Mulla oli eilen ihan kauhea krapula. En ollu kotona yötä, joten piti likaisena ja sairaana tehdä pitkä sporamatka takasin keskustaan. Asiaa pahensi se, että ulkona oli ihan vitun hieno keli. Se saa aina semmosen fiiliksen päälle, että kaikki on päin helvettiä. Vois olla tekemässä jotain mukavaa, turvallista ja kehittävää hienossa kevätsäässä, mutta sitten sitä makaa puolikuolleena kämpillä ja kattelee frendejä masennuksissaan. Krapulassa masentaa AINA.
Mitäköhän kaupan tätikin ajattelee, kun poika ostaa perjantai-aamuna vanhan viinan hajuisena darramättöjä kolmella kympillä. Voishan tosta yrittää jotain rappioromantiikkaa repiä, mutta se on vähän vaikeeta kun tuntuu niin pahalta se oleminen.
Jonain päivänä mä vielä opin dokaamaan kohtuudella.