- Liittynyt
- 30.11.2002
- Viestejä
- 170
Taas tuli otettua vaan 3 päivää. Toinen vkloppu jo samaa meininkiä ja vasta juhannus tulossa. Menee viikot yleensä täristessä kun käy vielä normaalisti töissä ja sitten kun on toipunu niin onkin jo perjantai.
Virallinen känni, krapula ja ryyppytredi
- Keskustelun aloittaja 8Balls
- Aloitettu
- Liittynyt
- 18.10.2004
- Viestejä
- 3 262
Tbm ennustaa itselleen jälleen hilpeää humalatilaa. Tässä kalskaa vedellessä alkaa pikku hiljaa rentoutuun.. :kippis1:
1. Syy miksi olet juonut : Työviikko takana
2. Mitä olet juonut : Keskiolutta, Koff-merkkistä
3. Miksi olet juonut : No daa, eka kysymys...
4. Mistä vitusta on ylipäänsä kysymys? : Saa nähdä
5. Ja kuka tappoi Kennedyn? : Viimeisen tiedon mukaan Ilkka Kanerva. Oli lähestynyt JFK:ta ensin tekstiviestillä ehdotellen kolmen kimppaa Iken ja Fingerroosin kanssa.
1. Syy miksi olet juonut : Työviikko takana
2. Mitä olet juonut : Keskiolutta, Koff-merkkistä
3. Miksi olet juonut : No daa, eka kysymys...
4. Mistä vitusta on ylipäänsä kysymys? : Saa nähdä
5. Ja kuka tappoi Kennedyn? : Viimeisen tiedon mukaan Ilkka Kanerva. Oli lähestynyt JFK:ta ensin tekstiviestillä ehdotellen kolmen kimppaa Iken ja Fingerroosin kanssa.
- Liittynyt
- 26.4.2004
- Viestejä
- 23
Tossa tommonen...
Sunnutai ilta ja sekava viinantäyteinen viikonloppu takana. Perjantaista se taas lähti heti duunin jälkeen. Suorinta tietä kaupan kautta himaan kaljaa kittaamaan. Edellisviikonlopun hölmöilyjen jälkeen ei ole juuri tuttuihin tullu pidettyä yhteyttä. Parin bissen jälkeen kuitenkin alkaa soittelu vanhan remmin kasaamiseksi kasaan. Edellisviikonlopun hölmöilyt on unohdettu puolin ja toisin. Mitä niitä edes anteeksi pyytelemään kun samat vittuilut on puolin ja toisin käyty läpi kymmeniä kertoja ennenkin. Yhtäkkiä onkin jo sunnuntai aamu ja katkonaisia muistikuvia perjantain ja lauantain ryypiskelystä. Ei näköjään taaskaan saanut naista pokattua vaikka yritys taatusti oli kova. Ensin pakko katsastaa jääkaappi, josko sinne olisi pari bisseä jäänyt. Pari korjaavaa on pakko saada ettei koko maailma kaadu niskaan. Jos ei jääkaapista apua löytynyt on pakko raahautua kauppaan hakemaan sikspäkki. Kassaneiti näyttää siltä että ei oikein tiedä nauraakko vai itkeäkkö, on ilmeisesti näky sen verran säälittävä. Pari kaljaa tempaistua ja muutamat yrjöt heitettyä tuntuu pahimmat demonit kaikonneen. Nyt olisi ehkä sopiva aika heittää vanha kunnon analexpander nauha videoon ja vetää suunnattomaan panetukseen päivän ekat runkut. Vapisevin käsin mällejä rinnuksiltä pyyhittäessä on itsetunto vitun korkealla. Pakko korkata taas yks bisse. Rahat riittivät vain yhteen sikspäkkiin joten röökit jäi ostamatta. Pari huikkaa bisseä ja sitten töhkiksestä kaivelemaan mehevimpiä fimppejä. Siinä fimppejä sytytellessä palavien kulmakarvojen käryssä käy taas mielessä ”miten tästä enää voi mies alemmaksi vajota”. Leffoissa stara panee tiukan näköstä mimmiä, ottaa yöpöydältä shamppanjapullosta huikat ja sytyttää röökin. Tossa sulle stara, ja väännän tiukan pierun perään. Voi vittu! Pierun sijasta valahtikin desi paskaa pöksyyn. Siitä sitten juoksujalkaa löysät paskat housussa vessaan ja antaa perseenreijän huutaa mielipiteensä pöntölle. Hyi vittu! Kaslarit pesuun ja mies suihkuun. Suihkussa on taas em. esileikin jälkeen hyvä vetää päivän seuraavat runkut. Suihkussa seisaalteen moinen suoritus otti sen verran voimille että taas rupes yrjöttää. Ryntäys pöntölle ja yrjöämään. Ykääminen ei meinaa millään loppua vaikka tavaraa ei enää tulekkaan. Osasyynä moiseen saattaa olla vessan vetämättä jättäminen edellisen ripulisession jälkeen. Perkele, enää ei ole kun kolme bisseä jäljellä. Ahdistus siitä että ne loppuvat kohta on suunnaton. Ainoa lääke joka hetkellisesti tähän tilanteeseen antaa pientä helpotusta, loppuu kohta. Vikan bissen pohjat tempastuani yritän vielä kaivaa siedettävän kokosia fimppejä töhkiksestä ja sen jälkeen kohtaan todellisuuden. Alkaa taas kerran maailman kovin taistelu jossa voittaja julistetaan vasta seuraavan viikon keskiviikkona tai torstaina. Ilta rupeaa hämärtymään pyöriessäni hermostuneena ympäri pientä yksiötäni. Vapinan yltyessä päässäni jyskyttää päällimmäisen yksi ajatus ”millä vitulla selviän huomisesta työpäivästä kunnialla”.
