Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Ei pysty pitää saikkua. Pienyrittäjällä töissä, tohon duuniin jota mä teen ei oo olemassa tuuraajaa. Aina on oltava duunissa.

Ymmärrän mutta tossa on nyt sun oma etu vastaan jonkun muun etu. Enkä tiedä onko se nyt sen työnantajankaan etu, että jossain vaiheessa ns. kamelin selkä katkeaa ja sitten onkin vähän pidempi saikku. Sellainen hammasta purren eteenpäin on huono asenne tossa kohtaa ja saattaa hyvinkin johtaa totaaliseen romahdukseen, josta nouseminen se vasta vaikeaa on. Kannattaa tehdä jotain vielä kun voi. Helppo täältä tietenkin sanoa mutta kuitenkin. Ihan varmasti jotain apua on olemassa.
 
Ymmärrän mutta tossa on nyt sun oma etu vastaan jonkun muun etu. Enkä tiedä onko se nyt sen työnantajankaan etu, että jossain vaiheessa ns. kamelin selkä katkeaa ja sitten onkin vähän pidempi saikku. Sellainen hammasta purren eteenpäin on huono asenne tossa kohtaa ja saattaa hyvinkin johtaa totaaliseen romahdukseen, josta nouseminen se vasta vaikeaa on. Kannattaa tehdä jotain vielä kun voi. Helppo täältä tietenkin sanoa mutta kuitenkin. Ihan varmasti jotain apua on olemassa.

Oon kai jollain tapaa sairas siinäkin mielessä että mulle henkilökohtaisesti saikun pitäminen on ihan helvetillinen häpeä. Olin alkuvuodesta mm. jalka murtuneena duunissa enkä kehdannut sanoa siitä työnantajalle mitään. Oon itsekin ollut joskus yrittäjä ja haluan vain olla sellainen työntekijä jollaisen olisin itse joskus halunnut.
 
Täällä on ollut jo monta hyvää juttua tohon sun tilanteeseen liittyen. Mä sanon vielä tohon työjuttuun että itellä on vähän samanlainen vääristymä mitä tulee tuohon työntekoon. Oon vetänyt itseni kerran aika piippuun ja nyt alan ymmärtää milloin pitää höllätä, se on oma ja työnantajan etu. Mistään laiskottelusta ei ole kyse. Jotenkin sitä saa itsensä uskomaan siihen harhaan että oma panos on suunnilleen korvaamaton, ei ole tarkoitus vähätellä sitä että pienyrittäjällä voi olla vähän säätämistä jos hyvä työntekijä on hetken pois riveistä. Mikään ei siihen kuitenkaan kaadu ja työt jatkuu koska sunkin kohdalla on varmaan työmaalla huomattu että hommat sujuu ja oot semmonen mies joka kannattaa pitää. Oon joskus miettinyt sitä niin että tällä pallolla ei ole yhtäkään ihmistä tai työtä mikä olis mitenkään erityisen tärkeä. Mä teen kans jonkinverran hommia eikä mulla mitään tuuraajaa oo joka hoitas hommia sillon kun oon lomalla. Silti jos mä jäisin vaikka tänään auton alle ja kuolisin niin so what? Joku sen homman hoitais. Eli lyhyesti, se on hyvä että suhtautuu sopivalla vakavuudella työntekoon mutta rajansa kaikella.
 
Oon kai jollain tapaa sairas siinäkin mielessä että mulle henkilökohtaisesti saikun pitäminen on ihan helvetillinen häpeä. Olin alkuvuodesta mm. jalka murtuneena duunissa enkä kehdannut sanoa siitä työnantajalle mitään. Oon itsekin ollut joskus yrittäjä ja haluan vain olla sellainen työntekijä jollaisen olisin itse joskus halunnut.

Korvaamattomia työmiehiä on hautuumaat täynnä. Ota se aika lisä, itsekkin joutunut niin tekemään ja kyllä hävetti mutta kannatti.
 
