Verbaalinikkaroinnin BCAA...eiku ABC

[arni]

Palstaa pari vuotta lukeneena olen huomannut täällä olevan (aikuisten) oikeasti hyviä kirjoittajia. Monen postit tulee luettua ihan pelkästään mielenkiinnosta rikkaaseen kielenkäyttöön. Tosin aina silloin tällöin jokunen henkilö myös postaa hyvinkin informatiivisia postauksia.

Tämän threadin aloitin siksi, koska äidinkielen YO-kirjoitukset kolkuttelevat epäkkään seutuville ja olen pohtinut kuinka kirjoittaa hyvä aine näin raakileena kirjoittajana. Haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia liittyen lähinnä YO-kirjoituskiin. Sopii myöskin, että keskustellaan yleensäkin hyvästä kirjoittamisesta mutta annetaan niiden kirjoituksien olla siellä takapiruna ja motivaattorina, niiden takia tämän threadin lähinnä aloitin. Mikäli on kirjoittanut YO-kirjoituksissa niin ei ole myöskään kohtuutonta tiedustella niiden menestystä.

Mitä tulee kirjoituksen tyyliin niin itselleni kolahtaa sarkastinen ja ironinen kirjoitustyyli (pakkishan on oiva tietokanta sarkasmin & ylettömän piilovittuilun tulkitsemisessa). En tiedä uskallanko kirjoittaa räväkkää tekstiä itse tositilanteessa, aikamoista "living on the edge-mentaliteettia on tällöin havaittavissa. Vaatii munaa kirjoittaa räväkkää tekstiä perinteisen asiatyylin sijaan.

Mutta joka tapauksessa vinkkejä sun muita ajatuksia tähän threadiin kirjoittamiseen liittyen, en kopioi tekstejänne enkä ajatuksianne, ainoastaan plagoin niitä...

 

[lisäliha]

Kauheesti vaan pohdiskelua ja jos ironian tyylikeinoihin lähtee ni pitää olla varovainen. Näillä eväillä mä kirjotuksiin menen :thumbs:

 

[Hippa]

Itse olen kirjoitushenkinen ihminen, vaikka en omia tekstejäni pidä juuri minään.

Kävin viime vuonna kahdella luovan kirjoittamisen kirjoituskurssilla. Niistä oli todella paljon hyötyä. Olen menossa nyt keväällä samaiselle kurssille uudelleen.

Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Sitä se kirjoituskurssin vetäjä jaksoi aina painottaa. Kirjoittaa ja kirjoittaa. Tärkeintä on kirjoittaa paljon, vaikka suurin osa olisikin julkaisukelvotonta tekstiä.

Aikeeni ja tavoitteeni on kirjoittaa kirja enemmin tai myöhemmin. Yhden kirjan juonta ja tarinaa ehdin miettiä vuoden verran, kun vihdoin syksyllä koko kirjan rakenne oli selvä. Se tarina on yhä pään sisällä enkä tiedä milloin saan sen paperille. Joku päivä

Ylioppilasaineella ja kaunokirjoituksilla yleensä on yksi iso ero. YO-aine vaatii oikeinkirjoituksen. Siihen kannattaa satsata, koska se on aika iso osa sitä hyvää arvosanaa. Oma sielu kannattaa pistää myös likoon, koska siitä tuntuu saavan aika hyvin pisteitä. Kannattaa myös tutustua vanhoihin laudaturin ja eximian kirjoituksiin, jotta saat vähän vinkkiä siitä, mikä puree. Itse totesin joskus, että sellainen kaunopuheinen kirjoitus, joka vilisee adjektiivejä ja kauniita ilmaisuja, saa paremman arvosanan kuin suoraan puhuminen.

