No niin. Osui täältä silmiin vielä tämä ilmoitus. Pahoitteluni puutteellisesta informoinnista.
Tosiaankin koira löytyi kuin löytyikin lopulta elossa, väsyneenä mutta muuten tilanteeseen nähden hyväkuntoisena.
Tuo Sprintterinkin arvoitus selvisi siinä samalla. Oli kuskin oma koira juossut pihasta tielle perään ja isäntä oli napannut sen kyytiin, ettei jää autojen alle.
Meidän koira löytyi 4 päivää katoamisestaan n. 40 kilometrin päästä kotoa makoilemassa rantakalliolla ja ihmetellen maailman menoa. Valokuvausta harrastava nuori neitokainen oli sattumalta huomannut koiran. Kun tyttö oli palaillut autolleen koira oli edelleen samoilla paikoillaan ja oli tullut heti morjestamaan kun oli kutsuttu.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli melko mieleenpainuva jälleennäkeminen koiruuden kanssa, ja taisi siinä muutama kyynelkin poskelle helpotuksesta vierähtää. Voin myös kertoa, että ketun kusen haju oli autossa paluumatkalla melkoinen :-)
Mielenkiintoinen seikka tulee myös tuohon lupaamaamme löytöpalkkioon. Kun nostimme sen 300€:n, niin alkoi puhelin soida, ja koira oli nähty melko monessa paikassa samaan aikaan. Tässä kun vielä kävi niin, että koira toimitettiin rankkurille, eikä löytäjällä ollut mitään tietoa tästä löytöpalkkiohommasta, jouduimme hieman aikaa metsästämään koiran löytäjää, että saamme korvauksen toimitettua oikeaan osoitteeseen. Meillä tietysti oli löytöpaikka ja tuntomerkit löytäjästä tarkasti tiedossa, nimi vain puuttui. Kiva siinä sitten rahankiilto silmissä soittelevilta ihmisiltä yrittää kysellä mistä he koiran ovat löytäneet. Monelle sai hieman torumista antaa ja muistutella että valehtelu on tuhmaa.
Mutta tämä tarina sai onnellisen päätöksen, vaikka itseltäkin alkoi usko jo matkan varrella hiipua...
