Verbaalinikkaroinnin BCAA...eiku ABC

[-Marchi-]

Muistelen lukeneeni jostain sanomalehdestä että joissain kouluissa jokainen tenava saa läppärin kainaloonsa johon sitten waretetaan kaikki oppimateriaali. No näinhän sen pitäisi ollakin.

Mun oppimiset menis ainakin cs:n jauhamiseen koulussakin... Nykyään menee vain kotitehtävien aika niihin...

 

[T.K.]

Mitä tulee kirjoituksen tyyliin niin itselleni kolahtaa sarkastinen ja ironinen kirjoitustyyli...

Jos haluat kirjoituksissa menestyä, niin noi kannattaa sitten unohtaa kokonaan.

 

[Taskuamatsoni]

Kyllä sarkastisella ja ironisella tyylilläkin voi menestyä. Edellyttäen tietty, että se tyyli on juuri omaa, ei teeskenteltyä. Painottaisinkin eniten kirjoittelussa juuri sitä omaa tyyliä ja kirjoitusasun oikeellisuutta, teeskentelyllä ja plagioinnilla ei pitkälle pötkitä.

Itse aikoinani kirjoitin C:n. Kuulemma olisi ollut ainesta parempaankin, ajatukset ja kielikuvat oli hyviä ja kielioppivirheet vähäisiä, mutta käsiala oli käsittämätön ja jaottelu olematon. Lähes. Joten minua ei kannata uskoa. Itse kirjoitin hieman sarkastisesti ja kriittisesti, opettajani ainakin osasi sitä arvostaa.

 

[eddy]

Muistelen lukeneeni jostain sanomalehdestä että joissain kouluissa jokainen tenava saa läppärin kainaloonsa johon sitten waretetaan kaikki oppimateriaali. No näinhän sen pitäisi ollakin.

Niin, eihän tuommonen vois toimia tenavilla, kun se ei aikuisillakaan toimi. Esimerkiksi täällä tampereen teknillisessä yliopistossa on wlan ja kourallisella opiskelijoita on läppäri mukana, jolla sitten irkataan ja surffataan luentojen aikana. Not good.

 

[jarhu]

Jos haluat kirjoituksissa menestyä, niin noi kannattaa sitten unohtaa kokonaan.

Juuri sarkasmia ja ehkä jopa itseironiaakin suositellaan käyttämään. Näin meillä.

 

[Ällöpylly]

Kirjoitin molemmat aineet jäykällä asiatyylillä yrittäen sisällyttää tekstiin paljon omaa pohdintaa ja muutamia (ontuvia) vertauskuvia. Tämä tapa sopi omaan kirjoitustyyliini parhaiten ja myös sensorit arvostivat tekstejä L:n arvoisesti.

Kannattaa muistaa kirjoittaa vain ja ainoastaan asioista, joita tehtävänanto/otsikko edellyttää. Myös kielioppivirheiden pahimmat karikot kannattaa kiertää käyttämällä vaihtoehtoisia ilmaisuja, joiden varmasti tietää olevan oikein.

 

[arni]

Jos haluat kirjoituksissa menestyä, niin noi kannattaa sitten unohtaa kokonaan.

Kiitti, näin tyhjentävät vastaukset hyvine perusteluineen ovat aina tervetulleita!

Itsekin totesin, että on hieman riskialtista kirjoittaa läpensä sarkastinen/ironinen teksti. Joka tapauksessa uskon, että nämä tyylikeinot mukaanottamalla tekstistä tulee värikkäämpää. Tietenkin täytyy olla realisti ja tietää missä kulkee oman kirjoittamisen rajat. On turha yrittää olla yhtä näppärä sarkasmin viljelijä kuin Hannibal .

Empaattisena abiturienttina olen kuvitellut itseni sensorien tilalle ja pohtinut kuinka erotun edukseni. Selkeä asiateksti tasapaksuine virkkeineen toisi minulle luultavasti keskiverron arvosanan, koska en usko erottuvani "pohdinta/paskanjauhanta - taidoiltani" kovinkaan paljoa massasta. Näin ollen värikäs teksti voisi siivittää minut tavoittelemalleni M:n tasolle.

Ja kun puhun tässä tyylikeinoista, niin en tarkoita, että tekstin tulisi olla täynnä niitä. Aina hyvään väliin joku naseva ja mielenkiintoa herättävä virke pitää aineen lukemisen arvoisena.

