Vituttaa niin ankarasti
- Keskustelun aloittaja Klep
- Aloitettu
- Liittynyt
- 19.7.2005
- Viestejä
- 1 551
Juu tarkoituksena ei ollut suinkaan koko miessukupuolta syyllistää. Onhan teitä varsin ihania ja hyväkäytöksisiäkin. :haart: Joskus sitä vaan tuntee itsensä joksikin hmm.. tavaraksi joihin kaikilla on yleinen oikeus, juurikin niiden kähmivien idioottien takia.Jylli81 sanoi:
Yleensä pidän puolen tunnin luennon aiheesta "Miltä tuntuisi jos joku tekisi äidillesi noin?" Auttaa yllättävän hyvin. :DTupla-J sanoi:
- Liittynyt
- 29.9.2005
- Viestejä
- 538
Pakolaiskeskus on tuonut ihanaa kulttuuria rauhalliseen pieneen kotokaupunkiini. On mummojenryöstöä, lapsiinsekaantumista, pahoinpitelyitä, murtautumisia, jengejä, huumeita ja kaikkea muuta iki-ihanaa.
Vittu, täytyy kai muuttaa helvettiin täältä, ei täällä voi enää asua lapsiperheet eikä vanhukset. Eikä kyllä kukaan muukaan normaali ihminen. Viimeisin uutinen pisti hiukan veren kiehumaan mutta ei siitä sen enempää nyt. Pakko oli nyt avautua, vaikka aihe onkin tabu eikä näistä ongelmista saisi puhua ollenkaan vaan ne pitäisi piilottaa visusti maton alle ja olla hiljaa. :jahas: :curs:
e.typo x 2
Vittu, täytyy kai muuttaa helvettiin täältä, ei täällä voi enää asua lapsiperheet eikä vanhukset. Eikä kyllä kukaan muukaan normaali ihminen. Viimeisin uutinen pisti hiukan veren kiehumaan mutta ei siitä sen enempää nyt. Pakko oli nyt avautua, vaikka aihe onkin tabu eikä näistä ongelmista saisi puhua ollenkaan vaan ne pitäisi piilottaa visusti maton alle ja olla hiljaa. :jahas: :curs:
e.typo x 2
- Liittynyt
- 4.3.2004
- Viestejä
- 3 246
Miksi aina varatut naiset lähestyy minua. :jahas: Oli tossa perjantaina niin lähellä, etten lähtenyt mukaan. Olisi "hieman" tullut hankaluuksia. Ehkä tulee nytkin. Vaikken mitään tehnyt, sain vaan kuulla kenen tyttö oli kyseessä ja ihan toisesta lähteestä mitä siltä itseltä. Ja mä kun luulin, että nyt kävi tuuri. 
- Liittynyt
- 15.9.2005
- Viestejä
- 594
kas-vain sanoi:
perusdarramorkkis*10 000 :wall:
Kaikki rahalliset töppäilyt vituttaa aina kahta kauheammin kun ajattelee kuinka kauan pitää tehdä duunia ton rahan eteen, ja toi summa tarkottais minimipalkkalaiselle yli kahen kk duunia.
- Liittynyt
- 27.11.2002
- Viestejä
- 2 199
Yksi mahdollisuus on myös se, että kerrot jollekin portsarille baarissa ko. idiootista. Ehkä yhden ihmisen sanomisen perusteella ei vielä tapahdu mitään, jos on vain sana sanaa vastaan, mutta eiköhän useamman valituksen jälkeen tuollainen kouriva/kähmivä idiootti pääse baarin ulkopuolelle miettimään, että kannattiko. Ehkä sekin muutaman kerran pihalle lennettyään oppi jotain tai jos ei opikaan, niin jossain vaiheessa se ei enää baariin tullessaan sitä ulko-ovea pidemmälle pääsekään, kun muutaman kerran hölmöilee samassa paikassa.Cassyput sanoi:
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 377
jaahas, nolaanpa itseni tänne kirjoittamalla, toivotaan ettei kukaan tunnista nimimerkistä...
