Vapaa-ajan viettämiseen liittyvät ongelmat

[Mayflower]

Miten muut punttaavat / liikkuvat / terveellisiä elämäntapoja harrastavat mimmit sovittavat yhteen viihde-elämän ja terveelliset elintavat? Onko joku muukin kuin mie törmännyt ristiriitoihin, kun ei huvittaisi lähteä baariin valvomaan ja juomaan alkoholia, mutta ei haluaisi jäädä pois yhteisestä ajanvietosta ystävien kanssa?

Itseäni harmittaa, että etenkin tämänikäisenä kavereiden kanssa touhuamiseen tuntuu melkein aina liittyvän alkoholi tai myöhäinen valvominen, joista kumpikaan ei sovi miulle (sekoittaa herkän unirytmin, pilaa seuraavan päivän jne.) Miksi vapaa-aika ei voi tarkoittaa esim. yhdessä liikkumista?

Voihan sitä sanoa, että vaihda kavereita. Etsi uusia. Mutta nämä ihmiset ovat miulle rakkaita. Kaipaan vinkkejä kohtalotovereilta, sillä ajatuskin perjantai-illan vietosta Giggling Marlinissa tuntuu tällä hetkellä miusta äärettömän vastenmieliseltä.

Jos vielä pidemmälle mennään, olisi myös koti-illoissa korjattavaa - tarkoitan nyt lähinnä tarjottavia. Eikö kukaan ei-liikkuva ihminen muka pidä esim. eksoottisia hedelmiä tai hyvää kotiruokaa herkullisena? Täytyykö herkuttelun aina tarkoittaa megapussia sipsejä tai irtokarkkeja? Itse olisin paljon otetumpi, jos yhteinen illanvietto merkitsisi ruuanlaittamista - ja tätä olen muutaman kaverin kanssa voinutkin toteuttaa. En vastusta herkuttelua, mielestäni se on ilman muuta sallittua. Mutta itse koen pärjääväni ihan hyvin ilman juuri karkkia tai muuta vastaavaa - olisin iloinen, jos sosiaalisissa tilanteissa niitä ei tarvitsisi syödä, koska saan aina ja joka kerta sokerisista herkuista järjettömät mahakivut (ja anoreksiataustastani huolimatta tämä ei ole psykosomaattista).

Oman ikäluokkani elintavat ovat oikeasti huolestuttavat. Kyse ei ole vain minusta ja minun ongelmistani, vaan yhteiskunnan ongelmasta. Suomi on parinkymmenen vuoden päästä täynnä eläkeläisiä, ja nuoret ihmiset tarvittaisiin työvoimaksi - tämä on raaka fakta. Mielestäni ei ole varaa menettää yhtään ainutta nuorta epäterveellisille elintavoille ja sairaaloiden hoitojonoihin. Minun toiveideni Suomessa liikunta ja hyvä, maukas, ravinteikas, terveellinen ruoka, ovat osa jokaisen nuoren elämää, jolloin he sekä itse kokevat olonsa paremmaksi ja ovat myös työkykyisiä yhteiskunnan tarpeita varten. Minun toiveideni Suomessa alkoholilla ja baarielämällä ei ole sellaista kuningasasemaa, joka niillä tällä hetkellä on nuorten joukossa. Ja tämä on yleistystä, utopiaa, mutta tavoite, jota kohti itse haluaisin pyrkiä.

Menipä suurilinjaiseksi pohdiskeluksi. Sana on vapaa.

 

[Sharaid]

Asiaa. Olenpa muuten 100% samaa mieltä.

