Kaveri kielsi mua puhumasta tulevasta matkasta ja haastattelusta, ei kuulemma halua kuulla sanaakaan, koska on niin kateellinen.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun toi haastattelu on isoin juttu, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Haluan ja mun täytyy saada puhua siitä, koska se jännittää nyt jo niin paljon. Puhumattakaan siitä, että ko. paikka on pyörinyt mun mielessä ja unelmissa jo monta vuotta. Ja mistä vitusta kaveri edes on kateellinen? Teki mieli sanoa, että ihan jokaisella on samat mahdollisuudet, ihan hyvin hän voisi itse olla nyt mun tilanteessa. Odotan tällasissa jutuissa kavereilta tukea ja sitä, että ovat iloisia mun puolesta. Tai ei tarvitse olla iloinenkaan, kunhan on mun tukena. Kateus on ihan ymmärrettävää, mutta pitäisi silti tajuta että mulle tapahtuvat hyvät asiat eivät ole muilta pois.
Jotenkin tosi lapsellista muutenkin... Sillon kun mun paras kaveri muutti toiselle puolelle maailmaa, juteltiin tosi paljon asiasta. Olisi ollut helpompaa vältellä aihetta, mutta tiesin että toisen täytyi saada puhua siitä ja siksi kuuntelin. Nyt mulle ei tehdä samaa, vaikka periaatteessa joku haastattelu on paljon pienempi juttu kuin muutto.