Täällä on ollut jo monta hyvää juttua tohon sun tilanteeseen liittyen. Mä sanon vielä tohon työjuttuun että itellä on vähän samanlainen vääristymä mitä tulee tuohon työntekoon. Oon vetänyt itseni kerran aika piippuun ja nyt alan ymmärtää milloin pitää höllätä, se on oma ja työnantajan etu. Mistään laiskottelusta ei ole kyse. Jotenkin sitä saa itsensä uskomaan siihen harhaan että oma panos on suunnilleen korvaamaton, ei ole tarkoitus vähätellä sitä että pienyrittäjällä voi olla vähän säätämistä jos hyvä työntekijä on hetken pois riveistä. Mikään ei siihen kuitenkaan kaadu ja työt jatkuu koska sunkin kohdalla on varmaan työmaalla huomattu että hommat sujuu ja oot semmonen mies joka kannattaa pitää. Oon joskus miettinyt sitä niin että tällä pallolla ei ole yhtäkään ihmistä tai työtä mikä olis mitenkään erityisen tärkeä. Mä teen kans jonkinverran hommia eikä mulla mitään tuuraajaa oo joka hoitas hommia sillon kun oon lomalla. Silti jos mä jäisin vaikka tänään auton alle ja kuolisin niin so what? Joku sen homman hoitais. Eli lyhyesti, se on hyvä että suhtautuu sopivalla vakavuudella työntekoon mutta rajansa kaikella.

Pomo on hyvä ystävä. Ollaan puhuttu tuosta joskus et jos kuolisin niin kävis aika paska juttu, jäis hommat hoitamatta ja kaatuis hänellä firma samalla. Tuntuu ironiselta olla jollekin "korvaamaton".
 
Aika vankalle kivijalalle on yrityksen perustanut, jos sinä pidät sitä pystyssä.

Tälläisiä yrityksiä on aika paljonkin, Joissain hommissa kestää kauan ennenkuin ne alkaa sujumaan ja sit jos tälläisestä jää joku pois niin konkka voi olla hyvinkin ainut mahdollisuus.. Kaikki firmat kun ei kuitenkaan kannata juuri muuten kuin kädestä suuhun.
 
Jos juttelet asoistasi jonkun kanssa, niin se on todella hyvä. Yksi ihan konkreettinen ammattiapu voisi olla kogntiviininen terapia. Oma äitini aikoinaan sairasti vaikeaa paniikkihäiriötä. Ei esim. uskaltanut olla sekuntiakaan yksin kotona tai missään, kun esim. pelkäsi että tukehtuu. Tämä siis oli joku reilu 20 vuotta sitten ja silloin joku tiesi antaa vinkin uudesta tehokkaasta terapiamuodosta ja hyvästä terapeutista eli siis kognitiivinen terapia. Mutsi kävi terapiassa noin 10 viikkoa aluksi 3 kertaa viikossa lopulta kerran viikossa ja tämä todella toimi. Monen vuoden helvetillinen sairastaminen ja lääkekierre muuttui lähes kertaheitolla normaaliksi elämäksi. Työskentely pohjautui siihen että mutsin paniikkihäiriöt johtuivat täysin vääristyneistä ajatusrakennelmista eli ensin pelätään jotain ihan turhaa ja sitten ruvetaan pyörittelemään tukehtumisajatuksia päässä ja kohta onkin paniikkikohtaus päällä. Ja lääkärit määrää aina vaan vahvempia rauhoittavia. Vaikka sulla varmasti onkin taustalla ihan oikeita ongelmia, niin siitä huolimatta tuntuu että tohon jatkuvaan pahaan oloon voisi saada avun vastaavanlaisesta terapiasta.
 
Pomo on hyvä ystävä. Ollaan puhuttu tuosta joskus et jos kuolisin niin kävis aika paska juttu, jäis hommat hoitamatta ja kaatuis hänellä firma samalla. Tuntuu ironiselta olla jollekin "korvaamaton".

Joo.. sulla on aika syvällä tuo ajatus. Mutta koita ny pitää ittes läjässä. Lue vielä uudestaan aiempi viesti. Ei oo tarkoitus vittuilla.
 
