Mutta onko sillä loppujen lopuksi eroa, mistä ne vitamiinit saa?
Oikeastaan pointti on siinä, ettei ole ollenkaan varmaa, tulisiko fokus olla perinteisissä vitamiineissa, tai niiden lisäksi myös jossakin muussa. Riippuu pitkälti myös siitä, mitä yksittäisien tai muutamien eristettyjen yhdisteiden supplementaatiolla haetaan. Puhuttaessa esimerkiksi sydänterveydestä ja antioksidanttien roolista elintasosairauksien ehkäisyssä, ovat mainitut supplementit osoittautuneet melko vähätehoisiksi verrattuna yleiseen antioksidatiiviseen maineeseensa (mielikuvaan niiden tehosta). Keskeisenä ongelmana antioksidanttisupplementaatioissa näkisin juuri sen, että näkemys siitä, mikä todella on antioksidatiivista, on muuttumassa nykytutkimuksen valossa. Tyypilliset antioksidanteiksi mielletyt yhdisteet, kuten C- ja E-vitsku ja mm. tietyt karotenoidit ovat yksinään osoittautuneet varsin heikoiksi taudinehkäisijöiksi. Antioksidanttivaikutusta selitetään usein pikemminkin ravinnon luontaisten yksittäisten yhdisteiden keskinäisillä vaikutuksilla. Suojaavien yhdisteiden osalta perinteisten vitamiinien ohella ei voida enää jättää huomioimatta esimerkiksi fenolisia yhdisteitä, flavonoideja, karotenoideja, lignaaneja ym. Ongelmana on lähinnä se, että nykytiedon valossa on ainakin vielä erittäin vaikea ellei mahdoton tehtävä eristää näitä yhdisteitä supplementaatiomuotoon - vieläpä siten että yhdisteiden keskinäiset suhteet, tai edes oikeat yhdisteet tulisivat valituksi.
Mikäli on mahdollisuus päästä kokonaisartsuihin käsiksi, niin tuosta koko food synergy-konseptista, antioksidatiivisten yhdisteiden mahdollisten keskinäisten yhteisvaikutusten tautienehkäisystä erinomainen artsu:
Jacobs, D. and Steffen, L.M.
Nutrients, foods, and dietary patterns as exposures in research: a framework for food synergy
Am. J. Clinical Nutrition, Sep 2003; 78: 508 - 513.
http://www.ajcn.org/cgi/reprint/78/3/508S?ck=nck