Kait se pitää välillä pikkuisen valittaa, että jaksaa taas nähdä valoa pimeydessä ja olla positiivinen oma itsensä...
Ärsyttää nuo lääkitykset, tai lähinnä niiden aiheuttama pahoinvointi! :curs: Nyt on monena iltana ollut ihan järkyttävä olo ja ensi viikolla taas vähän isompi annos myrkkyä naamaan. :urjo: Pikkuhiljaa alkaa se kova todellisuus iskeä, tästä ei ole ulospääsyä, vaan näillä mennään ja pitkään!
Tottakai on hyvä, että lääkkeitä on olemassa, muuten päätyisin luultavasti nopeassa tahdissa mullan alle, mutta hinta niistä on kova. Kun miettii sekä välittömiä sivuvaikutuksia että pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulee vaikuttamaan koko loppuelämään, halusin tai en... Ehkä joku syöpä on siinä mielessä helpompi ymmärtää, että silloin samoilla myrkyillä parannetaan se sairaus ja sitten homma on ohi yleensä. Minun tapauksessani niin ei tehdä, lääkkeitä vaan otetaan ja toivotaan että ne (ehkä) pitäisi oireet poissa ja estäisi taudin leviämisen, parantua kun ei kuitenkaan voi.
Yksi työkaveri sanoi tällä viikolla aika suoraan, että on se vaan väärin kun noin nuorena joutuu aloittamaan tuollaisen kamppailun. Ja vääryydeltä se tuntuukin, kun paluuta entiseen ei ole ja on pakko hyväksyä asiat niin kuin ne on. Ei kait se muu auta kuin taistella vastaan!
Yleensä nuo pahoinvoinnit helpottaa ajan myötä ja tottakai vastalääkkeitäkin on olemassa jos oikein huonoksi menee. Noh, onneksi saa muutaman päivän ottaa arjesta kaiken sen irti, minkä pystyy, ennen seuraavaa annostusta. Huomenna siis salille riehumaan pahaa oloa pois!