Välillä melkein masentaa katsoa niin nykyajan lapsia, nuoria kuin itsenikin ikäistä porukkaa. Epäterveellistä ruokaa vedetään niin että napa rutisee ja liikuntaa harrastetaan pahimmassa tapauksessa vain välillä olohuoneen sohva - jääkaappi :( Suomessa on hillitön määrä ylipainoisia ihmisiä, tukielinsairauksia ja eiköhän noita sydän- ja verisuonitautejakin löydy aika lailla (onko jollain heittää tilastoja asioista?). Mulla menee aina kylmiä väreitä selkää pitkin kun kaupassa joku reilusti ylipainoinen ostaa pizzaa, limpparia, karkkia, täysmaitoa ja pullaa naama hymyssä suin. Herkuttelu silloin tällöin on ihan sallittua, mutta sitten kun siitä tulee elämäntapa niin se muuttuu jo hengenvaaralliseksi. Miksi pitää väen vänkäämällä tehdää hallaa itselleen? Vihaavatko ihmiset itseään niin paljon, että he haluavat tappaa itsensä terveellisillä elämäntavoilla? Vai onko puoli kansaa vain kaikessa yksinkertaisuudessaan niin laiskoja paskoja, ettei oma hyvinvointi kiinnosta? Eikö täällä valisteta tarpeeksi ihmisiä terveellisistä elämäntavoista?

Vähänkö olisikin hienoa, jos Suomen kansa söisi terveellisesti ja harrastaisi aktiivisesti liikuntaa ja vähentäisi REILUSTI alkoholin käyttöä. Hitto, tämähän olisi varmaan paratiisi sen jälkeen. Terveydenhuollon kustannukset valtiolle tippuisivat roimasti. Saahan sitä haaveilla, mutta en usko, että tulee koskaan toteutumaan.

Ja onhan se tässä hyvä valittaa kun itse on terve, normaalipainoinen ja korviaan myöten rakastunut liikunnan harrastamiseen

 

[cilla]

Aina vaan enemmän ja enemmän kannatan tätä "kaikkea kohtuudella". Tykkään käydä bilettämässä, käydä pitsalla kotimatkalla, syödä krapulassa ehkä toinenkin pitsa, jos siltä tuntuu. Mutta tätä tapahtuu keskimäärin kerran kuukaudessa joten mitä sitten, nautin siitä ja mulla on hauskaa.
Yhtä paljon nautin myös käydä lenkillä ystäväni kanssa, istua iltaa, käydä kaupungilla jnejne. Baari-ilta tuottaa tietysti fyysisesti vahinkoa kropalleni, mutta kaikkea ei voi aina saada. Henkinen tuulettuminen siinä tilanteessa taitaa olla tärkeämpi.

Mutta tuo on kyllä jännä juttu miten ihmiset on näemmä jakautuneet kahteen ääripäähän; liikkumattomaan mitensattuu syöviin ja runsaasti liikkuviin perusterveellisesti syöviin. Tässä asiassa sitä keskitien kulkijaa ei taida löytyä.

 

[suksija]

Hyvää asiaa Mayflowerilta:thumbs:

Nyt taitaa tulla avautumista...

Ristiriitoja on ollut ja on kyllä vieläkin, ehkä vähän eri muodossa ku siulla Mayflower esimerkiksi. Teen toisinaan myönnytyksiä, eihän se aina niin tarkkaa ole mutta tuo yöunien menetys on kyllä semmoinen asia, että sen kanssa en ala kovin usein leikkimään.

Sen olen havainnut, että kun ikää alkaa tulla, ni ei ne kaveritkaan enää jaksa:lol2: Siulla on nyt oikeestaan se vaihe 10v nuorempana ko mie, että kavereilla varmaan eniten se menojalka vipattaa. Ja jos elintavat eivät kohtaa, ni se menee vähän hankalaksi. Miulla oikeestaan suurin ongelma on ton "ukon" ja sen kautta tulleiden tuttujen kanssa... Vanhat kaverit, joita muutama, on jo tottunu miuhun ja elämäntapaani. Ei ne tosin ikinä ookkaan kyseenalaistaneet meikäläisen tekemisiä jos tää ei lähe baariin, ni sit ei lähe, nähään joskus päivällä.

Myö järkätään nykysi semmosia "syömisiltoja", harvakseltaan tosin. Ja se syöminen on omia kokkailuja, saattaa niitä sipsipussejakin olla mut meijjän marttakerho mieluummi tekee herkut ite. Osa terveellisiä osa ei.