Mä olen kanssa yhden tutun kuullut tuskailevan, että jos on muutaman päivän saikulla, niin firma on konkassa. Helvetin epäterveellä pohjallahan tollainen on.
 
Tälläisiä yrityksiä on aika paljonkin, Joissain hommissa kestää kauan ennenkuin ne alkaa sujumaan ja sit jos tälläisestä jää joku pois niin konkka voi olla hyvinkin ainut mahdollisuus.. Kaikki firmat kun ei kuitenkaan kannata juuri muuten kuin kädestä suuhun.
Joo jossain pikkufirmoissa tämä ei ole kyllä ollenkaan tavatonta, tai edes isompien firmojen pienemmissä toimipisteissä. Isoilla firmoilla nyt ei kyllä kokonaiskuvassa tunnu jos sieltä hyvä työmies jää yhdestä pisteestä pois, mutta kyllä se sen toimipisteen elämää hankaloittaa ja tulosta laskee. Ammattimies on ammattimies ja sellaisen korvaaminen vie aikaa ja "hyvällä" säkällä saa tilalle jonkun ihan paskan mikä ei ole puoliakaan siitä mitä parempi heppu oli. Hyviä miehiä ei kasva puissa.
 
Elämä potkii päähän taas ihan kunnon monolla. Yrittänyt pitää tän kaiken kasassa hinnalla millä hyvänsä. Noh, ei onnistunu. Nyt kaikki kosahti käsiin. Kaksisuuntaisesta kärsivä muija romahti (taas) ihan täysin, ja nyt ei auttanu oma lääkitys vaan piti lähteä ihan osastolle lepäämään. Hitto kun pääsis itekkin. Mutta NJET. Töitä pitää tehdä _ joka päivä_ että on vara kustantaa helvetin kallis lääkitys muijalle ja eläminen ylipäätään.

Sedatiivit auttaa selviämään arjesta. Pakko nollata sillointällöin vaikka päihdevastainen pikkubroidin itsemurhasta lähtien muuten olen yrittänyt ollakin. Ei sitä vaan jaksa sellaisenaan. Seittämältä taas herätys. Tienaamaan palikoita millä pitää tää koko torni kasassa. Haha, hienoo.

Se avun saaminen on kumman vaikeaa. Ikävä kyllä. Tiedän tunteen, mut on sieltä MT-toimiston tiskiltä käännytelty takaisin ja kerrottu etten ole avun tarpeessa kun jaksan sinne tulla omillani. Ambulanssin tai poliiin kyydissä olisi apua saanu. Viikkoa myöhemin tultiin molempien saattamana, jona kseurauksena sitten alkoikin jotain tapahtua. Akuutin puoln toimintaa en voi kun kiitellä, mutta muualla ne voimavarat ja painotukset tuntuvat olevan siinä pilleri huuleen ja onnea matkaan hoidossa.

Rahalla toki saisi parempaa hoitoa ja heti. Eikö avokille ole haettu täyttä korvattavuutta?? Ilmeisesti näin ei ole koska puhut kalliista lääkityksestä. Ton prosessin jälkeen ne lääkkeet maksavat omakusanteisesti sen 3e/ haku. Alkuun se tulee kelalta 1v ajaksi väliaikaisesti ja sen jälkeen lopun elämän ajaksi koskien tuon sairauden hoitoa. Prosessi kestää hetken mutsiitä on apua kun tuo tuntuu olevan yksi ongelma. Puhu siitä asiasta siellä osastolla, sen pitäis olla heille tuttu menettely ja prosessi.

Mitä suhun tulee niin tiedän hyvinkin ton kierteen kun on pakko. Ne pakot tekee sen ahdistuksen. Ihan ekaks suosittelisin sitä lomaa. Ei sustakaan ole pitämään niitä torneja pystyssä, jos auttajasta tulee autettava.

Vihasin tätä lausetta joskus muinoin kun sitä ihmiset toitottivat, mutta pakko se on allekirjoittaa; Kyllä se siitä, aina jollain tapaa!
 