Kello lähenee kahtatoista ja päätän painua bunkan puolelle. Otan yöpöydälleni tuopin vettä johon sekoitan sokeria. Taas vanha kunnon kankkupanetus puskee päälle ja eikun expander pyörimään. Kolmannet runkut… Vittu että on mies säälittävä. Yritän ottaa huikkaa yöpöydällä olevasta tuopista. Vapina on kuitenkin niin kova että ei meinaa tulla hommasta mitään. Haen varmuudeksi yöpöydälleni vedellä täytetyn kokispullon josta on horkassa helpompi juoda. Aika ruveta nukkumaan. Ei meinaa uni tulla millään, katkonaiset muistikuvat edellisistä illoista saavat minut yltä päältä hiestä märäksi. Välillä kuitenkin nukahdan hetkeksi mutta säpsähdän saatanallisiin painajaisiin. Välillä painajaisen jälkeen on noustava ylös ja käveltävä pikku lenkki jotta uni ja todellisuus erottuisivat. Yön mittaan vilkuilen kelloani, se duunihelvetti sen kun lähestyy. Lopulta se vitun kello pärähtää soimaan. Kankkunen on edelleen kova. Pakko vaan vääntäytyä suihkuun ja sitten suunnata kohti duunia. Bussipysäkille kävellessäni katseeni kohdistuu maahan. On mahdotonta katsoa ihmisiä silmiin. Koko ajan tuntuu että ihmiset tuijottavat. Havaitsen nuoren miehen kiiruhtavan bussiin ja heittävän palavan savukkeen maahan. Poimin nolona savukkeen maasta mutta myhäilen silti tyytyväisyyttäni ”Eihän tästä ole otettu kuin pari hatsia”. Pitkästä aikaa saan vedettyä lähes kokonaisen savukeen. Duuniin päästyäni työtovereiden kommentit ovat hilpeitä ”Sitä on taas juhlittu koko viikonloppu”. Toiset rohkaisevat sanomalla ”Kyllä se siitä iltaa kohden helpottaa”. Minun käsitykseni juhlimisesta on väkisin hiukan erilainen sekä tekisi mieli tiedustella rohkaisijoilta tarkoittivatko he keskiviikko vai torstai iltaa. Työpäivästä selvittyäni painun kotiin ja yritän saada jotakin syötyä. Vaikeutensa siinäkin kun ei ruoka maistu eikä sitä edes ole. Tyhjät pullot kauppaan vietyäni saan sentään röökiaskin ostettua sekä hernesoppatölkin. On menossa jo kolmas päivä syömättä joten on pakko yrittää syödä jotain. Lämmitän hernekeiton jonka yritän saada nieltyä veden kanssa alas. Mieltäni kuitenkin painaa saatanallisen masennuksen ja morkkisen lisäksi se että mistä seuraavan päivän ateria. Se jääköön huomisen murheeksi. Taas on edessä tuskainen yö painajaisineen sekä hikoiluineen. Tiistai aamuna olo on jo hieman parempi mutta ei voida puhua vielä läheskään normaalista olosta. Duuniin lähdön ja itsemurhan välinen pohdiskelu on todellista. Ainoita pieniä riemun hetkiä on kun saan lainattua työkaveriltani sata markkaa ruokaa varten. Sillähän pärjään jo melkein seuraavaan viikonloppuun asti. Tällä kertaa olo rupesi krapulan osalta normalisoitumaan keskiviikko iltaan mennessä. Torstaina sitä odottelenkin jo kiihkolla että pääsee taas perjantaina huuhtomaan kaljalla ympäröivän paskan pois. Kierre jatkuu ja jatkuu… Katkeaako se koskaan? Jos katkeaa niin mihin se katkeaa? Kuolemaan, uskoon vai lottovoittoon.
