää aamu on takuulla mun tähänastisen elämäni pahin. Tuntuu kuitenkin, vaikka lopun alussa ollaan, ettei tulevaisuus voi tuoda muuta kuin parempaa. Toivotaan niin.

Avo pudotteli aamuyöllä kaapin ovia alas, yritin äsken viritellä niitä takaisin paikoilleen. Kieltämättä alkoin v*tutuskäyrä nousemaan heti aamusta, eihän sitä paikoilleen saanut kun alin sarana ei edes kestä kiinni, lohjennut. Kylläpä tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta no, onhan toi ihan kiva tolleen avohyllynäkin.

On muuten porukka pistänyt tosi fiksua kommenttia, kiitos kaikille. :haart: Tuntuu hyvältä huomata etten ole ainut, ja ennenkaikkea te, joilla on kokemusta samankaltaisista ongelmista, olette selvinneet niistä. TOSI iso kunnianosoitus teille.. Mä en edelleenkään voi muuta kuin ihmetellä, miten Eleonooran teksti voi olla kuin suoraan mun omalta näppäimistöltä.

Tuntuu, että tällä hetkellä koko maailman ongelmat on mun niskassa, vaikka eihän se niin ole. Yritän ajatella, että monella ihmisellä on vielä paljn huonommin. Ei tässä kuitenkaan hirveenä hymyilytä, sillä sen lisäksi että avomies alkoholisoituu huimaa vauhtia, toivotin viime yönä erään ystävänikin suutuspäissäni painumaan hevon vittuun.

Ei mut ei oikeesti paljon hymyilytä kun saa siiderit ja drinkit päälleen, mies sylkee naamalle, haukkuu huoraksi ja lehmäksi joka vain HÄNEN siivellään elelee. Joopa joo, ei oo varmaan vaikea arvata, onko miehen uskottavuus meikäläisen silmissä tällä hetkellä aika nollassa. Uskon, että häntä hävettää, mutta anteeksipyyntöjä odotellessa.. Sain kuunnella todella törkeää tekstiä, enkä usko että niitä sanomisia pystyn anteeksi antamaan, ainakaan ihan heti. Voinhan toki yrittää unohtaa.

Te, joilla on kokemusta, millaisilla syillä puolisonne perustelivat juomistaan? Jos sitä nyt jollain voi perustella. Meillä mies yrittää toistuvasti saada minut näyttämään hänen juomisensa syyltä. "Sinä sitä, sinä tätä.." En kyllä lähde tähän mukaan ollenkaan. Mutta voisiko olla jotenkin niin, että sitä ikään kuin hakeekin syyllistä muualta kuin omasta itsestään? Jos jollain tasolla tiedostaa sen, ettei homma ole ihan hallussa, muttei pysty myöntämään? Onhan se yleensäkin helpompaa syyttää toista kuin myöntää olevansa itse väärässä.

 

[Angelica-82]

MerZille: Aika pahalta kuulostaa sun ukkos jutut. :( Tedätkö yhtään mikä sen saa käyttäytyyn noin vihamielisesti kännissä? Ite tunnen yhen jätkän joka on viinapäissään täysin eri ihminen kun selvinpäin ja kännissä jutut on aina aika vihamielisiä kaikkia kohtaan (ei silti lyö ketään eikä käyttäydy muuten aggressiivisesti). Tyypin isä on juoppo ja hakannu tän jätkän verille monesti lapsena ja äitikin on saanu kyytiä. Ja tän jätkän isän isä on kuollu viinaan. Jätkä ei oo 10v nähnykään isäänsä eikä kuullu siitä mitään. Yrittää ite lopettaa juomista eikä juokaan ku muutaman kerran vuodessa mut aina seinäkännit. En tiä loppuuko toi toiminta koskaan mut ainakin sen kohdalla on jo homma lieventyny. Hm, toistaseks. Toivottavasti pysyvästi, koska selvinpäin ollessaan tosiaan hyvä tyyppi ja helvetin ahkera! Toivottavasti teillä kääntyy paremmaks tai muuten tosta ei taida oikein hyvää seurata :( Jää vaan sullekin henkisiä traumoja.