Kiitos jo annetuista, enemmän tai vähemmän hyödyllisistä vinkeistä.

 

[demoni]

No jos täällä on muitakin c:n kirjottaneita, niin voinkin kertoa omasta taktiikastani.

Aiheet olivat yleensä (aina) tylsiä ja mitäänsanomattomia, joten esim. ajatuskaavioon on hyvä pistää ylös kaikki asiaan liittyvä. Samalla saa jäsenneltyä tekstin rakenteen.
Ajatuskaavio kannattaa tehdä useammasta aiheesta jotta näkee, mistä saa eniten irti.

Sitten kirjoitetaan teksti ja kelaillaan samalla asioita tarkemmin.

Tällä ei pääse vielä edes hyväksyttyyn arvosanaan, koska teksti mitataan viivoittimella ja sanat lasketaan, joten
kirjoita teksti vielä puhtaaksi mahdollisimman pitkiä ilmaisuja käyttäen.
Mahdollisimman paljon jaarittelua, adjektiiveja ja sivulauseita.

 

[Hippa]

No jos täällä on muitakin c:n kirjottaneita, niin voinkin kertoa omasta taktiikastani.

Aiheet olivat yleensä (aina) tylsiä ja mitäänsanomattomia, joten esim. ajatuskaavioon on hyvä pistää ylös kaikki asiaan liittyvä. Samalla saa jäsenneltyä tekstin rakenteen.
Ajatuskaavio kannattaa tehdä useammasta aiheesta jotta näkee, mistä saa eniten irti.

Sitten kirjoitetaan teksti ja kelaillaan samalla asioita tarkemmin.

Tällä ei pääse vielä edes hyväksyttyyn arvosanaan, koska teksti mitataan viivoittimella ja sanat lasketaan, joten
kirjoita teksti vielä puhtaaksi mahdollisimman pitkiä ilmaisuja käyttäen.
Mahdollisimman paljon jaarittelua, adjektiiveja ja sivulauseita.

Oletko ajatellut, että ehkä tossa asenteessa on jotain, joka aiheutti c:n?

Jos on sitä mieltä, että aihe on tylsä, ei varmastikaan kirjoita siitä mitään mielenkiintoista.

Omalla kohdalla kävi niin, että aineistoaine, joka oli eka, osui ihan nappiin, joten en jaksanut kovinkaan paljon keskittyä otsikkoaineeseen, josta tulikin sitten M eli normaalitasoani huonompi.

Itse suosittelisin, että niistä aiheista miettii sellaisen, josta löytyy mahdollisimman paljon henkilökohtaista asiaa. Kuitenkin äärimmäisiä mielipiteitä kannattaa varoa. Siitä ropisee pisteitä, kun pistää itsensä likoon.

 

[Hoku]

Sarkasmi ja ironia ovat tietysti erittäin viidyttäviä tyylisuuntia, mutta olen itsekkin sitä mieltä, että varovasti niiden kanssa. Kannattanee myös pitäytyä valitsemassaan tyylissä, jotta tekstistä tulisi mahdollisimman ehyt kokonaisuus, eli ei mitään riettaita heittoja jos teksti on muuten suht asiallista.

Minä olin lukion alkuaikoina äärimmäisen sarkastinen ja ironinen kirjoittaja. Käytin paljon huumoria ja melko...hmm...pitkälle meneviä vertauksia, mutta opettajan kehotuksien takia olen hieman rauhoittunut. Silti oma tyyli kannattaa säilyttää, sillä sen avulla erottuu aina massasta ja saa lisää pojoja.

Kannattaa myös osoittaa yleissivistystä mahdollisimman paljon.

Mun riippakivenäni on lähinnä tuo kielioppi ja sekös vituttaa, kun ei ole jaksanut kunnolla päntätä niitä sääntöjä. Niiden virheiden takia sitten saattaakin kirjoituksissa helposti tippua Laudaattorin aine Magnaksi.

Näillä eväillä minä olen menossa, katotaan miten äijän käy. :thumbs:

 

[Lauri Perkele]

Kirjoittamaan oppii todellakin kirjoittamalla. Lauseen hiomisessa kannattaa käyttää apuna kotimaisia kirjailijoita: kirjastot ovat täynnä referenssimateriaalia, joista voi surutta varastaa tai lainata. Vanha "kill your darlings"-klishee on myös syytä pitää muistissa: näppärät sutkautukset ovat paikallaan ainoastaan silloin, kun ne palvelevat kokonaisuutta. Oma kompastuskiveni on heikko kieliopin hallinta, sanajärjestys ja välimerkit löytyvät ainoastaan arpomalla.

