Oikeastaan tarkoitin sitä, että kävipä sitä sitten töissä tai koulussa, niin samat kotihommat on kuitenkin tehtävä.
Täyspäiväisesti opiskellessa ainakin näin yliopistoelon ehtoopuolella on mun opiskelusta aika iso osa ollut kotona lukemista, kirjoittamista tms., jolloin on tullut sotkettuakin paljon enemmän, kokattua lounas himassa jne. Isompi osa ajasta menee silloin johonkin muuhun kuin ns. hauskanpitoon kuin esim. nyt kun olen huolettomana kesäkonttorirottana; en sotke päivällä himassa joten illalla ei tartte siivota.
Mitä sitten laskee kotihommiin. Kaupassa on kuitenkin pakko käydä käytännössä päivittäin, ruoka laitettava ja pyykkiä pestävä joka päivä.
En jaksaisi pyykätä joka päivä. Lapsiperheissä tajuan, mutta mulla on sen verran mittava vaatevarasto, että kerta, max kaksi viikossa riittää (sis. miehen vaatteet, iso kone). Kone pesee pyykit, ripustamisessa menee se 15 min. Ruoanlaitto taas on minusta kivaa ja kuuluu vapaa-aikaan, kaupassa en joka päivä käy. Ja kaikkina päivinä ei ole ns. tuoretta ruokaa, vaan reilumpia satseja kerralla.
Ilman telkkaria olen ollut nyt reilun vuoden ja olen todella tyytyväinen. Katson haluamani ohjelmat dvd:ltä (läppärin kautta) silloin kun huvittaa tai on aikaa. Tentteihin lukeminen on tehostunut aivan mielettömästi tämän ansiosta, samoin on tullut palattua vanhan lukuharrastuksen pariin paljon aktiivisemmin. Tulin vaan siihen tulokseen, että telkasta ei tule niin paljon minua oikeasti kiinnostavia ohjelmia, joita ei saa mistään muualta, että viitsisin niitä seurata. Musiikkiakin tulee kuunneltua paljon enemmän (käytän tv-lupamaksun levyihin :D).
Mutta harvinainen taito se on sekin, ettei tee mitään. Pitää levätäkin joskus.