Suurin ongelma onki aina ollu ne ei-niin-läheiset kaverit. Sieltä suurimmat paineet tulleet...Olen mm. joutunut kuulusteluun kesämökillä, jossa suht samanikäinen herra on vaatinut selvitystä sille miksi kävin aamulla juoksemassa sillä välin, kun muut nukkuivat humalaansa vielä pois. "Älä jaksa, miten sie viitit, ei siun TARVI aina treenata, kyllähän sie voit karkkia syödä, eihä se siussa näy". Just. Tosi kivaa. (Mie en todellakaan mainosta elintapojani, en saarnaa.) Nää siis lähinnä ns. uusilta tutuilta. Yhdessä illanvietossa sain kuulla huutoraivarin, varmaan siksi kun en juonut? Olin siis "uusi" siinä joukossa.

Jostain syystä vapaa-ajanvietto muuten kuin urheillen on jääny miulla aika minimiin. Miksi ehdoin tahdoin lähtisin kuulemaan urputusta. Sekin vielä hämmästyttää, kun mie en millään lailla kyseenalaista näitä illanviettoja sinne mennessä, enkä suuremmin illanviettotapojakaan siis. Enhän mie niitä kannata, ehdottomasti toivoisin terveellisempiä tapoja mutta yksin muita vastaan se tuntuu vaikealta. Enkä näe sitä hyvänä tapana alkaa illanvietoissa alkaa paasaamaan. Alkoholi, sipsit, karkit, ei kiitos. Syökööt muut, jos kerran haluavat. Ois joskus ihan kiva nähdä ihmisiä, uusiakin ja yöunien kustanuksella jopa, vaikka itekseni kyllä toimeen tulen.

Liikkuvien elämäntapa on outo niiden mielestä, jotka käyvät siellä baareissa, syövät pussillisen sipsiä illassa ja muutenki touhuavat niin kuin kaikki muutkin? Epäterveelliset elämäntavat taitaa todella olla maan tapa, terveelliset elämäntavat kyseenalaistetaan eikä haluta sen gigglingin tilalle muita vaihtoehtoja. Koska suurin osa sinne menee kuitenki. Joskus suunnitellaan elämäntaparemonttia mutta siihen se sitten jääkin, ei oikeasti kai tahdota/viitsitä? Huoh. "Kun kaikki muutkin"...Mie en ole keksinyt miten tuohon voisi vaikuttaa.

Onhan nyt julkisuudessa tainnut olla keskustelua aiheesta, että kansalaisia ohjattaisiin terveellisten elämäntapojen suuntaan, ruoan verotus ja silleen? Mutta eihän se muutos toteudu, ellei yksittäinen ihminen saa sitä ahaa-elämystään ite? Ja se taitaa olla tooodella hidas prosessi. Mie en uskalla miettiä mikä tilanne muutaman vuosikymmenen päästä tällä vauhdilla.

 

[Stash]

Mayflowerin blogissa avauduinkin asiasta ja olen tosiaan tyystin samaa mieltä niin tuntemuksista kuin yleisestikin alkoholin asemasta suomalaisten keskuudessa (ehkä sillä erotuksella, että minä en vain oikeastaan koskaan mene niihin illanviettoihin paitsi aivan parhaiden ystävien seurassa ja kun alkoholi ei ole illan päätarkoitus - kumma kyllä, minulla on silti ystäviä ja kavereitakin mielin määrin).

