- Liittynyt
- 28.7.2005
- Viestejä
- 139
- Ikä
- 37
Oon kärsinyt melko pahasta unettomuudesta viimoset pari kuukautta. Yläasteikäisenä viimeksi oli nukahtamisongelmia, saatoin silloin pyöriä sängyssä monta tuntia, ennen kuin uni tuli, mutta sitten kun nukahdin, niin en sitten kyllä heräillyt kesken kaiken.Nyt ei oo moneen vuoteen ollut mitään ongelmia, nukahtamiseen on mennyt maksimissaan puoli tuntia - mutta tää syksy on kyllä muuttanut tilannetta ihan täysin.
Kaikki alkoi kun pari ystävääni menehtyi yllättäen. Ensimmäisinä viikkoina unen päästä kiinni saaminen oli todella vaikeaa ja heräilin koko ajan, mutta nukahdin aina kuitenkin uudelleen. Tilannetta ei helpottanut painajaiset, joiden näkemisen pelossa ei sitten uskaltanut mennä enää uudelleen nukkumaan. Joka yö tuli nukuttua vähemmän ja vähemmän, ja lopulta tuli romahdus töissä, kun en ollut nukkunut 3 vuorokauteen ja jouduin sairaslomalle. Lääkäri määräsi 30 tabletin purkin Zopinoxia.
Aluksi Zopinoxit eivät auttaneet yhtään, stressasin liikaa sitä nukahtamista ja ei väsyttänyt sitten ollenkaan. Ja viikon pituinen sairasloma meni täysin ryyppäämiseksi - koko ajan oltiin joko humalassa tai krapulassa, mutta ainakin pääsin omia ajatuksiani "pakoon" kun tuli aina sammuttua, mutta sitä nyt ei voi sanoa nukkumiseksi. Välillä on nytkin tullut mieleen, kun jonkun aikaa olen taas töissä ollut, että tekisi mieli iltaisin ottaa joku yömyssy, jos se helpottaisi nukkumista...
Teen vuorotyötä, ja aamuviikoilla en ole voinut kuvitellakaan, että ottaisin nukahtamislääkkeen, koska seuraava päivä 'zopinox-yön' jälkeen menee aina kauheassa zombie-koomassa.
Nyt alkaa pikku hiljaa syömään jo tosi paljon tyttöä tämä unen puute, ihminen kun ei kovin pitkään kestä sellaista. Muutenkin kun on yleensä niin sisukas, että töistä ei olla pois ennen kuin on pää kainalossa. Eniten ärsyttää että tilanne on haitannut todella paljon treenaamista. Viimeisen 2 viikon aikana esim. on tullut salilla käytyä kerran. Työmatkat kuljen pyörällä ja päivittäin tulee poljettua 20km, mutta ei sekään tunnu rentouttavan ja helpottavan nukahtamista.
Toissa yönä en taaskaan nukkunut ollenkaan ja eilen illalla tuli otettua 2 zopinoxia ja nukuinkin sitten 13h!Kauheassa koomassa taas oltiin koko päivän, mutta hymyilytti silti vähäsen, koska enään ei ollut niin kamala väsy. :dance:
Normaaliarkea ei pysty elämään ollenkaan, pienetkin asiat tuntuvat välillä tosi raskailta ja ylitsepääsemättömiltä. Helpottaisi suuresti elämää kun saisi ees nukuttua. Olisi surun käsitteleminen ja rutiineihin palaaminen sitten paljon helpompaa!
...sori offtopicit...
Kaikki alkoi kun pari ystävääni menehtyi yllättäen. Ensimmäisinä viikkoina unen päästä kiinni saaminen oli todella vaikeaa ja heräilin koko ajan, mutta nukahdin aina kuitenkin uudelleen. Tilannetta ei helpottanut painajaiset, joiden näkemisen pelossa ei sitten uskaltanut mennä enää uudelleen nukkumaan. Joka yö tuli nukuttua vähemmän ja vähemmän, ja lopulta tuli romahdus töissä, kun en ollut nukkunut 3 vuorokauteen ja jouduin sairaslomalle. Lääkäri määräsi 30 tabletin purkin Zopinoxia.
Aluksi Zopinoxit eivät auttaneet yhtään, stressasin liikaa sitä nukahtamista ja ei väsyttänyt sitten ollenkaan. Ja viikon pituinen sairasloma meni täysin ryyppäämiseksi - koko ajan oltiin joko humalassa tai krapulassa, mutta ainakin pääsin omia ajatuksiani "pakoon" kun tuli aina sammuttua, mutta sitä nyt ei voi sanoa nukkumiseksi. Välillä on nytkin tullut mieleen, kun jonkun aikaa olen taas töissä ollut, että tekisi mieli iltaisin ottaa joku yömyssy, jos se helpottaisi nukkumista...
Teen vuorotyötä, ja aamuviikoilla en ole voinut kuvitellakaan, että ottaisin nukahtamislääkkeen, koska seuraava päivä 'zopinox-yön' jälkeen menee aina kauheassa zombie-koomassa.
Nyt alkaa pikku hiljaa syömään jo tosi paljon tyttöä tämä unen puute, ihminen kun ei kovin pitkään kestä sellaista. Muutenkin kun on yleensä niin sisukas, että töistä ei olla pois ennen kuin on pää kainalossa. Eniten ärsyttää että tilanne on haitannut todella paljon treenaamista. Viimeisen 2 viikon aikana esim. on tullut salilla käytyä kerran. Työmatkat kuljen pyörällä ja päivittäin tulee poljettua 20km, mutta ei sekään tunnu rentouttavan ja helpottavan nukahtamista.
Toissa yönä en taaskaan nukkunut ollenkaan ja eilen illalla tuli otettua 2 zopinoxia ja nukuinkin sitten 13h!Kauheassa koomassa taas oltiin koko päivän, mutta hymyilytti silti vähäsen, koska enään ei ollut niin kamala väsy. :dance:
Normaaliarkea ei pysty elämään ollenkaan, pienetkin asiat tuntuvat välillä tosi raskailta ja ylitsepääsemättömiltä. Helpottaisi suuresti elämää kun saisi ees nukuttua. Olisi surun käsitteleminen ja rutiineihin palaaminen sitten paljon helpompaa!
...sori offtopicit...