Sain vihdoin luettua tämän puun alusta loppuun asti. Löysin jotenkin koko tämän valokuvausketjun googlen kuvahaun kautta, kun siellä oli upeita kuvia, mihin törmäsin. Täytyy sanoa, että oli todella inspiroivaa lukea puu läpi, kun en ollut ikinä kuullutkaan Mike Sirenistä ja pystyi seuraamaan alusta asti kunnianhimoisen nousun upeaksi valokuvaajaksi. Monesti sitä itsekin pysähtyy miettimään, mitä valokuvaus on ja miksi kuvia otetaan? Mike saanut paljon ilmeisesti eripuraa töistänsä, koska on paljon käytetty photoshoppia ja lihaksikkaita ihmisiä :D Toivon mukaan ei tule haukkuna, mutta mun mielestä Miken kuvat on taidetta parhaimmillaan. Olen juuri vasta aloittanut valokuvausta harrastamaan, yhdessä projektini kanssa, missä satsaan kerrankin vahvasti itseeni ja olen kehittänyt elämänlaatuani, yhtenä alueena uudet harrastukset, mitkä tosin aika pitkälti tukevat toisiaan ja vuodenaikavaihtelua.
Noloa heittää omia surkeita kuvia halvoilla paskoilla, mutta heitän kuitenkin, tykkäätte tai ette. Mulle kuvat on pääosin hienojen muistojen uudelleen elämistä, mutta toisaalta valokuva on sellainen, mitä haluaa jakaa muiden kanssa ja saada muidenkin tunteita pintaan. Yleensä kuitenkin omissa kuvissa on omia tunnesiteitä, jotka ei muissa herää, eli tunteet pitäisi saada aikaiseksi hienon kuvaustekniikan ja/tai paikan kanssa. Tässä on paljon työtä ja haastetta, mutta eiköhän tässä muutaman vuoden kuluessa kehitytä
Koska täällä on ollut hautuumaateemaa, laitetaan sitä.
Tässä wanha kuva, jonka olen ottanut juuri kamerani ostettuani ja huomasin, että lähes pilalla olleesta kuvasta sai ihan kivan kuvankäsittelyn jälkeen:
Harmi, että tuosta wanhasta jo hylätystä goottikirkosta en oikein onnistunut kunnon kuvia saamaan, on tässä yksi räpsäisy siitä:
Täytyy mennä tuohon kohteeseen joskus uudestaan kuvailemaan. Sijaitsee vaan melkein keskellä Atlanttia ja ei tuolla tule joka päivä pörräiltyä.