Kyllä niitä keskitien kulkijoita on. Olen omasta mielestäni itse sellainen: vaikka viihdyn kotona, teen kyllä muutakin, eikä minulla periaatteessa ole mitään juomista ja kohtuullista alkoholinkäyttöä vastaan. Syön säännöllisesti myös jäätelöä, karkkia ja muita herkuiksi luokiteltuja ruoka-aineita, mutta perusruokavalio on puhdas ja kunnollinen. Luulen, että ongelma on pikemminkin ihmisten tarve luokitella ja pönkittää omatuntoaan lokeroimalla: kun kerran kieltäydyt herkusta tai illanvietosta, olet nöösi tai elät yliterveellisesti; kun kerran käyt salilla, olet himourheilija. Tästähän ei ole oikeasti kysymys, mutta ihmisten on suhteutettava muiden elämäntavat omaansa, ja jos keskimääräinen elämäntapa on niinkin leväperäinen kuin perussuomalaisella tuntuu olevan, myös se "kohtuus" mielletään jotenkin sairaalloiseksi, nipottavaksi tai ortorektiseksi. Leimaaminen tehdään siis siksi, että pystytään perustelemaan itselleen ja muille omat toimintatavat, ja se toinen tapa tehdä on uhka omalle minäkäsitykselle. "Minä olen normaali, joten olen oikeassa - sinä et ja siksi et saa minua muuttamaan mielipidettäni."

 

[assis]

En mä tiiä, damn, oonko mä vanha? Yhä enemmän tietoisesti hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka elävät suunnilleen samalla tavalla. Kaikki viihtyvät paremmin eikä kenenkään tarvitse avautua kenellekään. Jos joku ei oikeasti voi käsittää että esim. rakastan kyykkäämistä ja viikon huipennus on katsoa lauantaina leffaa ja syödä jätskiä, niin eipähän ole mun ongelmani.

Baarissa käyn joskus, yhä vähenevissä määrin, nou big deal... Juhannuksena en pyydä meidän mökille ihmisiä, jotka ottaisivat kauheet kännit ja oksentaisivat sitten saunan takana. Kyllä mulla on parempi elämä ilman viinaa, mutta ei se tarkoita ettenkö välillä tykkäisi ottaa kunnon kännit. Lepoviikolla, tietysti, ettei reenit jää välistä. :D

Ja sitten kun peruselämä on tämmöistä, ei niin paljon paina jos joku tekeekin ruokaa rasvametwurstista ja tuo tullessaan sipsejä ja dippikastiketta (kukaan ei kyllä ikinä tuo...). Mutta jos toistuvasti kohtaisin tilanteita, jossa toisen arvot poikkeavat huomattavasti omistani, en mä jaksaisi sellaista. Onneksi maailmassa riittää ihmisiä, myös sellaisia jotka ajattelevat suunnilleen samoin kuin minä. :haart:

 

[Uwish]

Assiksen kanssa samoilla linjoilla!:D

Omalta osaltani ainakin väitän että vanhuus on koittanut siinä mielessä, ettei enää jaksa kiinnostaa kavereiden näkeminen baarissa. Joskus kyllä, ehkä kerran kuussa. Hyvä jos niinkään usein tulee mentyä, kun ei vaan jaksa.:( Työ vie tehot ja treeni loput. Lauantaina saattais jaksaa paremmin, mutta sitten sunnuntai menee piloille neljän seinän sisällä ja ulkoilutkin jää. Maanantaista tulee ihan tappopäivä töissä. Viikolla kun on kaiken valoisan ajan pimeähkössä hallissa hitsauskaasuja ym. hengitellen, niin haluaisi edes viikonloppuna saada valoa ja raitista ilmaa. Ja kun ottaa harvoin niin elimistökin myrkyttyy vähemmästä, joskus muinoin krapulakin oli vaan väsymystä ja vähän pöhöttynyttä ja nuutunutta oloa.

Nykyään sallin itselleni syömisten suhteen vähän enemmän. Tänäänkin käytiin Makuunissa ja ostettiin irtokarkkeja 635g! Lisäksi syön töissä ainakin pari kertaa viikossa hillomunkin, mutta se tulee kyllä kulutettua päivän aikana. Seli seli.. Sitä vaan tarvitsee jotain "extraa" päiviin, että mielenterveys säilyy. Askeesi ei sovi minulle kuin harvoin ja määräaikaisina kausina. Synnintunnustuksia!:lol2:

Samanhenkisten ihmisten seurassa viihdyn, mutta kun ei niitä jaksa/ehdi nähdä, enkä toisaalta montaa tunnekaan, ainakaan hyvin. Turun punttimimmien miiteissä nyt sentään on tullut käytyä..