Viisi vuotta kestänyt, koko ajan paheneva masennus on johtanut aika täydelliseen syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Aivan järjetöntä, kuinka kaikki muille niin normaalit asiat tuntuvat täysin mahdottomilta mulle. Toisilla on töitä, perhe, hienot autot, omakotitaloa sun muuta, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten toiset pystyvät rakentamaan jotain elämässään. Käväisin lähiaikoina Helsingissä, ja bussireissulla olin suorastaan shokissa, en voi käsittää miten kaikilla niillä ihmisillä siellä on asunnot ja jonkinlainen elämä, miten vitussa mulla ei ole mitään. Tuntuu kuin olisin tullut jostain saatanan sademetsästä keskelle sivilisaatiota. Aivan uskomatonta. Pitäkää tunkkinne.
Tämän masennuksen hauskin asia on täydellinen kykenemättömyys tehdä mitään. Aina väsyttää, tekis mieli vaan nukkua painajainen loppuun, sellainen passiivinen olotila. Tulevaisuuden suunnittelu on täysin mahdotonta, ihmiskontaktit stressaavat kaikessa muodossaan, ja en muutenkaan pidä muista ihmisistä (kaikki puukottaa aina selkään jollain tavalla).
Tämä threadi ärsytti minua (threadin aloittaja, älä ota henkilökohtaisesti), itse ottaisin vastaan vaikka fyysistä väkivaltaa työpaikalla, jos siitä maksettaisiin. Mulle työpaikan hakeminen on aivan järjetön voimia vievä prosessi, ja en vain saatana osaa tehdä sitäkään. Huomenna olisi mentävä työvoimatoimistoon (toimeentulotukea varten), jo tälläinen kaikille niin yksinkertainen ihmiskontakti saa mut aivan paniikkiin. Saa nähdä minkä tason vittuilua tulee naamalle täydellisestä osaamattomuudesta hakea töitä, mutta kun ei vaan ole voimia ja kaikki on mulle täysin mahdotonta. Tiedän kyllä sen perinteisen neuvon, "ota itseäs niskasta kiinni, ja mene töihin", mutta en siihen vain pysty, en osaa etsiä töitä, en vain pysty siihen.
Kaikista pahin on, että usein pahin kykenemättömyys/luuserimaisuus ilmenee suoranaisena raivona toisia ihmisiä kohtaan. Tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kaipa sitä vaan haluaa purkaa kaiken oman epäonnistumisensa toisten syyksi. Pahimmilta välikohtauksilta olen selvinnyt, mutta jos joku urpo tulee kadulla hienoissa kuteissaan aukomaan päätään, kun olen pahimmassa mielentilassani, niin annan kyllä samantien tulla sielusta asti sellaisella raivolla, ettei siitä hyvä seuraa. Mulle on aivan sama miten siinä käy, antaa tulla vaan. :wall:
Suurin saavutukseni lienee se, että onnistuin hakemaan keväällä kouluun, ja kävin pääsykokeissakin. Tässä olis mahdollisuus pistää elämä päälaelleen, toiselle paikkakunnalle asumaan (kadulle kylläkin), ja olisi joka päivälle jotain kehittävää tekemistä, motivaatiota opiskeluun kyllä riittäisi. Jos en kouluun pääse, niin sitten kyllä lyön tavarat reppuun ja lähden kävelemään pitkin Eurooppaa, ihan sama vaikka kuolisin jonnekin katuojaan, mutta en enää aio yhtään talvea tällä tavalla "elää".
Juuri näin. Jos joku voi väittää olevansa täydellinen luolamies ja yhteiskuntaan sopimaton, niin se olen minä. Olen varmaan hyvin ainutlaatuinen ihminen Suomessa.