Joskus me kuollaan jokainen mutta oman käden kautta lähteminen ei KOSKAAN ole oikea ratkaisu. Meillä jokaisella on vaan tämä yksi elämä elettävänä ja itse ainakin haluan katsoa "loppuun asti" mitä kaikkea paskaa mutta myös hyvää elämällä on tarjottavanaan. Elämä on epäreilua: lapsia, nuoria ja kaikin tavoin viattomia ihmisiä kuolee henkirikoksiin ja sairauksiin joka päivä ja sen takia jo se että olet elossa ja terveenä tänään pitäisi riittää kiitollisuuteen elämästä. Olet tällä hetkellä ilmeisesti niin sanotusti pohjalla ja sieltä helpoin (ja itsekkäin) tapa pois olisi itsemurha. Tuossa tilanteessa on helposti menettänyt toivon parempaa huomista kohtaan mutta olen satavarma että vuoden tai jopa kuukauden päästä tarkastelet tätä hetkeä paremmasta tilanteesta ja mietit että miten pihalla olit kun tällaisia asioita jouduit miettimään. Pohjalta on vain yksi tie ja se on ylös.

Hienoa että Counterfeith pystyt avautumaan Pakkikselle sillä se osoittaa että sinulla on toivoa ja että et itsekään halua lopullista ratkaisua. Pelkäät kenties kohdata avunauttajat kasvotusten koska silloin joudut myöntämään muille ihmisille "heikkoutesi" ja siksi avunhuutokanavasi on Pakkis. Mutta eihän avun hakeminen ole heikkoutta, päinvastoin vaatii isot boolssit että myöntää ympäristölleen ettei jaksa. Kenties olet työnantajallesi korvaamaton mutta kumpi on hänelle parempaa, työntekijä joka pitää sairaslomaa jonkin aikaa ja palaa töihin uutta motivaatiota täynnä vai kuollut työntekijä?

Kuten no-body sanoi niin yksin yön pimeillä tunneilla elämänsä ongelmia mietiskellessään ne saattavat tuntua ylitsepääsemättömän suurilta ja itsemurhan lopullisuus hämärtyy. Meistä kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja sen näkee sitten aikanaan mutta hyvä ihminen jos päätät elämäsi nyt niin se on siinä sitten, et enää ikinä pääse salille, et enää ikinä pääse harrastamaan seksiä, et enää ikinä pääse syömään eeppisen hyvää ruokaa jne jne. Jos nykyinen elämäntilanteesi on sietämätön niin sinun pitää muuttaa sitä suuntaan jossa kykenet sietämään sitä ja parhaassa tapauksessa jopa nauttimaan siitä.

Suomalaiset on melankolista kansaa. Me tykkäämme rypeä itsesäälissä ja vitutuksesta jopa nautitaan, mutta jos päivästä toiseen ajattelee että oma elämä on perseestä niin siihen alkaa uskomaan ja tämä ajatus toteuttaa itseään. Itse uskon että mielen voima on rajaton. Jos näet edes yhden hyvän asian elämässäsi ja keskityt ajattelemaan sitä niin hyvien ajatusten määrä lisääntyy. Tässä oma checklistini vitutuksen välttämiseksi:

1. Syö säännöllisesti ja hyvin. Syö vaikka härän sisäfilettä joka päivä jos siltä tuntuu koska ruokaan laitettu raha on paras tapa käyttää rahaa. Ruoka muodostaa terveyden, jaksamisen ja lisäksi tuottaa nautintoa. Saattaa kuulostaa typerältä mutta vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat olotilaan myös paljon ja suomalaista kaamosmasennusta saa vähennettyä d-vitamiinilla. Ja vaikka ne ei oikeasti toimisikaan niin ne toimii placebona jos haluat uskoa niihin.