Talvilomaa ei sitten tälle talvelle ehtinyt kertyä, kesälomaakin vain 2 viikkoa. Pekkasia pitää säästää kesään ja lisäksi tehdä ylitöitä että saa kunnon loman. Juhannusviikolla on EM-kisat Norjassa, ja jos oikein muistan niin pikkusiskon häät osuu samoihin aikoihin. Meen mieluummin vääntää kättä jos se mitenkään onnistuu ilman että saan koko suvun kirouksen niskaani. (Sen on onnistuttava!!!)Vapaa-aika on ongelma: sitä ei ole tarpeeksi. En myöskään nuku riittävästi, mikä tuntuu koko kropassa. Johan tässä tulikin.. Toisten ihmisten läskit ja ruokaostokset on ällöttänyt monesti, enää ei jaksa kiinnittää huomiota. Omassa elämässä on tarpeeksi. Muiden asiat on muiden asioita, varsinkin silloin kun niille ei mitään itse mahda.

 

[Tähtityttö]

En mä tiiä, damn, oonko mä vanha? Yhä enemmän tietoisesti hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka elävät suunnilleen samalla tavalla. Kaikki viihtyvät paremmin eikä kenenkään tarvitse avautua kenellekään. Jos joku ei oikeasti voi käsittää että esim. rakastan kyykkäämistä ja viikon huipennus on katsoa lauantaina leffaa ja syödä jätskiä, niin eipähän ole mun ongelmani.

Baarissa käyn joskus, yhä vähenevissä määrin, nou big deal... Juhannuksena en pyydä meidän mökille ihmisiä, jotka ottaisivat kauheet kännit ja oksentaisivat sitten saunan takana. Kyllä mulla on parempi elämä ilman viinaa, mutta ei se tarkoita ettenkö välillä tykkäisi ottaa kunnon kännit. Lepoviikolla, tietysti, ettei reenit jää välistä. :D

Ja sitten kun peruselämä on tämmöistä, ei niin paljon paina jos joku tekeekin ruokaa rasvametwurstista ja tuo tullessaan sipsejä ja dippikastiketta (kukaan ei kyllä ikinä tuo...). Mutta jos toistuvasti kohtaisin tilanteita, jossa toisen arvot poikkeavat huomattavasti omistani, en mä jaksaisi sellaista. Onneksi maailmassa riittää ihmisiä, myös sellaisia jotka ajattelevat suunnilleen samoin kuin minä. :haart:

Tää on kuin mun tekstiä, paitsi että juhannuksena otetaan kyllä perinteisesti :kippis1: ilman tuota oksentamista toki. Ja alkoholia siis otan, kun on isommat pippalot (nyt tässä 2 kuukauden aikana kolmet kolmikymppiset esim. ) mutta mitään "hei lähetääks baariin vaikka väkisin" en enää jaksa. Wanha mikä Wanha.

 

[Competitiongirl]

Voisin yhtyä niin moniin Mayflowerin ajatuksiin Sulla on täysin samat ajatukset kuin mulla.

Itsellä tällä hetkellä tietenkin tää erakoituminen oikein korostuu koska on kisadieetti menossa:whip:. Kuitenkin jo ennen dieettiä koin monesti, että en halua tuolla baareissa juoksennella saati juoda sitä alkoholia. Omassa päässäkin pyörii aina ajatus, että "jos nyt lähden baariin niin huomenna ei kyllä treenit kulje yhtä hyvin". Joku voisi ajatella, että relaa joskus...:Dmutta mulle kuitenkin tämä elämäntapa on tärkeämpää kuin yksikään baari-ilta. Siellä on vuodesta toiseen sama meno ja aina kun sinne eksyy niin huomaa, että se ei enään ole se oma juttu.