Viisi vuotta kestänyt, koko ajan paheneva masennus on johtanut aika täydelliseen syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Aivan järjetöntä, kuinka kaikki muille niin normaalit asiat tuntuvat täysin mahdottomilta mulle. Toisilla on töitä, perhe, hienot autot, omakotitaloa sun muuta, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten toiset pystyvät rakentamaan jotain elämässään. Käväisin lähiaikoina Helsingissä, ja bussireissulla olin suorastaan shokissa, en voi käsittää miten kaikilla niillä ihmisillä siellä on asunnot ja jonkinlainen elämä, miten vitussa mulla ei ole mitään. Tuntuu kuin olisin tullut jostain saatanan sademetsästä keskelle sivilisaatiota. Aivan uskomatonta. Pitäkää tunkkinne.
Tämän masennuksen hauskin asia on täydellinen kykenemättömyys tehdä mitään. Aina väsyttää, tekis mieli vaan nukkua painajainen loppuun, sellainen passiivinen olotila. Tulevaisuuden suunnittelu on täysin mahdotonta, ihmiskontaktit stressaavat kaikessa muodossaan, ja en muutenkaan pidä muista ihmisistä (kaikki puukottaa aina selkään jollain tavalla).
Tämä threadi ärsytti minua (threadin aloittaja, älä ota henkilökohtaisesti), itse ottaisin vastaan vaikka fyysistä väkivaltaa työpaikalla, jos siitä maksettaisiin. Mulle työpaikan hakeminen on aivan järjetön voimia vievä prosessi, ja en vain saatana osaa tehdä sitäkään. Huomenna olisi mentävä työvoimatoimistoon (toimeentulotukea varten), jo tälläinen kaikille niin yksinkertainen ihmiskontakti saa mut aivan paniikkiin. Saa nähdä minkä tason vittuilua tulee naamalle täydellisestä osaamattomuudesta hakea töitä, mutta kun ei vaan ole voimia ja kaikki on mulle täysin mahdotonta. Tiedän kyllä sen perinteisen neuvon, "ota itseäs niskasta kiinni, ja mene töihin", mutta en siihen vain pysty, en osaa etsiä töitä, en vain pysty siihen.
Kaikista pahin on, että usein pahin kykenemättömyys/luuserimaisuus ilmenee suoranaisena raivona toisia ihmisiä kohtaan. Tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kaipa sitä vaan haluaa purkaa kaiken oman epäonnistumisensa toisten syyksi. Pahimmilta välikohtauksilta olen selvinnyt, mutta jos joku urpo tulee kadulla hienoissa kuteissaan aukomaan päätään, kun olen pahimmassa mielentilassani, niin annan kyllä samantien tulla sielusta asti sellaisella raivolla, ettei siitä hyvä seuraa. Mulle on aivan sama miten siinä käy, antaa tulla vaan. :wall:
Suurin saavutukseni lienee se, että onnistuin hakemaan keväällä kouluun, ja kävin pääsykokeissakin. Tässä olis mahdollisuus pistää elämä päälaelleen, toiselle paikkakunnalle asumaan (kadulle kylläkin), ja olisi joka päivälle jotain kehittävää tekemistä, motivaatiota opiskeluun kyllä riittäisi. Jos en kouluun pääse, niin sitten kyllä lyön tavarat reppuun ja lähden kävelemään pitkin Eurooppaa, ihan sama vaikka kuolisin jonnekin katuojaan, mutta en enää aio yhtään talvea tällä tavalla "elää".
Juuri näin. Jos joku voi väittää olevansa täydellinen luolamies ja yhteiskuntaan sopimaton, niin se olen minä. Olen varmaan hyvin ainutlaatuinen ihminen Suomessa.