Kirjoittamisen lisäksi kannattaa tutkia kirjoitusoppaita. Lähes joka kirjastosta löytyvät Risto Ahdin runouden kuntokoulu sekä Tomi Leinon sanoista eläviä kuvia. Eikä pidä unohtaa sellaista kaiken länsimaisen tarinankerronnan perusteosta kuin Aristoteleen runousoppia.

Olen itse kirjoittanut noin 300 lehtijuttua sekä pienimuotoisia käsikirjoituksia opiskelijatuotantoihin. Opintojen myötä olen kyllä uponnut aika syvälle (erityisesti hollywood-toimintaelokuvan) dramaturgiaan, ja alan pikkuhiljaa hahmottaa, miten kolminäytöksinen draama rakennetaan.

 

[demoni]

Oletko ajatellut, että ehkä tossa asenteessa on jotain, joka aiheutti c:n?

Ei oikeastaan asenteessa. Yksi lahjaton vain keksi tavan saada hyväksytty arvosana ainekirjoituksesta.

 

[Taisteluahven]

Itse kirjoitin väkisin jotain jotta läpi menis.

On muuten harvinaisen vittumaista kirjottaa lyikkärillä tollanen teksti vasurilla. Paperi suttaantuu, käsi suttaantuu ja rannetta kivistää.

 

[Gamzae]

Mä olen tän kevään kirjoittajia. Veikkaan, että pääsen tasapaksuun ihan kivaan Magnaan. Mun suurin ongelma on, että olen aina kirjoittanut tiukkaa asiatekstiä, joten tyhjänpäiväisen liirumlaarumin suoltaminen tyhjänpäiväisestä kettän kiinnostamattomasta aineesta edes konseptiarkin kolmannelle sivulle asti tuottaa lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ajattelen yleensä vielä kohtalaisen suoraviivaisesti ja järkiperäisesti, joten en yleensä pahemmin raapusta pitkiä kappaleita kokonaisuuden kannalta merkityksettömistä yksityiskohdista. Pitää vaan toivoa, että olisi joukossa edes yksi hyvä aihe.

 

[-deleted-2]

On muuten harvinaisen vittumaista kirjottaa lyikkärillä tollanen teksti vasurilla. Paperi suttaantuu, käsi suttaantuu ja rannetta kivistää.

Joo on kyllä! Mä muuten ajattelin, että kirjotan yo-aineet suoraan mustekynällä. Eipähän tarvi kirjottaa koko paskaa kahteen kertaan. Ihan vaan vinkkinä niille joita vituttaa puhtaaksi kirjoittaminen.

 

[Finnico more]

Mielenkiintoinen viestiketju. Sen verran läheltä meikäläisen alaa liippaa, etten malta olla komentoimatta.

Itsekin totesin, että on hieman riskialtista kirjoittaa läpensä sarkastinen/ironinen teksti. Joka tapauksessa uskon, että nämä tyylikeinot mukaanottamalla tekstistä tulee värikkäämpää. Tietenkin täytyy olla realisti ja tietää missä kulkee oman kirjoittamisen rajat.

Ironia on todella vaikea tyylikeino (tai pitäisikö sanoa ajattelutapa?), ja sen kanssa on syytä olla varovainen ainakin tuolla yo-kokeessa. Mutta jos sen tuntee hallitsevansa ja haluaa sitä käyttää, niin mikä ettei. Kannattanee myös muistaa, että ironiassakin on loputtomasti eri asteita ja sävyjä - kuten kirjoittamisessa ylipäänsä. Ja on se niinkin, että hyvän kirjoittajan erottaa keskinkertaisesta juuri kyky käyttää kaikkia kielen mahdollisuuksia ja vivahteita tarkoituksenmukaisesti ja tavoitteen huomioiden.

Empaattisena abiturienttina olen kuvitellut itseni sensorien tilalle ja pohtinut kuinka erotun edukseni. Selkeä asiateksti tasapaksuine virkkeineen toisi minulle luultavasti keskiverron arvosanan, koska en usko erottuvani "pohdinta/paskanjauhanta - taidoiltani" kovinkaan paljoa massasta. Näin ollen värikäs teksti voisi siivittää minut tavoittelemalleni M:n tasolle.