2. Nuku riittävästi ja hyvässä sängyssä. Ihmisestä riippuen 7-10 tunnin unet ja jos tuntuu että tuonpituisten unien jälkeenkin heräät väsyneenä niin investoi kunnon sänkyyn. Vietät siinä puolet elämästäsi ja unen laatu vaikuttaa koko päivän jaksamiseen ja mielialaan joten pari tonnia mahdollisesti jopa loppuelämän kestävästä sängystä ei tunnu missään.

3. Urheile. Ihan sama mitä teet, pyöritä vaikka helikopteria kunhan se on itsellesi mieleistä (tai vähiten epämiellyttävää) ja pääset purkamaan energiaa. Jos vituttaa niin itselleni paras tapa vitutuksen poistoon on lähteä lenkille. Juokse niin pitkään kuin jaksat ja niin kovaa kuin pystyt kunnes et kykene liikkumaan enää metriäkään. Ei tuossa vaiheessa keholla ole enää energiaa edes miettimiseen ja hyvänolon hormonit takaavat ainakin lyhyen mielihyvän.

4. Pyri nauttimaan pienistä asioista ja välttämään rutiineja. Sen sijaan että joisit aamukahvin rutinoituneesti ja vain sen takia että se saa sinut hereille, herää vaikka 10 minuuttia aiemmin ja pysähdy naatiskelemaan kahvista. Kun käyt suihkussa ja saunassa, pyri nauttimaan siitä että pääset peseytymään. Ota saunakalja vaikka joka kerta jos siltä tuntuu ja oikeasti naatiskele siitäkin. Osta hyvää olutta halvimman Koffin sijasta. Kun menet nukkumaan niin pyri nauttimaan siitä että pääset nukkumaan hyvään sänkyyn. Suurimmalle osalle maailman ihmisistä nämäkään asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja asiasi voisivat ihan oikeasti olla todella paljon huonommin.

Kaikki vinkkini varmaan kuulostavat typeriltä mutta tärkeimpänä pointtinani on että vaikka kukaan meistä sinulle vastanneista ei tunne sinua, haluamme kaikki auttaa sinua. Omassa tuttavapiirissäni on tapahtunut itsemurhia ja jokainen itseltään hengen riistänyt ihminen on liikaa. Jos et kykene muuttamaan ajattelutapaasi itse, pyydän sydämeni pohjasta että pyydät apua lähipiiriltäsi. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!

edit. näköjään tuo varsinainen ketju poistettiin mutta postaan tämän nyt tänne Vitutus-ketjuun josta toivottavasti huomaat sen. Ja onpahan vitutuksenvälttämiskeinoni lueteltuna jos ne nyt ketään sattuu kiinnostamaan.
 
Vetää kyllä hiljaiseksi miten paljon ymmärrystä ja tukea teiltä tulee, vaikken edes tunne ketään teistä. Ihmiset on paljon parempia kuin antavat ymmärtää :) Kiitos.
 
Todellakin tuetaan! Itseäni ainaki säikäytti se perustamasi ketju ja olen iloinen nähdessäni, että olet vielä täällä! Olisipa hyvä kaverini ysiluokan kesälomalla puhunut omista ongelmistaan sen sijaan, että riisti henkensä sanomatta kenellekään mitään. Voisi hänkin olla vielä elävien kirjoissa.. Olet jo voiton puolella, koska olet pystynyt avautumaan asioista.

Älä ikinä anna periksi!
 
Siis voi vittu. Oli tuossa viime viikolla auton akku purkautunu, no ei siinä mitään, hain uuden. Nyt sitten auto oli seissyt pari päivää ja taas oli se uusikin akku purkautunut! Ajattelin että laturi rikki tms mutta eiku meen kattomaan että josko löytäsin jotain merkkejä siitä mikä sitä purkaa niin SISÄVALO PÄÄLLÄ! Sellanen himmeä mitä ei näin päiväsaikaan todellakaan hoksaa palavan. Olin ilmeisesti pimeällä jotain yrittänyt siellä autossa lukea ja napsauttanut valon on-asentoon... No, selvispähän syy mutta vituttaa kyllä. Eiku kaapelit taas käyttöön...
 
Back
Ylös Bottom