Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Chrisu90 sanoi:
Jengi ei kyl oikee tajuu koskaa mikä proteiini on..
Click to expand...

Omalla salilla magnesiumin käyttökielto isolla lapulla seinällä (tarkoittaen otemagnesiumia). Aika usein kuulee porukan joko luulleen tai yhä luulevan tuon tarkoittavan ravintolisä-magnesiumia. Pari jopa ajatellut tämän tarkoittavan magnesium = steroidi.

Ja tajuan kyllä, ettei tuota opeteta samalla tavalla koulussa, kuin proteiini = valkuaisaine.

Tänään hiukan huvitti. 16-vuotias teki aluksi penkkiä ja sitten hauista -mutta huvittavuus syntyi siitä, miten pari 19-vuotiasta kritisoi puoliääneen: "Joo ja sit haukkaa, sit viel varmaan perään vatsoi ... on toi yks RHP"
 
Eilen oli noin 10 min sähkökatkos, minkä johdosta kaikki vahvistimen asetukset meni vituralleen...nyt en osaa/muista miten ne alunperin oli:wall: Radiosta kuuluu nyt ainoastaan joku kristillinen radiokanava:jahas:
 
Olkaa yksi päivä minä ja ette valita pienestä...
 
Ahistaa vaan kun pitäs tietää mikä minusta tulee isona, kaikki kokoajan painostaa että pitäs miettiä kouluhommia vaikka itse vain haluaisin keskittyä tällä hetkellä pojan kanssa kotosalla olemiseen. Tulee vaan sellainen olo että vaikka koitan tolkuttaa itselleni että "Sinä teet tärkeää työtä" niin silti tuntuu että olen vain joku tyhjäntoimittaja. Kyllä minä noita kouluhommia oonkin omassa päässä miettinyt mutta tuntuu että jos niitä ei kokoajan julista kovaääninen kädessä koko maailmalle niin on joku vitun väliinputoaja.Omaa aikaa pitäs saada mutta kun tuntuu että ei vaan jaksa lähteä mihinkään vaan pojan kanssa peuhaaminen vie kaikki mehut.
Oon aina kärsinyt jonkinasteisista itsetunto-ongelmista ja koitan ajatella että ei minun elämällä oo väliä kunhan poikani saa mahdollisimman hyvät eväät elämään, oma isäni lähti kun olin jotain 4-5 vanha joten sekin varmaan vaikuttaa että haluaisin oman poikani muistavan isänsä olleen läsnä. Oon ruvennut miettimään että vaikka sanotaan että lapsen rakkaus vanhempaan on ehdotonta niin en kuitenkaan haluaisi että poikani ajattelee että hänen isänsä on joku tyhjäntoimittaja ja tämän ajatuksen siivin koitan piiskata itseni tulevaisuudessa johonkin kouluun. Lisäksi tupakkaa tulee aina silloin tällöin polteltua jota en sinällään ole pitänyt ongelmana mutta voi olla että hermot ois hieman parempana jos ottas tuohon syöpäkääryleeseen ihan nollatoleranssin. Anteeksi kirjoitukseni sekavuus, kirjoitin vaan kaiken mitä tällä hetkellä päässä pyörii ulkoasua sen enempää miettimättä.

Pakkislaiset varmaan aattelee että mitä tossa nyt on mutta minä painin näitten ajatusten kanssa joka päivä mutta koitan silti etsiä positiivisia puolia ja ajattelen että pojastani kasvaa hyvä mies osittain sen takia että hän sai viettää ensimmäiset vuodet lapsuudestaan isänsä ja äitinsä hellässä huomassa.
 
Heh sori luulin että sieltä tulee jotain tekstiä tyyliin " kaikilla muilla on niin helppoo, ja mulla rankkaa" mutta olinpa taas väärässä. Auttaa en osaa, mutta tsemppiä mitä sitten teetkin :)
 
harde20 sanoi:
Ahistaa vaan kun pitäs tietää mikä minusta tulee isona, kaikki kokoajan painostaa että pitäs miettiä kouluhommia vaikka itse vain haluaisin keskittyä tällä hetkellä pojan kanssa kotosalla olemiseen. Tulee vaan sellainen olo että vaikka koitan tolkuttaa itselleni että "Sinä teet tärkeää työtä" niin silti tuntuu että olen vain joku tyhjäntoimittaja. Kyllä minä noita kouluhommia oonkin omassa päässä miettinyt mutta tuntuu että jos niitä ei kokoajan julista kovaääninen kädessä koko maailmalle niin on joku vitun väliinputoaja.Omaa aikaa pitäs saada mutta kun tuntuu että ei vaan jaksa lähteä mihinkään vaan pojan kanssa peuhaaminen vie kaikki mehut.
Oon aina kärsinyt jonkinasteisista itsetunto-ongelmista ja koitan ajatella että ei minun elämällä oo väliä kunhan poikani saa mahdollisimman hyvät eväät elämään, oma isäni lähti kun olin jotain 4-5 vanha joten sekin varmaan vaikuttaa että haluaisin oman poikani muistavan isänsä olleen läsnä. Oon ruvennut miettimään että vaikka sanotaan että lapsen rakkaus vanhempaan on ehdotonta niin en kuitenkaan haluaisi että poikani ajattelee että hänen isänsä on joku tyhjäntoimittaja ja tämän ajatuksen siivin koitan piiskata itseni tulevaisuudessa johonkin kouluun. Lisäksi tupakkaa tulee aina silloin tällöin polteltua jota en sinällään ole pitänyt ongelmana mutta voi olla että hermot ois hieman parempana jos ottas tuohon syöpäkääryleeseen ihan nollatoleranssin. Anteeksi kirjoitukseni sekavuus, kirjoitin vaan kaiken mitä tällä hetkellä päässä pyörii ulkoasua sen enempää miettimättä.

