Vitun tietyömaat kehä kolmosella. Heitin kaverit lentokentälle ja lähdin Hämeenlinnanväylää kohti. Ajoinpa sitten liittymästä ohi osin oman tarkkaamattomuuden takia, osaksi sen takia, että liittymä oli tietyömaan takia ihan vitun hämärästi ja merkattu yhdellä keltaisella kiertotiekyltillä paikkaan joka ei edes näyttänyt liittymältä.
Käännyin sitten ympäri pienen vitutuksen saattelemana ja painelin taas itään päin takaisin, tarkoituksena kääntyä nyt sinne Hämeenlinnanväylälle. Havainnoin hyvissä ajoin keltaisen kyltin jossa luki Tampere, Hämeenlinna. Katselin, että joo, kohta käännytään. Kyltin kohdalla tajusin, että se olikin ENNEN tota vitun kylttiä mistä olisi pitänyt kääntyä. Taas paikassa joka tuli ihan yöstä, eikä edes näyttänyt siltä, että siinä edes on joku tie. Eli ajoin TAAS ohi. Tässä vaiheessa pintaan nousi primitiivinen reaktio: Puristin rattia nyrkit valkoisena ja huusin ja karjuin vaan niin kovaa kuin ikinä pystyy huutamaan, niin että räkä lentää. Ei pystynyt edes sanomaan mitään vähään aikaan, kun huusin vaan niin vitusti. Ensimmäiset sanat mitkä sain suusta ulos, oli lapsien korville sopimatonta asiaa. Nyt on vieläkin kurkku kipeä, kun karjuin niin vitusti. Ei olekaan pitkään aikaan niin vituttanut. Tuntui ihan kirjaimellisesti siltä, että pää räjähtää.
No, käännyin sitten taas ympäri ja nyt katselin oikein tarkasti, että mistä pitää mennä. Liittymä oli kyllä sellaisessa haistakaa vittu -paikassa, että olisin saattanut taas pamauttaa ohi, jos edellä oleva auto ei olisi kääntynyt samaan suuntaan. Yht'äkkiä vaan reikä betoniaidassa ja siitä lähtikin tie oikealle. Vihdoin pääsin kotia kohti. On muuten vaarallisia tilanteita tollaset, kun hermo palaa liikenteessä. Käy nimittäin kortin päälle hyvin pian. Saattaa nimittäin olla, että auto saa aika kovaa runtua, kumi palaa eikä "ihan" pysytä nopeusrajoitusten puitteissa...
Koeta poeka kestää!