- Liittynyt
- 15.9.2005
- Viestejä
- 594
ootko hakenu masennukseen ammattiapua? Omakohtaista kokemusta ei ole mutta olen ymmärtänyt että yksin siitä yli pääseminen on vaikeaa
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 377
En, enkä tiedä sellaista olevankaan, eihän mulla nyt mihinkään psykiatrille ole varaa Ameriikan tyyliin.syöttösika sanoi:
Kesti kauan ennen kuin tajusin kärsiväni mistään masennuksesta, masennushan oli mulle vaan aikuisten tauti, jonka syitä tai oireita en edes miettinyt. Vuosia luulin olevani laiska, ujo, ja kaikkea siltä väliltä, kunnes törmäsin depressiosta kertovalle nettisaitille, ja tajusin olevani täydellinen malliesimerkki. Oon kuvitellu, että pystyn aloittamaan normaalin elämän, jos saisin itselleni rahaa, töitä, ja asunnon. Osaisin varmaan nauttia normaalista elämästä aivan uudella tavalla, ainakin sellaisista asioista, mitkä on toisille itsestäänselvyyksiä.
- Liittynyt
- 6.4.2005
- Viestejä
- 788
Partsu sanoi:Juuri näin. Jos joku voi väittää olevansa täydellinen luolamies ja yhteiskuntaan sopimaton, niin se olen minä. Olen varmaan hyvin ainutlaatuinen ihminen Suomessa.
Et ole, tervetuloa kerhoon. Ihan oli kun minun kirjottama juttu. Mutta eiköhän kaikki muutu paremmaksi hiljalleen. Ainakin joka vuosi vähän vahvemmin vaikka takapakkejakin tulee. Olen nimittäin pikkuhiljaa ajatellut että se "tavan ihmisten" todellisuus ei ole sen terveempi kuin minunkaan, eikä edes hirveän vaikeasti saavutettavissa. Ajatusmaailman muutos on erittäin pieni. Ei vaan nappaa. Teen asiat niinkuin itse katson parhaaksi ja annan muiden tehdä omalla tavallaan. Raivo on ihan turhaa, sillä ei tee tilannetta kuin itselleen pahemmaksi. Minulla oli hyvä tahti sinun ikäisenä: 2 pahoinpitelyjuttua käräjillä vuodessa ja sitä jatkui tuonne 24 -vuotiaaksi saakka ennen kuin tajusin että en voita sillä mitään.
Pitää vaan hyväksyä tosiasiat, kukaan ei anna sinulle mitalia masentuneisuudesta, kukaan ei tule sinua nostamaan. Ja jos haluat maata paikallasi, tämä yhteiskunta sen sinulle sallii. Sinä kuitenkin haluat jotain eikös?
Jos et halua mitään, mieti niitä asioita mitä ET halua. Ja alat vaikka tekemään niistä selvää. Kaikki millä tuhoat itseäsi on turhaa.
Noita keinoja käytellen minä olen pikkuhiljaa parantanut elämääni vaikka minua välillä potkitaankin takaisin siihen mistä lähdin. Kun ne asiat joita ei halua alkavat loppua, jäljellä on niitä asioita joita haluaa. Ei isoja muutoksia voi tehdä yhtäkkiä. Ne lähtee perusjutuista. Minun mielestä. En ole mikään ammattiauttaja tms. olen vaan ollut tuossa samassa tilanteessa ja vihainen kuin persiiseen ammuttu karhu.
- Liittynyt
- 16.2.2004
- Viestejä
- 37
Joo, täällä Suomenmaassa nämä lääkärin palvelut eivät todellakaan ole välttämättä kalliita, eli jos vain viimeisillä voimillasi pystyt, ota yhteyttä terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon. Aina ei toki eka kerralla tärppää, jos ammattilaisen kanssa sävelet eivät osu kohdalleen.. mutta uskon että lopulta löydät apua.
Ja näitä uusia masennuslääkkeitä ei todellakaan tarvitse pelätä, muutamassa viikossa olo voi alkaa tuntua aivan uudelta.. juuri silloin kun masennukseen ei ole mitään "suurta" syytä ja henk.koht onnettomuutta, voi se johtua juuri aivojen kemiallisen tasapainon järkkymisestä johon nämä lääkkeet purevat..
nim. henk.koht kokemusta on..