Tässä on tietenkin sitten juuri se asian kääntöpuoli ettei kavereita oikeastaan näe. Hyviä ystäviä tulee tietysti nähtyä, mutta niitä kavereita juuri tämän vuoksi paljon vähemmän. Se on todella harmillista koska en haluaisi muuttua siksi "aina se vaan treenaa" tyypiksi mun kaveripiirissä...vaikka taidan se jo ollakin...Olen itsekin tietysti niin sanotusti väkisin vääntäytynyt johonkin kemuihin ihan vaan sen vuoksi, että näkisi rakkaita ihmisiä edes kerran kuukaudessa. Olisi kuitenkin paljon mukavampaa viettää niitä rauhallisia koti-iltoja saman porukan kanssa, mutta jostain syystä muille se baariin meno on useimmiten se juttu.

Mitä tohon ruokailuun tulee niin meidän porukassa kyllä aina on laitettu ihan kunnon ruokaa, jos syödään kotona kavereiden kesken. Ei se tietysti mitään kanaa ja riisiä ole, mutta normaalia ruokaa kuitenkin. Siitä saan tosin suuresti kiittää siskoani, joka on kokki Auttaa asiaa aika lailla. Nyt tällä hetkellä on kuitenkin se ongelma, että kun dieetti on päällä niin saa koko ajan olla selittämässä ihmisille, että "ei, en voi syödä edes salaattia". Se on todella rasittavaa :( Sitä väkisinkin hieman välttelee tilanteita johon liittyisi ruoka. Äitikin ihmetteli, että miksi en halua lähteä häätilaisuuteen, joka on vko ennen kisoja...hmm...

Treenikaudella kuitenkin pyrin itse nauttimaan elämästä niin paljon kuin pystyn ja tähän kuuluu mielestäni hyvä ruoka ja hyvä seura. Alkoholi on tavoitteellisen treenaamisen myötä jäänyt koko ajan vähemmälle ja siitä olen todella tyytyväinen. Elämästä täytyy osata nauttia, mutta jokainen omalla tyylillään tietysti.

 

[eyd]

Olen siinä suhteessa "turmeltunut ja huono" punttimimmi sillä minua ei haittaa vetää päätä täyteen, tosin harvoin (kärsin niin kamalista krapuloista, että niistä selviytyminen kestää kauan :D).
Ja vaikka olen ainut kaveriporukassani joka katsoo mitä syö ja treenaa paljon niin hyvin minä joukkoon sopeudun. Toiset vetää leffailtana sipsiä, minä mutustan omiani (ja yleensä ne muiden kädet hakeutuvat myös minun herkuilleni toistuvasti) ja kyllä minäkin voin niitä karkkeja mutustaa pilaamatta tuloksiani (olen tässäkin epäpunttimimmi sillä en luokittele ravintoani bodysafkaan ja siihen muuhun kakkaan mitä en voi syödä).

Ja kyllä minut baarista voi löytää selväpäisenäkin. Osaan pitää hauskaa ilman viinastakin ja ystäväiset sen ymmärtää. Toiset kittaa alkoholia, minä nauran vieressä.

Olen varmasti erakoitunut hiukan sillä en poikkea jokaiseen mahdolliseen bileiltaan, mutta yleensä silloin se tulee vietettyä toisen erkoituneen ihmisen kanssa - oman miehen. Ollaan kahdestaan nysveröitä ja nördeillään pelikonsolin ääressä.

Meniköhän taas ihan aiheen vierestä.. Kirjoituksiin lukeminen meinaa vähän pätkiä ajatuksiani. Sorry.

 

[Jepu]

Musta on tullut "huono" dokaaja.
Siis hyvä, mutta kaverit valittaa kun en nykyään käy juurikaan missään. No, tänään piti mennä tupareihin, mutta en kyllä ala kännissä sormea lisää rikkomaan (kts. vitutusketju).
Olen siinä onnellisessa asemassa, että työpaikan henki on loistava ja porukka nuorta. Suuri osa kavereista löytyy myös sieltä ja tulee nähtyä päivittäin, eli ei ole semmosta yksinäistä oloa oikein koskaan. Muita kavereita tietty kaipaa enemmän.
Vapaa-ajan ongelmatkin on ratkaistu sillä että tekee kymmentuntisia työpäiviä. Päivittäinen liikunta vie ajasta n. 1,5 ja uni sen kaheksan niin ei siihen montaa tuntia jää ihmeteltäväksi.
Jos tuo avokki tuosta nyt saa vaihdon toisiin tehtäviin ja voi tehdä pelkkää aamuvuoroa, vois alkaa itekkin olla enemmän kotona. Nyt ei ole mitään iloa siitä, kun tuo on niin paljon illassa :(

