USA:n luottoluokitus AAA -> AA+, vaikutukset maailman talouteen

[pååtta]

Koska se ei ole kirjanpidollisesti enää keskuspankkirahaa, kun se vaihtaa tiliä keskuspankissa. Valuutta korvautuu siis korkoa tuottaviksi arvopapereiksi.

Asia on selitetty juurta jaksaen tässä:
http://pragcap.com/resources/understanding-modern-monetary-system



Jonain päivänä valtavirtaisessa taloustieteessäkin ymmäretään, että valtiot, kuten Yhdysvallat ovat sekä rahan käyttäjiä että sen liikkellelaskijoita. Tämän takia kaikki analogiat mm. kotitalouksiin menevät yleensä päin persettä, koska kotitaloudet ovat vain rahan käyttäjiä. Yhdysvaltojen ei siis tarvitse huolehtia mistä se saa rahat kulutukselleen. Esimerkiksi rahoituksen professori Vesa Puttonen oli huolissaan siitä, että mistä Yhdysvallat saa rahat kulutukselleen aivan kuin kyseessä olisi jokin kotitalous.

Miten se, että FED laskee liikkeelle kaikki dollarit vaikuttaa lopulta USA:n luottokelpoisuuteen? Raha ainoastaan kuvastaa arvoa, ei luo sitä. Jos FED painaa liikaa dollareita niin sijoittajat eivät enää halua sijoittaa USA:n velkakirjoihin tai vaativat niin suurta korkoa, että valtion velkaantuminen nousee ekponentiaalisesti ja johtaa rahan painamisen jatkuessa hyperinflaatioon.

 

[narrisonford]

Miten se, että FED laskee liikkeelle kaikki dollarit vaikuttaa lopulta USA:n luottokelpoisuuteen? Raha ainoastaan kuvastaa arvoa, ei luo sitä. Jos FED painaa liikaa dollareita niin sijoittajat eivät enää halua sijoittaa USA:n velkakirjoihin tai vaativat niin suurta korkoa, että valtion velkaantuminen nousee ekponentiaalisesti ja johtaa rahan painamisen jatkuessa hyperinflaatioon.

Suosittelen lukemaan tuon linkittämäni linkin sisällön ajatuksella läpi.

Yhdysvaltain obligaatiot ovat rahapolitiikan väline eivät finanssipolitiikan väline eli niillä ei siis rahoiteta Yhdysvaltain kulutusta. Yhdysvallat kuluttaa aina keskuspankkinsa kautta. Mainitsemasi väite siitä, että korot nousisivat eksponentiaalisesti ja johtaisivat hyperinflaatioon on Yhdysvaltain tapauksessa yksinkertaisesti virheellinen.

The key takeaway here is that the government balance sheet is not like a household or a state. It does not finance spending via revenues or debt issuance. The US government, as a monopoly supplier of currency in a floating exchange rate system never really has nor doesn’t have money.

Think of the US government as an alchemist. The alchemist can create as much gold as she pleases (from nothing) in order to buy up productivity and satisfy the growing monetary demands of the people she supplies currency to, but she has to be very careful not to debase her gold (you’ll notice that our trusty alchemist is female in this example as males have proven throughout history that they are not trustworthy overseers of government money). Most importantly, there is no solvency risk for the alchemist – only a pseudo form of default via currency collapse (hyperinflation). The alchemist only debases her gold when she issues an amount of gold that is in excess of productive capacity (inflation). But most importantly, she can never “run out” of gold. Therefore, she is never constrained in her ability to spend as a household, business or US state is. And more importantly, there is no solvency constraint on the state in the traditional manner that we think of for a household or business. That is, there is no such thing as the state becoming insolvent or not being able to meet its obligations – all of which are denominated in a currency that it alone can create.

...

Bond issuance is a relic of the gold standard that serves only to help the Fed hit its target interest rate (a pure monetary operation to control the Fed Funds Target Rate). It can also be thought of as another form of government spending because a treasury bond is basically a savings account. Disbursements in the form of interest on US government bonds add to the budget deficit. People think this is government “debt” because Congress mandates the issuance of bonds (this is primarily due to misconception and the need for accountability).