Yo-kokeessa on tyylin lisäksi monia seikkoja, jotka vaikuttavat arvosteluun todella paljon. Näin äkkiseltään sanoisin, että tehtävänanto ja nimenomaan siitä kirjoittaminen on aivan olennaista. Esimerkkinä tästä ja ironian ongelmallisuudesta voin mainita tapauksen viime keväältä, jossa kirjoittaja oli väsännyt ansiokkaasti erittäin humoristisen ja sarkastisen (onnistuneesti ironisen) tekstin, mutta samalla osittain sivuuttanut tehtävänannon. En nyt tarkkaan muista, kumpaa seikkaa sensori oli painottanut: tekstin "hyvyyttäkö" vai sen puutteita (eli tehtävänannon osittaista sivuuttamista). Todella ongelmallinen tapaus tuokin silti oli, eikä ollenkaan helppo arvioinnin kannalta.

Tyylin ja sisällöllisten ansioiden lisäksi oikeakielisyydellä on tietysti merkityksensä arvioinnissa, mutta siinäkin merkitys vaihtelee sen mukaan, kuinka radikaaleja virheitä kirjoittaja tekee. Isot ja pienet alkukirjaimet, verbien taivutus, vieraskieliset lauserakenteet jne... ovat pahimpia; pilkkuvirhe jossain harmittomassa kohdassa ei nyt vielä maata kaada tai arvosanaa tuhoa, mutta toki virheiden määrän lisääntyessä sekin vaara on olemassa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että L:n pahvit voi saada melko suurellakin virhemäärällä. :D

Abiturientteja kehotetaan kirjoittamaan persoonallisia ja massasta erottuvia tekstejä, mutta mutta... eihän se noin yksinkertaista ole, kun siinä pulpetissa kynää pyörittelee ja kelloa vilkuilee. Ehkä olennaisinta on kuitenkin se, että uskaltaa kirjoittaa omia ajatuksiaan - siis rohkeasti niin kuin asioista ajattelee - ja että saa ne ajatukset välittymään tekstistä lukijalle asti. Ajatuksen kirkkaus siinä tekstissä... ehkä tässä olisi yksi tärkeä kriteeri. Eräs keino tuohon "ajatuksen kirkkauteen" on viimeistelty, sujuva ja tarkoituksenmukainen rakenne, joka pitää tekstin kasassa ja antaa sille muodon. Tekstin rakentuminen eri osiin: kappaleisiin, ajatuskokonaisuuksiin, loogisiin ajatteluketjuihin ja syy-yhteyksiin, selkeään aloitukseen ja lopetukseen on jo luettavuudenkin kannalta olennaista.

Ja vielä... lukijalle kannattaa yrittää antaa ajateltavaa, ehkä sensorikin sillä tavalla pysyy paremmin hereillä pöytänsä tai nojatuolinsa ääressä lukiessaan loputtomalta tuntuvaa paperipinoa kahvimuki toisessa ja konjakkipullo toisessa kädessään. Mene ja tiedä.

 

[reinhardt]

Itse suosittelisin, että niistä aiheista miettii sellaisen, josta löytyy mahdollisimman paljon henkilökohtaista asiaa. Kuitenkin äärimmäisiä mielipiteitä kannattaa varoa. Siitä ropisee pisteitä, kun pistää itsensä likoon.

Tuo on hyvä neuvo, jos sitä pystyy toteuttamaan. Itselläni ainekirjoituksessa yksi isoimmista ongelmista oli, etten millään halunnut pistää itseäni likoon tai kertoa mitään henkilökohtaista (yksityisyyttä tulee joskus suojeltua liiankin kanssa), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kaikkiin yleisiin asioihin kohdistettu sarkasmi.

 

[Hippa]

Joo on kyllä! Mä muuten ajattelin, että kirjotan yo-aineet suoraan mustekynällä. Eipähän tarvi kirjottaa koko paskaa kahteen kertaan. Ihan vaan vinkkinä niille joita vituttaa puhtaaksi kirjoittaminen.

Suosittelen, että et tee tota mokaa. Kuulostaa helpolta, mutta pisteistä häviää aika lailla, jos teksti on suttuista ja täynnä virheitä ja niiden korjauksia.

Yhdellä mun vuosikurssilaisella tippui arvosana sen takia, että etusivu oli sotkuinen. Sille tuli kauhea kiire eikä ehtinyt aineen ensimmäistä sivua tehdä siistiksi.