 

[Aylah]

Merzi: voin sanoa kokemuksesta, että tilanteesi on todella paska! olen nimittäin elänyt tuon saman paskan vanhempieni kautta. isäni vetää edelleen perseet jne. seuraa vain väkivaltaa, vittuilua pahimmasta päästä ja kaikkea siltä väliltä. siinä on oma tytär myös huora ja kaikkea siltä väliltä. ei ole tarpeeksi kiitollisuutta jne., mut miten vain. kannattaa miettiä haluatko tarjota mahd. tuleville lapsille tulevaisuuden, jossa mies vetää perseet ja siitä kärsivät sitten muut. mun tapauksessa vielä on mun veljellekin muodostunut alkoholi-ongelma:( ja niitä ongelmia kyllä sitten muodostuu lapsillekin, vaikkei vanhemmat niin ehkä uskokaan, että jokin alkoholi vaikuttaisi niin paljon. mutta se tekee sen. mut kuitenkin kannattaa miettiä, että haluatko jaksaa tuollaista parisuhdetta. kyllä se mies on maailman ihanin kun on selvinpäin, mutta kännissä on täysi kusipää. aivan liian tuttua juttua. mutta yritä jaksaa! asioilla on tapana selvitä tavalla tai toisella.. itse pyristelen edelleen eroon perheestäni, mutta vaikeaa se on kun tuli nyt tää ero. on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. tää exä kun hän oli se joka sanoi tukevansa mua, kun tiesi miten rankkaa mulla on.. noh, kävi miten kävi.. tänään se selviää. tilitänpä sit ihan omaan osuuden tänne sit. :(

 

[MerZi]

MerZille: Aika pahalta kuulostaa sun ukkos jutut. :( Tedätkö yhtään mikä sen saa käyttäytyyn noin vihamielisesti kännissä? Ite tunnen yhen jätkän joka on viinapäissään täysin eri ihminen kun selvinpäin ja kännissä jutut on aina aika vihamielisiä kaikkia kohtaan (ei silti lyö ketään eikä käyttäydy muuten aggressiivisesti). Tyypin isä on juoppo ja hakannu tän jätkän verille monesti lapsena ja äitikin on saanu kyytiä. Ja tän jätkän isän isä on kuollu viinaan. Jätkä ei oo 10v nähnykään isäänsä eikä kuullu siitä mitään. Yrittää ite lopettaa juomista eikä juokaan ku muutaman kerran vuodessa mut aina seinäkännit. En tiä loppuuko toi toiminta koskaan mut ainakin sen kohdalla on jo homma lieventyny. Hm, toistaseks. Toivottavasti pysyvästi, koska selvinpäin ollessaan tosiaan hyvä tyyppi ja helvetin ahkera! Toivottavasti teillä kääntyy paremmaks tai muuten tosta ei taida oikein hyvää seurata :( Jää vaan sullekin henkisiä traumoja.