Pakkislaiset varmaan aattelee että mitä tossa nyt on mutta minä painin näitten ajatusten kanssa joka päivä mutta koitan silti etsiä positiivisia puolia ja ajattelen että pojastani kasvaa hyvä mies osittain sen takia että hän sai viettää ensimmäiset vuodet lapsuudestaan isänsä ja äitinsä hellässä huomassa.
Click to expand...

Eikö tuossa vaiheessa elämää pitäisi olla jo selvää mitä on "isona" ja olla sitä jo hyvää vauhtia suorittamassa?
 
harde20, ei joku edelleenopiskelu tee yhtään sen autuaammaksi tai varsinkaan paremmaksi ihmiseksi. Ole sitä mitä olet äläkä välitä muista. En toki tiedä taustojasi, mutta tuskinpa poikasi joskus ajattelee isästään tuolla lailla pahasti. Omassa tuttavapiirissäni ei ainakaan ketään tunnu vaivaavan, vaikka jonkun äiti on esim ollut 20 vuotta kotiäitinä ja penskoja on vain yksi. Enkä jaksa uskoa, että tulevaisuudessakaan seuraava sukupolvi ajattelisi ikävästi, että voi kun isä tai äiti oli 15 vuotta sitten työtön/duunari/koti-isä tai äiti/"vähän" koulutettu tmv.
 
Tämän palstan tyyppien toiminta! On se nyt perkele kun itse lukee tätä päivittäin, mutta ei jaksa joka asiaa kommentoida, niin sit kun jotain kysyy niin kukaan ei vastaa! Kyselin tuolla tekniikka osiossa vinkkejä telkkarin ostoon, saldo 0 vastausta. Kyselin vinkkejä Tukholman reissuun, 0 vastausta. Sit joku idari kyselee ihan tyhmiä ja saa sata vastausta, vaan koska on niin helvetin tunnettu täällä ja kaikki haluu olla kaverita! Indica on kyllä loisto esimerkki tästä asiasta...Noh ei voi mitään:down:
 
Se on niin kuin Andy tuossa ylempänä hablaa. Lapsille riittää, kun on läsnä. Isäni teki ihan hyvää uraa, muttei koskaan ollut läsnä ja sitten, kun hän oli paikalla niin hän ei silloinkaan ollut "läsnä". Olen huomannut samoja piirteitä itsestäni, vaikken mitään uraa teekkään.

Ei elämän ja isyyden tarvitse olla täydellistä. Kunhan taplaa päivän kerrallaan ja pyrkii nauttimaan siitä mitä tekee.

Edit. vituttaa vähän tuo sade, just kun tytärtä oli saanut hyvin vietyä pulkalla päiväkotiin ja tytär muutenkin innostunut lumesta niin eiköhän pamahda taas syksy päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Prayer sanoi:
Eikö tuossa vaiheessa elämää pitäisi olla jo selvää mitä on "isona" ja olla sitä jo hyvää vauhtia suorittamassa?
Click to expand...
Juu niinhän sen pitäs olla mutta en oo vaan löytänyt sitä omaa alaa ja mitä oon käyny kokeilee niin aina on lopahtanut motivaatio kesken.
 
Laitoin aamulla rahkan pöydälle, lähdin laittaa työvaatteita päälle, niin eikös meidän 6kk ikäinen koiruus ollut lipittämässä sitä rahkaa :jahas: . En viitsinyt syödä sitä loppuun.
 
Prayer sanoi:
Eikö tuossa vaiheessa elämää pitäisi olla jo selvää mitä on "isona" ja olla sitä jo hyvää vauhtia suorittamassa?
Click to expand...

