Voitko hieman tiivistää messuja, Ominous. Tiedän, että kiusaus on suuri kirjoittaa oma kommentti jokaiseen lauseeseen tai pasteta/kirjoittaa esseitä, mutta kannattaa muistaa, että olemme kuitenkin keskusteluforumilla emmekä tekemässä väitöskirjaa. On hyvä oppia keräämään ne tärkeät pointit, niin on muidenkin mukavampi sekä alhaisempi kynnys osallistua ja kommentoida.
Minulla on oma kirjoitustyylini enkä siitä tingi. Käymällä tekstin tarkkaan läpi pidän huolta siitä, että otan vastapuolen esittämät argumentit huomioon. Näin tekemällä en voi päästää myöskään itseäni helpolla valitsemalla vain rusinat pullasta, ja jättämällä itselleni epämieluisat kohdat huomioimatta. Olen itse esimerkiksi käyttänyt huomattavasti aikaa osoittaakseni, että insesti ei käytännössä ole koskaan vapaaehtoista. Silti ignooraat tuon ja paasaat taukoamatta vapaaehtoisesta insestistä. Tärkeiden pointtien keräämisessä sinulla siis ainakin on vielä opittavaa. Kaikki eivät ehkä tyylistäni tykkää, mutta minusta on mukavampi väitellä hiukan akateemista tyyliä leikaten: perustella väitteensä kunnolla, käyttää lähteitä, lainauksia ja painottaa faktoja. Näin tekstistä tulee objektiivisempaa. Se voi tehdä tekstistä pitkän, mutta vaikeita asioita on usein hankala esittää tiiviisti uskottavalla tavalla.
Kyllä, rikokset on ihan oikeasti todistettava tässä länsimaisessa oikeusjärjestelmässä, jotta niistä voidaan tuomita. Vaikka joskus se on paskamaista hommaa, niin kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta näin on oltava.
Jos oikeudella on näyttöä, että tämä kuvailemasi hyväksikäyttö on tapahtunut, on silloin tuomittava hyväksikäytöstä. Jos taas ei ole, niin sitten ei. Sama koskee kaikkia muitakin rikoksia, ei vain seksuaalista hyväksikäyttöä.
Emme voi lähteä tuolle ajatuslinjalle, että todisteiden puuttuessa ihmisiä tulee voida tuomita "varmuuden vuoksi" jostain aivan muusta, jos he vaikka olisivat sittenkin syyllistyneet johonkin toiseen rikokseen, jolle ei ole todisteita.
Käsitätkö varmasti, mitä haen takaa? Minulle tulee koko ajan sellainen tunne, ettemme puhu samoista asioista. Jos insesti on 99% tapauksista hyväksikäyttöä (todennäköisesti pahasti aliarvioitu luku), niin on päivänselvää, että insesti itsessään on indisio hyväksikäytöstä. Jos se ei ole päivänselvää sinulle, niin yritä ajatella asiaa seuraavan esimerkin kautta:
Ajattele sellaista absurdia käsitettä kuin vapaaehtoinen raiskaus. Sanapari on itsessään oxymoron, mutta niin on minusta vapaaehtoinen insestikin. Molempia esiintyy suurin piirtein yhtä usein. Voisimme perustella oikeutusta tuolle termille esimerkiksi sillä, että yli
60% naisista fantasioi raiskauksesta ainakin kerran vuodessa. Naisilla saattaa siis olla vähintäänkin alitajuinen halu tulla raiskatuksi. Tulisiko tämän vaikuttaa oikeuskäytäntöön? Logiikkasi perusteella se mahdollisuus, että raiskaus saattaa olla joskus vapaaehtoinen on riittävä peruste sille, että raiskaudesta itsestään ei tule vielä jakaa tuomioita vaan on erikseen pystyttävä todentamaan, ettei nainen halunnut tulla raiskatuksi. Sopimusoikeuden puolelle tunnetaan esimerkiksi käytäntö, että sopimus tulee useissa tapauksissa päteväksi passiivisuuden kautta. Eli vaikka akti olisikin alkanut pakottavissa olosuhteissa, niin vastarinnan puute tekee siitä vapaaehtoisen raiskauksen. Entä tulisiko raiskauksista tuomita ylipäänsä ollenkaan? Meillähän on tuomiot jo pahoinpitelyrikoksista ja raiskaushan on pääasiassa vain sukuelimien pahoinpitelyä.
Näyttäytyykö ylläoleva päättelyketju sinulta sellaiselta, jota modernissa yhteiskunnassa tulisi ajaa? Vai onko se absurdi, loukkaava ja vähättelevä väite vastenmielisestä rikoksesta? Juuri tuollaiselta minulle sinun perustelusi insestin hyväksyttävyydestä näyttävät. Raiskauksista ehkä 1%:ssa on jotain vapaaehtoisuuden piirteitä. Insestisuhteissa ehkä 1%:ssa on jotain vapaaehtoisuuden piirteitä. Ja luvut ovat varmasti pahasti yläkantissa. Näiden faktojen tulee näkyä lainsäädännössä ja onneksi ne tällä hetkellä näkyvät.
Tiedätkö mikä on oikeusmurha? Se on, kun ihminen tuomitaan väärin perustein. Insestilaki johtaa oikeusmurhaan tilanteissa, joissa kyseessä ei ole rikos, jolla olisi uhria, vaan vapaaehtoisten aikuisten välinen yksityisasia. Minä en hyväksy oikeusmurhaa.
Käy kysymässä seksuaalirikosten uhreilta hyväksyvätkö he oikeusmurhan ja mitä se heidän mielestään tarkoittaa.