Mua ottaa paahan koirat ja erityisesti se, etta kaikki tutut hankkivat niita. Mun mielesta elaimen paikka on luonnossa, lautasella tai osana jalkimmaisen tuotantoprosessia. Heti kun tulee kylaan, niin se ah niin ihana piski on siina haistelemassa ja pitaa jaksaa kuunnella niita "on se niin sopo ja se tykkaa niin paljon ihmisista" -selittelyja. Jotenkin tuollainen ei herata mussa tasan mitaan tuntoja muuta kuin, etta tekisi mieli potkia se rakki pois siita. Tietysti kun tapaa naita uuden koiran hankkineita, niin ainoa mista puhutaan on se hemmetin koira.
Koirat ovat turhia, rassaavat luontoa, likaavat kaupunkia, haukkuvat ja hairitsevat naapureita ja ovat yksinkertaisesti perseesta. Ylakerran koiralle on jo moneen otteeseen tehnyt mieli tyontaa rotanmyrkylla varustettu makkara oven alta, kun se ei vain osaa olla hiljaa.
Edit: Tahan voisi lisata sen vitutuksen myos kun aikanaan kakarana aiti paatti ostaa siskolle koiran. Sita piti aina muistaa syottaa, ulkoiluttaa jne. Tuonkin piskin kuolema oli eras nuoruuteni parhaista paivista.