Itse sain arvosanaksi E:n. Vieläkin vituttaa erittäin rankasti se, että aine oli ihan varma laudatur (äidinkielen opettajan sanoja lainaten), mutta jossain vaiheessa ainetta oli ihan älytön kämmäys, olin kirjoittanut pariin virkkeeseen SEITSEMÄN kertaa saman sanan. Eli tarkista aine huolellisesti ja korjaa virheet, vaikka kuinka väsyttäisi! Itse kun olin niin poikki, etten jaksanut sitä mokaa korjata, vaan ajattelin, että ei se voi siihen arvosanaan ratkaisevasti vaikuttaa

Pidän hirveästi kirjallisuudesta ja erilaiset kirjoitukset kiinnostaa. Kolumnit on tällä hetkellä IN

 

[Angelos]

Esim. otsikkoaineesta on helppo repiä L, kun tekee synkän ja kärjistetyn minä-kertomuksen. En edes osaisi kirjoittaa sellaista esseetekstiä, helvetin tylsää hommaa.

 

[MHK]

Parhaat arvostamani tekstit ovat näennäisen sivistyneeseen kielenkäyttöön piilotettua vittuilua yhteiskunnan normeja vastaan. On sääli että niin moni jättää tutkailematta vaihtoehtoisia todellisuuksia ja sen sijaan kertoilee tylsääkin tylsempiä itsestäänselvyyksiä. Uskoakseni myös arvostelijat hakevat omaa ajatusta virkkeiden takaa.

Itse tein runoanalyysin YO-kokeessa. Arvostelijoiden sydämet sulatti se että paatunut rattopoika herkeää fiilistelemään elämän perustotuuksien edessä. Eivät ne paperille taltioituneet sanat kiinnostaneet itseäni pätkääkään; runo oli vain niin yksiulotteisen sentimentaalinen että se huusi saada tulla raiskatuksi. Niinpä Keijo otti tuon sanakukkasten airueen sykkivään syleilyynsä liikuntasalin kellon tikittäessä armottomasti kohti vääjäämätöntä loppusoittoa. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole yhtään runoa tullut luettua; ei ole edes tarve koska arvostelijoiden mielestä hallitsen lyyrisen poetiikan salot laudaturin arvoisesti

 

[hafanafa]

Parhaat arvostamani tekstit ovat näennäisen sivistyneeseen kielenkäyttöön piilotettua vittuilua yhteiskunnan normeja vastaan. On sääli että niin moni jättää tutkailematta vaihtoehtoisia todellisuuksia ja sen sijaan kertoilee tylsääkin tylsempiä itsestäänselvyyksiä. Uskoakseni myös arvostelijat hakevat omaa ajatusta virkkeiden takaa.

Itse tein runoanalyysin YO-kokeessa. Arvostelijoiden sydämet sulatti se että paatunut rattopoika herkeää fiilistelemään elämän perustotuuksien edessä. Eivät ne paperille taltioituneet sanat kiinnostaneet itseäni pätkääkään; runo oli vain niin yksiulotteisen sentimentaalinen että se huusi saada tulla raiskatuksi. Niinpä Keijo otti tuon sanakukkasten airueen sykkivään syleilyynsä liikuntasalin kellon tikittäessä armottomasti kohti vääjäämätöntä loppusoittoa. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole yhtään runoa tullut luettua; ei ole edes tarve koska arvostelijoiden mielestä hallitsen lyyrisen poetiikan salot laudaturin arvoisesti

Hehheh. Keijolla kyllä sana hallussa ja se on tullut jo ilmi monessakin postauksessa. Kirjoittamista oppii myös juttelemalla erilaisten ihmisten kanssa joilla on jotain sanottavaa ja sitä voikin lainailla eri ihmisten sanomisia omassa kielenkäytössään

 

[gnut]

Äikän ylppärit on kisa, jossa pitää jauhaa paskaa mahdollisimman sivistyneesti.

-Pitää kertoa itsestäänselvyydet, niinkuin ne olisivat uusia asioita.
-Naiivi ei saa olla, mutta tekopyhyys kannattaa aina.
-Pitää tarkastella asiaa monelta kantilta, mutta silti yhdestä näkökulmasta.
-Kannattaa erota massasta, muttei liikaa.
-Räväkkyys ja omaperäisyys kannattaa, mutta varo vaan, jos mielipiteesi on eri kuin sensorilla
-Älä tartu helppoihin aiheisiin. Jos tartut, niin mieti, miltä kantilta tytöt siitä kirjoittavat. Kirjoita sitten aivan eri kantilta.
-Sensorit ovat homoja, mutta ei kannata kertoa sitä heille
-Provosoi häpeilemättä!