Vittu että vituttaa tuo SUORITTAMINEN jo sanana! Ite oon 28 vee, tehny elämäni aikana yhtä sun toista, nyt opiskelen kolmatta ammattia (ihan neljää ei oo kun yhet opiskelut jätin kesken) enkä tosiaan vieläkään tiiä mitä musta tulee isona!
Kaikki kaverit, jotka eivät oo myöskään tienneet mitä tekisivät, ovat tehneet lapsia ja jääneet kotiin...naisena tuommoinen on helppoa, hyvä pakokeino nykyajan vaatimuksista... Mutta kun ei halua lapsia, niin...

Mutta oon ottanu sen asenteen että teen mitä millonki huvittaa, kunhan oon onnellinen ja pystyn elättämään itseni. Mutta tosiaan vituttaa jo ajatella sitä kuinka pitäs SUORITTAA tätä elämää, mun ainutta elämää, prkl!

Ja tää ei ollu kenellekään henk.koht. vastaus...vaan vitutuspurkaus.
 
kuukunen sanoi:
Vittu että vituttaa tuo SUORITTAMINEN jo sanana! Ite oon 28 vee, tehny elämäni aikana yhtä sun toista, nyt opiskelen kolmatta ammattia (ihan neljää ei oo kun yhet opiskelut jätin kesken) enkä tosiaan vieläkään tiiä mitä musta tulee isona!
Kaikki kaverit, jotka eivät oo myöskään tienneet mitä tekisivät, ovat tehneet lapsia ja jääneet kotiin...naisena tuommoinen on helppoa, hyvä pakokeino nykyajan vaatimuksista... Mutta kun ei halua lapsia, niin...

Mutta oon ottanu sen asenteen että teen mitä millonki huvittaa, kunhan oon onnellinen ja pystyn elättämään itseni. Mutta tosiaan vituttaa jo ajatella sitä kuinka pitäs SUORITTAA tätä elämää, mun ainutta elämää, prkl!

Ja tää ei ollu kenellekään henk.koht. vastaus...vaan vitutuspurkaus.
Click to expand...
Perhana että tuo elämänasenne kuulostaa hyvältä! :thumbs: Meillä on vain yksi elämä ja se tulisi käyttää niin kuin sen itse parhaaksi näkee, välittämättä yhteiskunnan painostuksesta.
 
kuukunen sanoi:
Vittu että vituttaa tuo SUORITTAMINEN jo sanana! Ite oon 28 vee, tehny elämäni aikana yhtä sun toista, nyt opiskelen kolmatta ammattia (ihan neljää ei oo kun yhet opiskelut jätin kesken) enkä tosiaan vieläkään tiiä mitä musta tulee isona!
Kaikki kaverit, jotka eivät oo myöskään tienneet mitä tekisivät, ovat tehneet lapsia ja jääneet kotiin...naisena tuommoinen on helppoa, hyvä pakokeino nykyajan vaatimuksista... Mutta kun ei halua lapsia, niin...

Mutta oon ottanu sen asenteen että teen mitä millonki huvittaa, kunhan oon onnellinen ja pystyn elättämään itseni. Mutta tosiaan vituttaa jo ajatella sitä kuinka pitäs SUORITTAA tätä elämää, mun ainutta elämää, prkl!

Ja tää ei ollu kenellekään henk.koht. vastaus...vaan vitutuspurkaus.
Click to expand...

Minua ei tuo suorittaminen sana tuossa ensisijaisesti ärsytä, vaan PITÄISI sana.
 
Arkunnaula sanoi:
Laitoin aamulla rahkan pöydälle, lähdin laittaa työvaatteita päälle, niin eikös meidän 6kk ikäinen koiruus ollut lipittämässä sitä rahkaa :jahas: . En viitsinyt syödä sitä loppuun.
Click to expand...

Heh, meidän vajaa 4kk Ranskanbulldoggi on myös ihan hulluna ehrmanniin jos purkille pääsee! Aina kun purkin avaa niin jo on jaloissa kärkkymässä, että jos vaikka nokare tipahtais :)

Niin ja se vituttava asia...Prkl vesi-/sohjokeli! :curs: Pitihän se arvata ettei näillä lumilla vielä pitkälle mennä. Aamulla sai duuniin tullessa nakata monot ja sukat kuivamaan samantien. Huomenna vetäsen kumpparit jalkaan niin kelpaa tampata loskassa.
 
Hahaa, koirat hyppii pöydillä.

Mua vituttaa kun täällä alkaa kans olla sohjoa. Ja Drymaxx kengätkin alkaa näköjään olla uusilla kun varpaat kastu. Samoin talvitakki.
 
Oskari- sanoi:
Heh, meidän vajaa 4kk Ranskanbulldoggi on myös ihan hulluna ehrmanniin jos purkille pääsee! Aina kun purkin avaa niin jo on jaloissa kärkkymässä, että jos vaikka nokare tipahtais :)
Click to expand...

Aikamoisia massamonstereita vissiin pakkislaisten koirat kun ehrmanni maistuu ja eikö täällä yksikin valopää jotain kreakuurista kyselly. :D
 
Back
Ylös Bottom