 

[Stash]

Olen varmasti erakoitunut hiukan sillä en poikkea jokaiseen mahdolliseen bileiltaan, mutta yleensä silloin se tulee vietettyä toisen erkoituneen ihmisen kanssa - oman miehen. Ollaan kahdestaan nysveröitä ja nördeillään pelikonsolin ääressä.

Juurikin näin. :D

 

[Johq]

Mayflower, sun sanat sopii täydellisesti mun suuhun! Etkös säkin ole kirjottamassa tänä keväänä? Mua on jo pitkään rassannut, että jokaikinen kerta kun olisi tiedossa illanvietto kavereiden kanssa, on lähtö aikasintaan klo. 21 ja yleensä vielä myöhemmin baariin. Siihen aikaan mä olisin mieluiten jo kotona rauhottumassa ja menossa nukkumaan, koska menetän unirytmin todella helposti ja muutenkin aina nukkumisen kanssa ongelmia. Seuraava päivä on myös ihan pilalla ja kirjoituksiin lukemisesta ei tule sitten mitään. :(

 

[Helga]

Olin "nuorempana" kova menemään ja baarissa tuli käytyä monta kertaa kuukaudessa, mutta toki vaan viikonloppuisin ja viikolla treenasin. Nyt "vanhempana" yhdestä bileillasta seuraa monen päivän krapula = monta pilalle mennyttä reeniä. Vihaan krapulaa plus että olen kokenut baarissa käydessäni olevani NIIN väärässä paikassa, että en ole käynyt Suomessa baarissa reiluun vuoteen Toki, jos ja kun hyvässä seurassa jotain biletystä joskus on vielä tiedossa (ei kukaan varmaan haluu kutsua mua :() niin en siitä kieltäydy ja saatan jopa ne kännitkin vetää, jos siltä tuntuu.

Mutta tällä hetkellä ja 50-60 h työviikkoja tekevänä nautin ja arvostan enemmän rauhallista koti-iltaa kuin armotonta biletystä. Onneksi ystävät ovat samanhenkisiä ja voidaankin nähdä kahvin ja liikunnan merkeissä.

 

[Mayflower]

Oh, vau, ketjussa on elämää :D

Juu, mie kirjoitan tänä keväänä.

Siis se kaikista suurin ihmetyksen aiheeni on se, että miksi miun pitää selitellä muille terveellisiä elämäntapojani ja sitä, että en jaksa baariin lähteä, kun minä en vaadi muita selittämään, miksi he dokaavat tai käyvät mäkkärissä.

 

[Johq]

^Joo mäkin siis kirjotan nyt. Täysin sama juttu! Ja jos sanon muille, että "sori, en lähde koska yksinkertaisesti VÄSYTTÄÄ, enkä jaksa" niin johan on kauhea ihmettely päällä miksi olen niin tylsä! :( ärsyttää. Miksei enää koskaan vietetä rauhallisia iltoja jonkun kaverin kotona ja laiteta jotain hyvää ruokaa ja käydä vaikka saunassa? Nykyään hauskanpito tarkoittaa mun kaveriporukassa automaattisesti vaan baariin menoa.

