Heinäkuun loppu on perinteisesti työpaikalla hiljaisinta aikaa.
Tällä viikolla mukanani on ollut uusi työntekijä nro 1, jonka on tarkoitus aloittaa työ pisteessä A. Harmi vain, että pisteessä A ei juurikaan tapahdu mitään, joten perehdyttäminen ei ole edistynyt.
Maanantaina seurueeseeni liittyy uusi työntekijä nro 2, joka perehtyy pisteeseen B. Ilmeisesti myös työntekijä nro 1 seuraa sitkeästi perässä, vaikka ko työtehtävät eivät hänelle kuulu, koska mitäpä muuta hän voisi/osaisi tehdä sillä aikaa.
Olo on kuin pillipiiparilla.