Kaikille tulee virheitä siinä lyijäriversiossa aivan varmasti ja aina kun sitä tekstiä lukee uudelleen, huomaa kohdan, jonka haluaisi tehdä eri tavalla. Tämä on helppo korjata, jos mennään vielä lyijäriversiossa.

Entä, jos se kohta onkin aukeaman viimeisellä sivulla, kun kirjoittaa koko höskän suoraan mustekynällä? Vaihtoehdoksi jää kirjoittaa koko höskä uudelleen tai sitten jättää se sellaisenaan.

 

[Hippa]

Tuo on hyvä neuvo, jos sitä pystyy toteuttamaan. Itselläni ainekirjoituksessa yksi isoimmista ongelmista oli, etten millään halunnut pistää itseäni likoon tai kertoa mitään henkilökohtaista (yksityisyyttä tulee joskus suojeltua liiankin kanssa), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kaikkiin yleisiin asioihin kohdistettu sarkasmi.

Minä uskon, että tämä pätee kaikkeen kirjallisuuteen. Julkaistavan tekstin vaatii hirveästi rohkeutta. Täytyy pistää itsensä likoon. Täytyy antaa oma sielu kaiken kansan nähtäville. Se on todella pelottavaa.

Varsinkin, jos kirjoittaa jotain tositapahtumiin perustuvaa, voi olla varma, että joku vetää skitsot, kun löytää itsensä sieltä tekstistä. Jotkut ihmiset voivat löytää itsensä tutun kirjailijan tekstistä, vaikka tarina itsessään olisikin fiktiivinen.

En ole ihan varma, mutta käymieni kirjoituskurssien pohjalta arvelen, että aloitteleva kirjoittaja luo tekstiensä hahmot tutuista ihmisistä.

 

[-deleted-2]

Suosittelen, että et tee tota mokaa. Kuulostaa helpolta, mutta pisteistä häviää aika lailla, jos teksti on suttuista ja täynnä virheitä ja niiden korjauksia.

Yhdellä mun vuosikurssilaisella tippui arvosana sen takia, että etusivu oli sotkuinen. Sille tuli kauhea kiire eikä ehtinyt aineen ensimmäistä sivua tehdä siistiksi.

Kaikille tulee virheitä siinä lyijäriversiossa aivan varmasti ja aina kun sitä tekstiä lukee uudelleen, huomaa kohdan, jonka haluaisi tehdä eri tavalla. Tämä on helppo korjata, jos mennään vielä lyijäriversiossa.

Entä, jos se kohta onkin aukeaman viimeisellä sivulla, kun kirjoittaa koko höskän suoraan mustekynällä? Vaihtoehdoksi jää kirjoittaa koko höskä uudelleen tai sitten jättää se sellaisenaan.

Mä oon vähän eri mieltä. Nimittäin vaikka kirjottaa heti mustekynällä, ei voi hävitä mitään. Parhaassa tapauksessa ei tee virheitä ja sitten ei tarvitse kirjottaa puhtaaksi ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa tulee virheitä, mutta silloinkin kirjoittaa vain sen verran mitä muutkin, jotka kirjoittavat ensin lyijykynäversion ja sitten puhtaaksi. Siis jos tulee pahoja virheitä niin ajattelee sen lapun sitten luonnoksena ja kirjottaa puhtaaksi niin kuin muutkin.

Tänään oli just äikän preli ja puolen tunnin suunnittelun jälkeen aloin kirjottamaan suoraan mustekynällä. 1,5 tuntia meni aikaa ja aine valmis (1 konsepti täyteen eli 4 sivua). Ei tullut yhtään virhettä joita olisi pitänyt korjata ja muutenkin oli ihan yhtä siistiä jälkeä kuin tekemällä ensin luonnos ja sitten puhtaaksi. Siinä sit kattelin kun suurin osa kirjottaa vasta lyijykynäversiota ja ajattelin että vielä on iso urakka niillä edessä puhtaaksi kirjoittamisessa. Hitto siinä muuuten huomasi että odottavan aika on pitkä, yllättävän hitaasti kului tunti kun en mitään tehnyt (ei saanut lähteä ku vasta 12.00). Mutta tosiaan, tämä taktiikka toimii ainakin minulla ja varmasti tulen näin varsinaisessa yo-kokeessakin tekemään.