Sehän se just on, kun normaalioloissa todella ihana mies, niinkun oon jo monta kertaa maininnut. Kova tekemään töitä, pyörittää omaa yritystä ja käy vielä toisessa työssä. Koskaan hän ei oo mulle selvinpäin sanonut mitään pahaa saati käyttäytynyt uhkaavasti. Humaltuessaan hänen persoona muutuu aivan toiseksi, huutaa, uhkailee, löyhöttää ja vöyhöttää. Mies käyttäytyi eilenkin kuin pahainen juoppo, syljeskeli lattioille ja muuta mukavaa. :urjo: Pyrkii syyttämään minua ja elämän yleistä "rankkuutta" hänen omista ongelmistaan. Vaikka tosi asiassa, enhän se minä ole joka hänet humalluttaa -> sitten syntyy ongelmat, et kyllä se homman ydin on ihan jossain muualla. Mut eikös se ole niin, et jos on isä, isoisä jne. järjestään alkoholisoituneita, on sen mahdollista periytyä? Tai ainakin lapsesta asti kotoa opitut ja omaksutut alkoholin käyttötavat vaikuttavat varmasti. Tosin monella tämä tuntuu vaikuttavan päin vastoin, mikä on hyvä, eli hälytyskellot soivat ajoissa kertoen ettei itse koskaan halua tulla esim. isänsä kaltaiseksi. Hyvänä esimerkkinä avokkini isoveli. Heidän isäänsä on koetellut todellinen juoppohulluus, parantolat läpi käyty, lääkkeiden väärinkäyttöä ynnä muuta. Mä en halua, että minä tai mun ehkä tulevat lapset saa kokea samanlaista kauhua kuin avokkini kotona. Ja niin monessa muussakin kodissa, jossa kärsitään vanhemman/vanhempien alkoholismista.

Että nyt olis mimmit kaupan tämä avon "ihana" sivupersoona, jos vain voisin niin heivaisin sen hevon helvettiin ja laittaisin mahdollisimman pieniks palasiks! Et jos joku on vailla toimintaa viikonloppuöihin, niin täältä löytyis. Pitäisin vaan sen oman, ihanan kullan vierelläni ja rakentaisin uudelleen pesän sen kainaloon... :itku: Voi kun oliskin noin helppoa...

Se on kuitenkin hän enkä minä jonka tulisi ottaa ne ohjat käsiinsä ja alkaa järjestää omaa elämäänsä. Voin sanoa, etten varmasti oo puolisona sieltä paskimmasta päästä, yritän miestä pitää niin hyvänä kuin ikinä voin, ja arki meillä meneekin mukavasti. Meillä on kiva yhteinen koti, suunniteltu on myös perheenlisäystä = koiranpentua.. Mut ei taida tulla mitään, ellei tämä tilanne ala muuksi muuttua. Ei kai siihen ole muuta keinoa, kuin puhua, puhua ja vielä kerran puhua. Jos siltä näyttää, että yhteiselo lähtee taas luistamaan, pitää yrittää unohtaa ja antaa ajan parantaa haavoja. Kovin kauaa en kuitenkaan enää jaksa, mikäli tilanne ei ala muuttumaan miksikään.

 

[Eleonoora]

MerZi: Ei helvetti mikä kusipää tuo ukkos! :wall: Tosi "kivat" jutut on sillä kyllä ollu. Se, että hän ryyppää tekee näköjään sinusta huoran. Missä se ukkos on niin, mä tulen ja täräytän sit kuonoon?! :curs:
Teillä on sit ollu ilmeisesti kunnon tappelut käynnissä, kun ei ovetkaan ole enää paikoillaan. :( Ja sinun sormikin.. :( Pakko toivottaa sulle nyt vaan voimia! Uskon, että ei ole helppoa jättää sellaista ihmistä, jonka kanssa on pitkään ollut, mutta jos tuo toistuu viikonlopusta toiseen, niin kannattaa harkita sitä eroa!
Taas tajuan, kuinka onnellisessa asemassa itse olen, kun mies ei enää juo. Eilenkin yritin, että oltais lähdetty muutamalle baariin, mut mies ei millään halunnut. Parempi kai niin.
Mä käskin mieheni pari vuotta sitten valitsemaan joko minut tai alkoholin ja ryyppykaverit. Koville se otti, mutta lopulta minut valitsi. Kaikkiin tuo ota tai jätä tyyli ei kyllä pure! Mutta teidän kannattaa oikeasti puhua tuosta. Siitä mikä on tärkeää, miksi pitää juoda jnejne. Ja muista: se, että mies juo, ei todellakaan johdu sinusta!!! Miehellä on vain ongelma itsensä kanssa!
Ja se ystävä, jolle sanoit hiukan pahasti, ymmärtää varmasti! Saitko drinkit päällesi baarissa? Toivottavasti et.
Ja olis kyllä tosiaan hyvä, jos voisit purkaa oloasi jollekkin! Kummallinen ystävä sulla, jos ei ole tukena silloin, kun sulla on vaikeaa!
Mä todella lähetän sulle voimia sinne! Tiedän kokemuksesta, kuinka rankkaa sulla nyt on! Pura surujas tänne, jos et muuallekkaan voi!