As a monopoly supplier of currency in a floating exchange rate system the USA simply spends money when it wants to. Like it or not, men and women walk into a room and type numbers into computers. There is no constraint in the government’s ability to spend (except for the public’s willingness to allow this spending). The amount of spending that is done by the U.S. government is intended to meet some public necessity or purpose (some of which is good and some of which is not) – population growth, economic growth, banker’s bonuses (bailouts are a good example of a form of unproductive government spending), etc. The issuance of government bonds is merely a monetary tool that helps the Federal Reserve to control the overnight rate. It is not a fiscal financing tool.

...

“Money” Is Not “Wealth”

This accounting identity does not merely mean the government can spend money and make the population wealthy. Money is not wealth. Money is simply the medium of exchange that allows citizens to exchange and transact in the underlying goods and services. If a government spends money in excess of a nations underlying productivity it will devalue this “money” and generate inflation. This would result in too much money chasing too few goods. So, the key for government is to balance the amount of money in the system in order to keep the temperature just right – not too hot and not too cold.

Ongelmia voisi tulla korkeintaan siinä vaiheessa, jos Yhdysvaltain dollari menettäisi johtoasemansa maailmankaupassa ja keskeisimpänä varantovaluuttana. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

 

[pååtta]

Suosittelen lukemaan tuon linkittämäni linkin sisällön ajatuksella läpi.

Yhdysvaltain obligaatiot ovat rahapolitiikan väline eivät finanssipolitiikan väline eli niillä ei siis rahoiteta Yhdysvaltain kulutusta. Yhdysvallat kuluttaa aina keskuspankkinsa kautta. Mainitsemasi väite siitä, että korot nousisivat eksponentiaalisesti ja johtaisivat hyperinflaatioon on Yhdysvaltain tapauksessa yksinkertaisesti virheellinen.



Ongelmia voisi tulla korkeintaan siinä vaiheessa, jos Yhdysvaltain dollari menettäisi johtoasemansa maailmankaupassa ja keskeisimpänä varantovaluuttana. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Millä tavalla se muka olisi virheellinen? Valtiot ovat pitkin vuosisatoja tuhonneet valuuttojaan. Miten USA pystyisi muka velkaantumaan sanotaan vaikka 50 vuotta nykyistä tahtia? Loppujen lopuksi korkomenot paisuvat niin suuriksi, että liittovaltion kaikki verotulot menevät niihin. Vaikka keskuspankki laskee liikkeelle valuuttaa niin sijoittajat lopulta päättävät haluavatko he sijoittaa valtion lainoihin vai ei.

 

[narrisonford]

Millä tavalla se muka olisi virheellinen? Valtiot ovat pitkin vuosisatoja tuhonneet valuuttojaan. Miten USA pystyisi muka velkaantumaan sanotaan vaikka 50 vuotta nykyistä tahtia? Loppujen lopuksi korkomenot paisuvat niin suuriksi, että liittovaltion kaikki verotulot menevät niihin. Vaikka keskuspankki laskee liikkeelle valuuttaa niin sijoittajat lopulta päättävät haluavatko he sijoittaa valtion lainoihin vai ei.

Et edelleenkään suostu ymmärtämään sitä, että Yhdysvaltain valtionobligaatiot ovat rahapolitiikan väline eivätkä finanssipolitiikan. Niillä ei rahoiteta yhtään mitään.

 

[pååtta]

Et1 edelleenkään suostu ymmärtämään sitä, että Yhdysvaltain valtionobligaatiot ovat rahapolitiikan väline eivätkä finanssipolitiikan. Niillä ei rahoiteta yhtään mitään.

