Helvetti soikoon, että vihaankin ryhmätöitä. Aina sattuu samaan ryhmään jotain selkärangattomia sluibailijoita tai muuten vaan monikyvyttömiä nahjuksia. On ihmisiä, joita ei pitäisi ikinä päästää terrorisoimaan toisten työntekoa ja mielenterveyttä, kun jotain täytyy saada aikaiseksi yhteistoimin:
1) Jatkuvasti pihalla olevat tollerot. Nämä on niitä, jotka eivät osaa tavata edes tehtävänantoja, saati tajua sanan "palautuspäivä" pohjimmaista merkitystä. Maa kutsuu, saatana!
2) Vapaamatkustajat. Kukaan ei varmaan huomaa mitään, jos yksi ryhmän jäsen antaa vaan virran viedä, eikä vahingossakaan uhraa omasta erinomaisesta elämästään sekuntiakaan työn edistämiseen. Viekkaimmat kyytiläiset yrittävät vieläpä hyvitellä saamattomuuttaan anteeksipyynnöin makeilemalla, mutta voivat kyllä mun puolesta mennä kiemurtelemaan jonkun muun jalkoihin. Täältä ette saa muuta synninpäästöä kuin pari napakkaa potkua kylkeen.
3) Kielitaidottomat ja muut tiedonkäsittelykyvyiltään rajoitteiset. Miten saattaa olla mahdollista, ettei yliopistoon asti selviytynyt ihminen osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään ymmärrettävästi? Eikä sitäkään voi missään nimessä myöntää etukäteen, jos englanninkielisen tekstin tuottaminen on täysi mahdottomuus ja seurauksena on ainoastaan mongerrusta, josta ei ota tolkkua koodinmurtajankaan kanssa. Ja selitykseksi ei todellakaan kelpaa ajatuskatkos, nimittäin siitä viimeisteltynä tuotoksena esitellystä sanasotkusta päätellen siellä kuupassa on poikki vähän useampikin piuha.
4) Raippa käden jatkona syntyneet päällepäsmärit, joiden käsitys ryhmätöistä on se, että yksi sanelee säännöt, tavoitteet, aikataulut sekä työtavat ja valvoo em. asioiden mielensä mukaan toteutumista sillä aikaa, kun muut toimivat hänen armonsa uskollisena orkesterina.
.