 

[Kalmaaja]

Hommatkaa kolmas osapuoli apuun! Yleensä puolueeton apua on paras apu! Onhan näitä kaikenmaailman terapeutteja ym, joiden luo voi mennä asiasta keskustelemaan ja osa varsin päteviä! Eriasia lähteekö avokkis moiseen.

Jos ei, ni poikki vaan! Oot vielä nuori ja elämä edessä...Ei se maailma siihen kaadu. Erot on aina vaikeita ja kipeitä, mutta ei tän elämän ole tarkoituskaan olla helppoa.

Tsemppiä ja voimia anyways ;)

Ihan turha jäädä polkemaan paikoilleen, jos ei näy valoa tunnelin päässä. Kulutat vain aikaasi (Jos toivo on oikeasti menetetty). Joskus on uskallettava piikittää itseänsä reiteen, vaikka se sattuukin ;) Eli tehtävä radikaaleja päätöksiä, on luovuttava jostakin taatakseen paremman lopputuloksen ja tulevaisuuden!

Syytön osapuolihan sinä tässä olet, joten kerro jäbälles tarkat pelisäännöt: Joko sinä tai viina. Ei mikään onni ole tuollaisen kärsimyksen arvoista....

Älä oikeesti jää tollaseen paskasuhteeseen, jossa miehellä ei ole mitään haluja muuttua! Tässätapauksessa sanoisin, että kyllä se nurtsi on vihreempää siellä aidan toisella puolen, eli tutkat päälle ja elä elämääs! Älä jää junnaamaan, koska viesteistäsi päätellen TOIVO ON TODELLAKIN MENETETTY!

 

[MerZi]

Joo, ei tämä herkulta tunnu. Tänä aamuna kysyin ensimmäisenä häneltä, että kumman hän valitsee, minut vai viinan. Hän vastasi, että "eikö se nyt ole sanomattakin selvää, sinut." Voi kun voisinkin luottaa tuohon sanaan! Täytyy todella yrittää paneutua näiden asioiden selvittelyyn, mutta ellei hänellä ole halua muuttaa tapojaan, niin ei voi mitään. Mä yritän parhaani mukaan joustaa myös, mutta ton juomisen suhteen ei kyllä ole olemassakaan mitään kultaista keskitietä. Jos hän ottaa yhden, ottaa kohta kymmenennenkin.

Eleonoora, drinkit tuli päälle ihan baaritiskillä, eikä kyllä ollut eka kerta. Kaikista sikailuista huolimatta oon aina huolehtinut hänet kotiin ja pitänyt hyvänä. Yleensä hän kieltää kaikki sanomisensa tai tekemisensä jälkeenpäin, ellei keksi keinoa syyttää niistä minua. Että semmosta, mut sormi vinossa eteenpäin - ja kovaa! :curs:

 

[makew]

Kovin kauaa en kuitenkaan enää jaksa, mikäli tilanne ei ala muuttumaan miksikään.

Oli suhde mikä hyvänsä, tämä on hälyyttävää kuultavaa.
Kenenkään ei pidä parisuhteessa vain kestää.
Joskus vaan tarvitsee kääntää uusi lehti elämässä.
Varmasti on vaikeata käydä näitä asioita läpi(varsinkaan kun et voi puhua esim. ystävällesi) mutta tsemppiä vain!. Asioilla on tapana järjestyä.