- Liittynyt
- 13.6.2003
- Viestejä
- 648
Toivottavasti ei ole :wanha:
Karhunmetsästysporukassa oli yksi metsästäjä, joka ei ollut saanut koskaan kellistettyä karhua. Tästä suivaantuneena hän lähti yksin metsälle vakaana tarkoituksenaan ampua ensimmäinen kontio.
Aikansa metsässä samoiltuaan hän ei ollut uskoa tuuriaan, kun näki mahtavan kokoisen uroskarhun noin sadan metrin päässä itsestään paistattelemassa päivää ja syömässä marjoja.
Nopeasti metsästäjä viritti aseensa ja otti jyvän keskelle karhun rintaa ja laukaisi. PAM!
Karhu kellistyi kannon juurelle ja metsästäjä oli pakahtua riemusta.
Innostuneena hän lähti kävelemään kantoa kohti. Kun hän kurkisti kannon taakse, ei siellä hänen hämmästyksekseen näkynyt minkäänlaista karhua. Silloin julmetun suuri karhu koputti miestä olkapäähän:
- Mitä helvettiä sinä oikeen meinaat kun tulit minua, rauhallista otusta ampumaan? Sitten karhu jatkoi:
- On vain kaksi tapaa sovittaa tämä teko: joko laitat aseen piipun suuhusi ja laukaiset tai otat housut alas ja menet tuohon kannon päälle kontallesi.
Mies mietti, ei helvetti, ei hän vielä kuollakkaan halua, pakkohan tuohon jälkimäiseen on suostua.
Perverssi karhu teki temput ja paiskasi miehen peräreikä hellänä mättäälle ja käski tämän painella metsästä helvetin äkkiä sinne mistä tulikin.
Mies ei toista käskyä tarvinnut ja alkoi kiirellä vetämään housujaan jalkaansa ja keräilemään rensseleitään.
Muutaman askeleen juostuaan hän mietti, että, ei helvetti, mitä oikein oli tapahtunut? Mitä jos kaveritkin kuulee tästä?
Vihan nostattamalla rohkeudella mies käännähti ja viritti aseensa jälleen ja laukaisi kohti jo poistuvaa karhua. PAM !
Karhu kellahti ja vierähti pensaikkoon. Miehen riemua ei voinut pidätellä mikään kun sai kostettua häväistyksensä. Rientäessään katsomaan työnsä tulostaan ja juuri kurkistaessaan karhun oletettuun lyyhistymispaikkaan hän säpsähti kun taas olkapäähän koputettiin.
- Taisit pitää siitä, karhu kysyi.
Karhunmetsästysporukassa oli yksi metsästäjä, joka ei ollut saanut koskaan kellistettyä karhua. Tästä suivaantuneena hän lähti yksin metsälle vakaana tarkoituksenaan ampua ensimmäinen kontio.
Aikansa metsässä samoiltuaan hän ei ollut uskoa tuuriaan, kun näki mahtavan kokoisen uroskarhun noin sadan metrin päässä itsestään paistattelemassa päivää ja syömässä marjoja.
Nopeasti metsästäjä viritti aseensa ja otti jyvän keskelle karhun rintaa ja laukaisi. PAM!
Karhu kellistyi kannon juurelle ja metsästäjä oli pakahtua riemusta.
Innostuneena hän lähti kävelemään kantoa kohti. Kun hän kurkisti kannon taakse, ei siellä hänen hämmästyksekseen näkynyt minkäänlaista karhua. Silloin julmetun suuri karhu koputti miestä olkapäähän:
- Mitä helvettiä sinä oikeen meinaat kun tulit minua, rauhallista otusta ampumaan? Sitten karhu jatkoi:
- On vain kaksi tapaa sovittaa tämä teko: joko laitat aseen piipun suuhusi ja laukaiset tai otat housut alas ja menet tuohon kannon päälle kontallesi.
Mies mietti, ei helvetti, ei hän vielä kuollakkaan halua, pakkohan tuohon jälkimäiseen on suostua.
Perverssi karhu teki temput ja paiskasi miehen peräreikä hellänä mättäälle ja käski tämän painella metsästä helvetin äkkiä sinne mistä tulikin.
Mies ei toista käskyä tarvinnut ja alkoi kiirellä vetämään housujaan jalkaansa ja keräilemään rensseleitään.
Muutaman askeleen juostuaan hän mietti, että, ei helvetti, mitä oikein oli tapahtunut? Mitä jos kaveritkin kuulee tästä?
Vihan nostattamalla rohkeudella mies käännähti ja viritti aseensa jälleen ja laukaisi kohti jo poistuvaa karhua. PAM !
Karhu kellahti ja vierähti pensaikkoon. Miehen riemua ei voinut pidätellä mikään kun sai kostettua häväistyksensä. Rientäessään katsomaan työnsä tulostaan ja juuri kurkistaessaan karhun oletettuun lyyhistymispaikkaan hän säpsähti kun taas olkapäähän koputettiin.
- Taisit pitää siitä, karhu kysyi.