 

[Prowler]

Kirjoittaminen oli minulle aikoinaan henkinen varaventtiili ja itseilmaisun tapa. Nyttemmin kirjoittaminen on jäänyt melko vähälle, ja sen huomaa kankeutena ja ruosteena aina kun pitäisi kirjoitella jotain muutakin kuin raportteja.

On aivan totta, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Eri tyylejä kokeilemalla voi löytää oman tyylinsä. Varsinkin nuorena on hyvä lukea monipuolista kirjallisuutta, sillä se antaa laajan vertailupohjan josta oma tyyli alkaa kehittyä ja kypsyä. Kirjoittamisen tekniikka ja kielioppi kannattaa ottaa haltuun alusta saakka, jotta voi keskittyä tekstin sisältöön.
Itse käytin ainekirjoituksissa yleensä ideakarttaa (mind mappia), minkä pohjalta kirjoitin aineen puhtaaksi. Aikaahan siinä kului, ja olin yo-kirjoituksissakin viimeinen liikuntasalista lähtijä.

Aineen kirjoittaminen on omien ajatusten, kokemusten ja tunteiden käsittelyä ja julkituomista. Sensorit sitten arvostelevat, miten loogisesti ja ehjästi kokelas pystyy oman sisäisen maailmansa paperille rakentelemaan. Taiteellista vaikutelmaa voi parantaa tirskauttamalla vähän sydänvertaan sekaan. Satiiri uppoaa kyllä minuunkin, mutta se on hyvin vaikea taiteenlaji. Ylppäreissä satiirin valinta voi olla melkoinen riski, jos ei ole kovin lahjakas tai harjaantunut kirjoittaja.

Omia yo-kirjoitusten aikaisia suosikkejani: Pentti Haanpää, Veikko Huovinen ja Erno Paasilinna. Nämä herrat kolahtivat aikoinaan. Kirjoituksista sain ällän, tosin heikon sellaisen.

Arnille tsemppiä kirjoituksiin! Pidä hyvä vire päällä ja usko itseesi!

 

[lej]

Kypsyys ja varsinkin sen taitava imitointi on ehdoton pakko.

Tuskin sen kypsempi olen nytkään, mutta varmasti parempi huijari. Jos on vaan tarpeeksi munaa kirjoittaa uskomantonta "tekotaiteellista" paskaa, niin hyvin menee.

Aikoinaan, en alentunut sellaiseen, mutta nyt kyllä häpeilemettä kirjoittaisin vaikka mitä.

 

[Sumu]

Itse tein runoanalyysin YO-kokeessa.

Samma här. Analysoin hyvinkin tarkkaan jonkun todella, todella hienon ja niin taiteellisen runon. Maalasin taivaanrantaa ja selvittelin runoilijan syvimpiä ajatuksia. Jossittelin, jaarittelin ja kuitenkin pysyn "asiassa" napakasti.

Käytännössä YO-kokeista hyvän arvosanan saaminen vaatii sitä, että osaa kieliopin suhteellisen hyvin. Sen lisäksi täytyy olla mielikuvitusta ja rohkeutta tuoda omia ajatuksia esiin, vaikka ne olisivat täysin tuulesta temmattua paskaa (like I did). Rohkeasti vain, eivät ne sankarit siellä lautakunnassa sitä ajattele että sä valehtelet, vaan sitä, että sä osaat kirjoittaa ja nupin sisällä on jotain muutakin kuin kaksi hernettä

 

[NHB]

Mun silmissä nettikirjoittelun voittamaton suurmestari on Kari Aittomäki. Karin kirjoitusten jälkeen ei ole kyllä kukaan pystynyt samalla tavalla esittämään mitään mainittavaa.