Ja sitten omaan vitutukseen. Tuossa aikaisemmin kauhistelin gastroskopiaa ja vatsavaivojani. No, jo kerran häädetty heliko sieltä vieläkin löytyi ja samalla keliakia, että hei vaan ruisleivälle. Nyt sain toisen, 9 tablettia päivässä sisältävän helikohäätökuurin, ja tänään onkin sitten tullut oksenneltua hartaasti, kiitos antibioottien.. Voi perkule kun pääsisi jo eroon tästä vatsakivusta ja saakutin pöpöstä! Mutta taitaa ennemmin kaatua nainen kuin heliko!?
Ja näitä uusia masennuslääkkeitä ei todellakaan tarvitse pelätä, muutamassa viikossa olo voi alkaa tuntua aivan uudelta.. juuri silloin kun masennukseen ei ole mitään "suurta" syytä ja henk.koht onnettomuutta, voi se johtua juuri aivojen kemiallisen tasapainon järkkymisestä johon nämä lääkkeet purevat..
nim. henk.koht kokemusta on..
Ja sitten omaan vitutukseen. Tuossa aikaisemmin kauhistelin gastroskopiaa ja vatsavaivojani. No, jo kerran häädetty heliko sieltä vieläkin löytyi ja samalla keliakia, että hei vaan ruisleivälle. Nyt sain toisen, 9 tablettia päivässä sisältävän helikohäätökuurin, ja tänään onkin sitten tullut oksenneltua hartaasti, kiitos antibioottien.. Voi perkule kun pääsisi jo eroon tästä vatsakivusta ja saakutin pöpöstä! Mutta taitaa ennemmin kaatua nainen kuin heliko!?
- Liittynyt
- 12.5.2003
- Viestejä
- 1 748
Ei saatana, Lordi soi joka v*tun radiokanavalla jatkuvasti. Rupee maistuu jo puulle.
- Liittynyt
- 22.5.2006
- Viestejä
- 811
Olen pelannut nettipeliä nimeltä world of warcraft jostakin elokuusta asti. Koko elämä pyörii nykyään se pelin ympärillä. Kaikki aikataulut on pakko sovittaa siten, että pystyn pelaamaan mahdollisimman paljon. Kaikki elämä kärsii tästä addiktiosta. Eniten olen ihmeissäni siitä, miten avopuoliso jaksaa katsella, kun mä pelaan aina kun oon kotona. En edes ehdi harrastaa enää yhtään mitään muuta. Salillakaan en ole käynyt tämän vuoden puolella kuin kaksi kertaa. Nyt sitten pitäis lähteä pelaamaan kaksi kierrosta golfia ensi lauantaina, mee lauantain raidi ihan hukkaan.
En hemmetti pääse siitä eroo millään, enkä totuuden nimessä oikeastaan haluakaan. Se on niin viihdyttävää ja yhteisö, jossa pelaan koostuu todella kivoista persoonista. Jotakin pitäis kyllä keksiä, muuten oikea elämä ajaa ohi,
Juu, juu, ota ittees niskasta kiinni... en jaksa nostaa, kun on kaikki lihakset surkastuneet ja tohon mahan kohdalle on tullut jostakin tynnyri.
Ärstyttää, kun piti aloittaa koko saakelin peli.
En hemmetti pääse siitä eroo millään, enkä totuuden nimessä oikeastaan haluakaan. Se on niin viihdyttävää ja yhteisö, jossa pelaan koostuu todella kivoista persoonista. Jotakin pitäis kyllä keksiä, muuten oikea elämä ajaa ohi,
Juu, juu, ota ittees niskasta kiinni... en jaksa nostaa, kun on kaikki lihakset surkastuneet ja tohon mahan kohdalle on tullut jostakin tynnyri.
Ärstyttää, kun piti aloittaa koko saakelin peli.