Sunnutai ilta ja sekava viinantäyteinen viikonloppu takana. Perjantaista se taas lähti heti duunin jälkeen. Suorinta tietä kaupan kautta himaan kaljaa kittaamaan. Edellisviikonlopun hölmöilyjen jälkeen ei ole juuri tuttuihin tullu pidettyä yhteyttä. Parin bissen jälkeen kuitenkin alkaa soittelu vanhan remmin kasaamiseksi kasaan. Edellisviikonlopun hölmöilyt on unohdettu puolin ja toisin. Mitä niitä edes anteeksi pyytelemään kun samat vittuilut on puolin ja toisin käyty läpi kymmeniä kertoja ennenkin. Yhtäkkiä onkin jo sunnuntai aamu ja katkonaisia muistikuvia perjantain ja lauantain ryypiskelystä. Ei näköjään taaskaan saanut naista pokattua vaikka yritys taatusti oli kova. Ensin pakko katsastaa jääkaappi, josko sinne olisi pari bisseä jäänyt. Pari korjaavaa on pakko saada ettei koko maailma kaadu niskaan. Jos ei jääkaapista apua löytynyt on pakko raahautua kauppaan hakemaan sikspäkki. Kassaneiti näyttää siltä että ei oikein tiedä nauraakko vai itkeäkkö, on ilmeisesti näky sen verran säälittävä. Pari kaljaa tempaistua ja muutamat yrjöt heitettyä tuntuu pahimmat demonit kaikonneen. Nyt olisi ehkä sopiva aika heittää vanha kunnon analexpander nauha videoon ja vetää suunnattomaan panetukseen päivän ekat runkut. Vapisevin käsin mällejä rinnuksiltä pyyhittäessä on itsetunto vitun korkealla. Pakko korkata taas yks bisse. Rahat riittivät vain yhteen sikspäkkiin joten röökit jäi ostamatta. Pari huikkaa bisseä ja sitten töhkiksestä kaivelemaan mehevimpiä fimppejä. Siinä fimppejä sytytellessä palavien kulmakarvojen käryssä käy taas mielessä ”miten tästä enää voi mies alemmaksi vajota”. Leffoissa stara panee tiukan näköstä mimmiä, ottaa yöpöydältä shamppanjapullosta huikat ja sytyttää röökin. Tossa sulle stara, ja väännän tiukan pierun perään. Voi vittu! Pierun sijasta valahtikin desi paskaa pöksyyn. Siitä sitten juoksujalkaa löysät paskat housussa vessaan ja antaa perseenreijän huutaa mielipiteensä pöntölle. Hyi vittu! Kaslarit pesuun ja mies suihkuun. Suihkussa on taas em. esileikin jälkeen hyvä vetää päivän seuraavat runkut. Suihkussa seisaalteen moinen suoritus otti sen verran voimille että taas rupes yrjöttää. Ryntäys pöntölle ja yrjöämään. Ykääminen ei meinaa millään loppua vaikka tavaraa ei enää tulekkaan. Osasyynä moiseen saattaa olla vessan vetämättä jättäminen edellisen ripulisession jälkeen. Perkele, enää ei ole kun kolme bisseä jäljellä. Ahdistus siitä että ne loppuvat kohta on suunnaton. Ainoa lääke joka hetkellisesti tähän tilanteeseen antaa pientä helpotusta, loppuu kohta. Vikan bissen pohjat tempastuani yritän vielä kaivaa siedettävän kokosia fimppejä töhkiksestä ja sen jälkeen kohtaan todellisuuden. Alkaa taas kerran maailman kovin taistelu jossa voittaja julistetaan vasta seuraavan viikon keskiviikkona tai torstaina. Ilta rupeaa hämärtymään pyöriessäni hermostuneena ympäri pientä yksiötäni. Vapinan yltyessä päässäni jyskyttää päällimmäisen yksi ajatus ”millä vitulla selviän huomisesta työpäivästä kunnialla”.