 

[Sumu]

Kirjoittamista oppii myös juttelemalla erilaisten ihmisten kanssa joilla on jotain sanottavaa ja sitä voikin lainailla eri ihmisten sanomisia omassa kielenkäytössään

Varsinaisesti kirjoittamista ei taida oppia juttelemalla, mutta uusia ilmaisutapoja oppii varmasti. Tälläkin palstalla on useita verbaalinikkareita, suorastaan iskemättömiä tarinamiehiä. Yllättäen tällaisten sankareiden kanssa juttu lähtee poikkeuksetta lapasesta ja herjan heittoa ja uskomattomia visioita ei puutu. Terveisiä esimerkiksi JohnnyB:lle ja Metsälälle, Mikeä ja kummapenita unohtamatta ;)

 

[reino]

Mun silmissä nettikirjoittelun voittamaton suurmestari on Kari Aittomäki. Karin kirjoitusten jälkeen ei ole kyllä kukaan pystynyt samalla tavalla esittämään mitään mainittavaa.

Samaa mieltä. Mutta Zen-mestari Aitto ei taida kelvata esikuvaksi ylioppilaskirjoituksia silmällä pitäen. :D

 

[drone]

Vaikka lukioaika onkin jo meikäläisellä taakse jäänyttä elämää, niin kirjoittamiseen löytyy kyllä fiiliksiä vieläkin. Ammattikorkeassakin saa noita tekstejä kirjoittaa ihan riittämiin, ja harvemmin niitäkään kehtaa ihan lekkeriksi vetää, vaikka tietääkin, ettei niille teksteille lukijoita kerry kovinkaan monta.

Aloin eilen lukemaan Mötley Crüen Dirt-kirjaa, ja siinä parissa ensimmäisessä luvussa pumpun äijät kirjoittavat lapsuus- ja nuoruusvuosistaan elävään tyyliin. Vaikka tapahtumia tietysti käydään läpi aika pintapuolisesti, sai kukin kaveri jo muutamalla sivulla käsiteltyä mukavan oloisesti omaa historiaansa. Siinä yön hämärissä sitten syntyi sellainen ajatus, että miksei sitä itsekin kirjoittaisi jotain vastaavaa omista kokemuksistaan. Eihän tekstistä tarvitsisi pitkäkään tulla, mutta saattaa kuitenkin olla niin, että tässä vaiheessa varhaisetkin muistot ovat paremmin mielessä kuin parin kymmenen vuoden kuluttua. Leppoisaan ja humoristiseen tyyliin kirjoittamalla saisi helposti mukavaa henkilökohtaista historiikkia vaikka vain pöytälaatikkoon (tai pikakurssiksi uusille tyttökavereille ;) - ja sen lisäksi sitä kaivattua treeniä ei-tieteellisen tekstin luomiseen. Jos intoa riittää, niin voisihan sitä ylppäreihin treenailla vaikka tuohon tapaan. Onnea vaan kirjoituksiin!

 

[MHK]

Off-topiccina: pitääkö nykyään penskojen osata kouluissa kaunokirjotuksia, tai peräti YO-kokeessa? Saako penskat warettaa tunneilla läppärillä vai vieläkö lyikkäri ja suttaava sinipunainen kumi on ne vaadittavat työkalut? Itse yritin kirjoittaa nimeni tuossä eräänä päivänä kynällä mutta en muistanut miten kynään saa kytkettyä capslock moodin päälle joten kirjoitin sen sitten ihan pikkukirjaimilla.

 

[Pacem]

Hehee, mä kirjotin ylppäreissä B:n, kävin uusimassa syksyllä kun toi arvosana pilas kaikki mahdollisuudet menestyä pääsykokeissa. Eipä auttanut iterointi, vaan taas tuli B. Oli aika mielenkiintoista, kun olin läpi lukion saanut yli 80 bongoa aineista. Ehkä sensorit vihdoin näki, ettei mun jutuista ollut mihinkään Enpä jaksanut enää ton jälkeen mennä uusimaan, vaan tyydyin kohtalooni. :itku:

 

[reinhardt]

Hehee, mä kirjotin ylppäreissä B:n, kävin uusimassa syksyllä kun toi arvosana pilas kaikki mahdollisuudet menestyä pääsykokeissa. Eipä auttanut iterointi, vaan taas tuli B. Oli aika mielenkiintoista, kun olin läpi lukion saanut yli 80 bongoa aineista. Ehkä sensorit vihdoin näki, ettei mun jutuista ollut mihinkään Enpä jaksanut enää ton jälkeen mennä uusimaan, vaan tyydyin kohtalooni. :itku:

No, minäkin sain lukioaikana yli 80 pinnaa järjestään joka aineesta -jotka kirjoitin suoraan, viitsimättä tarkistaa ja ajattelematta yhtään mitään. (yleensä valikoin aiheen, josta oli helppo kirjoittaa sarkastista haistakaa kaikki vittu -tekstiä.) Kirjoituksissa sitten ajattelin vähän yrittää, ja päin vittuahan se sitten meni.

Yhtään kielioppivirhettä minulla ei kyllä ollut, mikä on luojan ihme, koska esimerkiksi pilkutussäännöistä minulla ei ole harmainta hajua. Onneksi on suhteellisen hyvä kielikorva.

Jos ei ole erityisen hyvä kirjoittaja luonnostaan, kannattaa muistaa, että kirjoitus- ja kielioppivirheet vähentää pisteitä roimasti. Eli opettele yhdyssana- ja pilkkusäännöt, elleivät ne tule automaattisesti oikein. Älä käytä puolipistettä (;) ellet ole aivan varma sen käytön oikeutuksesta. Älä käytä myöskään huutomerkkiä (!), ellei ole ehdoton pakko. Mikään ei kerro niin selvästi puutteellisesta kielen tajusta kuin huutomerkkien käyttö muualla kuin repliikeissä.

Tyylillistä muistamista: älä yritä mitään itsellesi epäluonteenomaista. Ellet ole hauska, älä yritä kirjoittaa humoristista ainetta. Jne. Ja muista, että sensorit on vanhoja käpyjä, jotka arvostavat Pohdiskelevia Kirjoituksia -lue millaista tekopyhää jeesustelua ne julkaistut aineet aina ovat.

 

[janne-22]

Aika samoilla linjoilla muiden vastanneiden kanssa mennään: asiallista tekstiä ja hieman mausteita joukkoon.

Itse käytin aikanaan joitain vertauksia ja "epävirallisiakin" sanoja (mm. pötköttää) tekstissäni, eikä nuo tarkastusihmiset ainakaan kovin huonoa tykänneet. Eemelin sain koetuksista. Tietysti melko varovasti kannattaa viljellä noita juttuja, ettei mene överiksi.
Ja kuten itekkin totesit, niin nuo sarkasmi ja ironia saattavat olla melkoista riskipeliä. Toisaalta onhan niitääkin legendoja kuultu, että oikein kun piilovittuilee ja rutistelee alkuperäistä aihetta, saattaa L:kin ropsahtaa...

Eikun lykkyä pyttyyn kaikille kevään kirjailijoille!

 

[-Marchi-]

Off-topiccina: pitääkö nykyään penskojen osata kouluissa kaunokirjotuksia, tai peräti YO-kokeessa? Saako penskat warettaa tunneilla läppärillä vai vieläkö lyikkäri ja suttaava sinipunainen kumi on ne vaadittavat työkalut? Itse yritin kirjoittaa nimeni tuossä eräänä päivänä kynällä mutta en muistanut miten kynään saa kytkettyä capslock moodin päälle joten kirjoitin sen sitten ihan pikkukirjaimilla.

Minusta kauno oli pakollista vain yläasteella.YO- kirjoituksen kirjoitustyyli on mielestäni vapaa, niinkuin koko lukiossa.
Kyllä ne jotkut aineet pitää tehdä käsipelillä, mutta lisääntyvissä määrin myös tietokoneilla. Tunnilla ois läppäri aika cool...:D Ei vaan uskaltais jättää ruokatunniksi pulpetille...

 

[MHK]

Tunnilla ois läppäri aika cool...:D Ei vaan uskaltais jättää ruokatunniksi pulpetille...

Muistelen lukeneeni jostain sanomalehdestä että joissain kouluissa jokainen tenava saa läppärin kainaloonsa johon sitten waretetaan kaikki oppimateriaali. No näinhän sen pitäisi ollakin.