Pari viikkoa sitten elämä näytti aurinkoiselta ja kirjoittelin
tällaista. Nyt kaikki menee vituiksi.
Kaksi viikkoa oli täydellistä, ja vappu-perjantaina tuntuu, kuin joku olisi kaapannut hänen kehonsa. Hän on iloinen, kun soittaa. Hän on vihainen, kun ehdin perille. Hän leppyy, raivostuu taas. Vappu meni pilalle, viime tapaamisesta selvisimme juuri ja juuri. Raivostumisten syynä voi olla se, että hänen kämppiksellaan menee paremmin, että hän ei ole saanut vielä postista visa- korttiaan, tai vaikka se, että lupasin ajaa hänet hänen kotiinsa 100 km:n päähän huonekaluja hakemaan. Hän raivostui siitä, että oli minusta riippuvainen, että "pitää mielistellä jotain vitun jätkää, jotta saisi omia tavaroitaa haettua porukoiden luota kämppäänsä." Ja sitten hän taas leppyi. Ja suuttui. Ja leppyi. Ja viimeksi, kun nähtiin, melkein suuttui, mutta osasimme sen treffin jättää siihen, ettei homma mennyt käsistä.
Kaiken tämän jälkeen, kunhan tänään ajamme hänen porukoidensa luokse, haemme tavarat ja tulemme takaisin, kun hän ei enää "ole riippuvainen jonkun toisen autosta"... bänksit tulee ihan sata-varmasti. Mutta selvitäänkö ilman riitelyä edes automatka.... eivätkös vastakkaiset luonteet sovi yhteen? Itse olen kaveri, joka ei suutu koskaan, hän taas napsahtaa, jos orava katsoo pahasti lenkillä.... Hoh hoijaa.
Ja hän ei kuulemma rupea muuttumaan kenenkään vitun luuserin vuoksi. Mikä ei lupaa hyvää jatkolle (mille jatkolle??). Luulin, että luonteeni saisi hänet rauhoittumaan, mutta ei. Ehkä kannattaa jättää homma kesken, kun vielä ei vihata toisiamme kuin kissat koiria. Että jäisi edes jonkinlainen "hyvä" muisto jutusta.....
JA kun tavattiin viimeksi, alussa hän oli EVVK ja hiljaa... kun sitten puhuin ja juttelin hänelle, niin about 20 min myöhemmin hän taas leppyi, alkoi juttelemaankin ja 30 min kuluttua olimme taas tosi hyvissä väleissä, naureskeltiin, vitsailtiin, hän sanoi ettei ollut tarkoittanut niitä pahoja asioita sanoa... sitten jokin taas meni pieleen ja hän rupesi ilkeilemän, kiroilemaan, WTF?! Olisi edes kausia, että kerran kuukaudessa tai kerran viikossa olisi vihainen, mutta hän saattaa olla raivostunut milloin vain, eikä syy ole minussa, kun syy ei ole MISSÄÄN, mutta vihaa silti riittää....
No lähdenpä nyt ajelemaan häntä noutamaan, onkohan iloinen, vai taas vittuuntunut maailmalle..