Kello lähenee kahtatoista ja päätän painua bunkan puolelle. Otan yöpöydälleni tuopin vettä johon sekoitan sokeria. Taas vanha kunnon kankkupanetus puskee päälle ja eikun expander pyörimään. Kolmannet runkut… Vittu että on mies säälittävä. Yritän ottaa huikkaa yöpöydällä olevasta tuopista. Vapina on kuitenkin niin kova että ei meinaa tulla hommasta mitään. Haen varmuudeksi yöpöydälleni vedellä täytetyn kokispullon josta on horkassa helpompi juoda. Aika ruveta nukkumaan. Ei meinaa uni tulla millään, katkonaiset muistikuvat edellisistä illoista saavat minut yltä päältä hiestä märäksi. Välillä kuitenkin nukahdan hetkeksi mutta säpsähdän saatanallisiin painajaisiin. Välillä painajaisen jälkeen on noustava ylös ja käveltävä pikku lenkki jotta uni ja todellisuus erottuisivat. Yön mittaan vilkuilen kelloani, se duunihelvetti sen kun lähestyy. Lopulta se vitun kello pärähtää soimaan. Kankkunen on edelleen kova. Pakko vaan vääntäytyä suihkuun ja sitten suunnata kohti duunia. Bussipysäkille kävellessäni katseeni kohdistuu maahan. On mahdotonta katsoa ihmisiä silmiin. Koko ajan tuntuu että ihmiset tuijottavat. Havaitsen nuoren miehen kiiruhtavan bussiin ja heittävän palavan savukkeen maahan. Poimin nolona savukkeen maasta mutta myhäilen silti tyytyväisyyttäni ”Eihän tästä ole otettu kuin pari hatsia”. Pitkästä aikaa saan vedettyä lähes kokonaisen savukeen. Duuniin päästyäni työtovereiden kommentit ovat hilpeitä ”Sitä on taas juhlittu koko viikonloppu”. Toiset rohkaisevat sanomalla ”Kyllä se siitä iltaa kohden helpottaa”. Minun käsitykseni juhlimisesta on väkisin hiukan erilainen sekä tekisi mieli tiedustella rohkaisijoilta tarkoittivatko he keskiviikko vai torstai iltaa. Työpäivästä selvittyäni painun kotiin ja yritän saada jotakin syötyä. Vaikeutensa siinäkin kun ei ruoka maistu eikä sitä edes ole. Tyhjät pullot kauppaan vietyäni saan sentään röökiaskin ostettua sekä hernesoppatölkin. On menossa jo kolmas päivä syömättä joten on pakko yrittää syödä jotain. Lämmitän hernekeiton jonka yritän saada nieltyä veden kanssa alas. Mieltäni kuitenkin painaa saatanallisen masennuksen ja morkkisen lisäksi se että mistä seuraavan päivän ateria. Se jääköön huomisen murheeksi. Taas on edessä tuskainen yö painajaisineen sekä hikoiluineen. Tiistai aamuna olo on jo hieman parempi mutta ei voida puhua vielä läheskään normaalista olosta. Duuniin lähdön ja itsemurhan välinen pohdiskelu on todellista. Ainoita pieniä riemun hetkiä on kun saan lainattua työkaveriltani sata markkaa ruokaa varten. Sillähän pärjään jo melkein seuraavaan viikonloppuun asti. Tällä kertaa olo rupesi krapulan osalta normalisoitumaan keskiviikko iltaan mennessä. Torstaina sitä odottelenkin jo kiihkolla että pääsee taas perjantaina huuhtomaan kaljalla ympäröivän paskan pois. Kierre jatkuu ja jatkuu… Katkeaako se koskaan? Jos katkeaa niin mihin se katkeaa? Kuolemaan, uskoon vai lottovoittoon.
- Liittynyt
- 1.1.2005
- Viestejä
- 3 839
Mahtoikohan tarina olla muutaman vuoden vanha kun lainattiin 100 markkaa työkaverilta safkaan...
Poro72
Banned
- Liittynyt
- 9.4.2003
- Viestejä
- 468
Vesku_72 sanoi:
Aina niin sydäntä lämmittää havaita että ihmiset vielä harrastavat aitoja asioita. Noina hetkinä sitä todella tuntee elävänsä - valitettavasti.
Mites tänään vesku jakselee?
Irtoaisiko tiukka blast-komppi? tur-rrr-rrr-rrr-rr-rrr-rr-rr-rr. ;)
- Liittynyt
- 20.8.2003
- Viestejä
- 5 042
Joo-o. Harvoin sitä nykyään enää viittii mutta taas sen muistaa mikä se oikea krapula on. Perjantai iltana iskee vitutus jota alan korjailemaan kittaamalla vajaan litran kossun pariin kolmeen tuntiin. Sitten baariin -> lisää tiukkaa, sitten jatkoille jonnekkin -> lisää tiukkaa. Ja aamulla sitten vielä citymarketista 6-päk lonkeroa ja nurmikolle makoilemaan. 11:00 aikaan loppuu mieheltä puhti. Ja rohkeus. Eli taksilla kotiin ja valmistelemaan tulevia 2-3 päivän pelkotiloja. Pakko koittaa nukua koska hereillä oleminen pelottaa liikaa. Puhelin on ehkä pelottavin kapistus morkkiksesa. "Kuka soittaa, mitä mä oon taas tehny!?".
Nyt on maanatai aamu ja töihin päästiin. Taistelu jatkuu vielä. Huomisiltaan ainakin. Säälittävää.
Nyt on maanatai aamu ja töihin päästiin. Taistelu jatkuu vielä. Huomisiltaan ainakin. Säälittävää.