 

[ipana|]

hyvä mimmit! muakaan ei melkein ikinä huvita lähteä iltaisin ulos juhlimaan, tai edes istuskelemaan, koska sitten ei jaksa mennä aamulla salille tai joogaamaan.. Paljon kivempi olla kotona ja syödä iltapala ihmisten aikoihin ja mennä aikaisin nukkumaan. Pysyy rytmi kuosissa ja vatsakin tykkää hyvää ^^ Sitäpaitsi lihasasvu vaatii kunnon yöunet! Mä olen muutenkin ihan hirveen uninen kaveri... herään aamulla töihin viiden aikoihin ja kun töistä meen suoraan salille ja tuun kuudelta kotiin, niin oon kyl ihan valmis nukkumaan :D

ja alkoholia ei tee mieli nauttia usein, koska ensinnäkin se lihottaa, seuraavana päivänä on hirveä krapula ja sitten krapulapäivänä tulee aina mielitekoja ahmia kaikkea :D Kyllä sitä tosin tulee kerran kuussa ulkona käytyä, vaikka pieni morkkis siitä syntyykin (tosin saattaa johtua myös siitä, että mulla lähtee aina vähän hanskasta toi kirkkaiden määrä :P)

Mä taidankin olla vähän erakoitunut, mutta onneks on ainakin yks kaveri jonka kanssa käydä salilla ja joogassa ^^ omaa kultaa ehkä vähän vituttaa mun unisuus ja vähät bilettämiset mutta... minkäs teet, kaikkee ei voi saada :D

 

[Uwish]

.. Mä olen muutenkin ihan hirveen uninen kaveri... herään aamulla töihin viiden aikoihin ja kun töistä meen suoraan salille ja tuun kuudelta kotiin, niin oon kyl ihan valmis nukkumaan :D

Tää vois olla sanasta sanaan mun tekstiä!:D Mulla vaan käy niin että jos meen heti kotiin päästyä nukkumaan niin sitten pitää vielä herätä laittamaan ruokaa ja syömään ym. joten ennestään lyhyille yöunille käy köpelösti. Onneksi näin viikonloppuna voi vähän paikata, huomenna en nouse ennen kuin on liian kova vessahätä, ja sittenkin voi mennä takas sänkyyn.:D

Mä taidankin olla vähän erakoitunut, mutta onneks on ainakin yks kaveri jonka kanssa käydä salilla ja joogassa ^^ omaa kultaa ehkä vähän vituttaa mun unisuus ja vähät bilettämiset mutta... minkäs teet, kaikkee ei voi saada :D

Erakoitumisessahan ei ole mitään pahaa, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin?;) Meillä ei onneksi kumpikaan jaksa enää bilettää usein. Rahaakin säästyy.

 

[ipana|]

jos meen heti kotiin päästyä nukkumaan niin sitten pitää vielä herätä laittamaan ruokaa ja syömään ym. joten ennestään lyhyille yöunille käy köpelösti.

mulle käy usein noin! siis että tuun salilta ja syön päivällisen, sitten nukahdan ja herään muutaman tunnin päästä syömään iltapalaa ja painun takasin nukkumaan :D

 

[Yhtä#Hauista]

Oh, vau, ketjussa on elämää :D

Juu, mie kirjoitan tänä keväänä.

Siis se kaikista suurin ihmetyksen aiheeni on se, että miksi miun pitää selitellä muille terveellisiä elämäntapojani ja sitä, että en jaksa baariin lähteä, kun minä en vaadi muita selittämään, miksi he dokaavat tai käyvät mäkkärissä.

Kunhan elät muutaman vuoden eteenpäin niin huomaat että ei tarvitse selitellä mitään kenellekään varmaan monilla juuri täysi-ikäistyneillä se baareissa käynti on niin tärkeä asia, onhan se uutta ja mukavaa. Mun mielestä sun ei kannata sen kummemmin yrittää selitellä, sanot vaan että ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita, niinkuin saa ja pitääkin olla.

Itse käyn sillon tällön baareissa ja viikonloppuisin otan yhden, pari saunasiideriä ja herkuttelenkin kun se on mukavaa ja palautuukin paremmin:D kisadieetillä sitten tietysti toinen sävel kellossa. Ja baareissa jos käyn niin kyllä se juoman määrä aina muutamaan jää, kun päissään sitä tuntee itsensä aina niin typeräksi:kippis1: On se vaan niin että terveet elämäntavat on mukava ja tärkeä asia, mutta eihän koko elämän tarvitse sen bodin ympärillä pyöriä