Tottakai rahoitetaan. Raha on ihmisten työtä ja arvostusta toisessa muodossa. Keskuspankit voivat vain säädellä omalta tuon arvon yksikköhintaa. Tyyliin 100 dollaria/euroa/jne vastaa yhtä lehmää vs 100 miljoonaa vastaa yhtä lehmää. Sijoittajat vaihtavat hallussaan olevaa työtä ja arvostusta lupaukseen, että USA:n liittovaltio maksaa tuon työn ja arvostuksen takaisin +koron tulevaisuudessa. Kukaan ei halua saada takaisin vähemmän työtä ja arvostusta kuin lainasi USA:lle ja siksi valtavasta printtaamisesta ja dollarin arvon alenemisesta seuraa, että sijoittavat alkavat vaatia suurempaa korkoa sijoitukselleen.

Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että USA voisi rahoittaa liittovaltion toiminnot puhtaasti painamalla rahaa? Tämä siis ilman, että inflaatio kiihtyisi eksponentiaalisesti.

 

[sporteme]

Hyvää keskustelua!

Minusta tuo luottoluokituksen lasku ja yleensä koko velkakatto -säätäminen on pelkkää vääntöä USA:n talouspolitiikasta. Se on sitten eri asia, miten sijoittajat niihin suhtautuu.

 

[narrisonford]

Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että USA voisi rahoittaa liittovaltion toiminnot puhtaasti painamalla rahaa? Tämä siis ilman, että inflaatio kiihtyisi eksponentiaalisesti.

Niinhän se tekee nytkin. Kun Yhdysvallat laskee liikkeelle uusia obligaatioita niin se joutuu ensiksi printtaamaan rahaa (luomaan tarvittavat reservit), jotta niitä valtionobligaatioita ylipäätään on mahdollista ostaa "yleisön" toimesta.

Muista, ettei valtionobligaatioita ole mahdollista ostaa velkarahalla vaan ainoastaan keskuspankkirahalla.

Tämä on operationaalinen fakta.

Näin ollen sillä ei ole mitään merkitystä kuka ostajataho on. Itse asiassa, jos jostain syystä yksityinen sektori ei obligaatioita ostaisi voisi keskuspankki itse ostaa itse obligaatiot.

Kun ymmärtää tämän, ymmärtää samalla ettei noilla rating-firmojen luokituksen laskuilla ole mitään merkitystä Yhdysvalloille, ottaen huomioon Yhdysvaltain dollarin asema maailmantaloudessa ja reservivaluuttana.

Itse asiassa, omasta mielestäni suora keskuspankkirahoitus olisi parempi tapa rahoittaa valtion kulutus.

 

[pååtta]

Niinhän se tekee nytkin. Kun Yhdysvallat laskee liikkeelle uusia obligaatioita niin se joutuu ensiksi printtaamaan rahaa (luomaan tarvittavat reservit), jotta niitä valtionobligaatioita ylipäätään on mahdollista ostaa "yleisön" toimesta.

Muista, ettei valtionobligaatioita ole mahdollista ostaa velkarahalla vaan ainoastaan keskuspankkirahalla.

Tämä on operationaalinen fakta.

Näin ollen sillä ei ole mitään merkitystä kuka ostajataho on. Itse asiassa, jos jostain syystä yksityinen sektori ei obligaatioita ostaisi voisi keskuspankki itse ostaa itse obligaatiot.

Kun ymmärtää tämän, ymmärtää samalla ettei noilla rating-firmojen luokituksen laskuilla ole mitään merkitystä Yhdysvalloille, ottaen huomioon Yhdysvaltain dollarin asema maailmantaloudessa ja reservivaluuttana.

Itse asiassa, omasta mielestäni suora keskuspankkirahoitus olisi parempi tapa rahoittaa valtion kulutus.

Jos nyt oletetaan, että olet oikeassa. Itse kyllä uskon, että sijoittajat vaihtavat vain arvopapereita ja muita omaisuutta dollareiksi FED:n arvomarkkinaoperaatioiden kautta, mutta varmaankin voivat myös lainata discount ratella, eli hieman ohjauskorkoa isommalla korolla suoraan FED:stä, mutta siis ei nyt juututa siihen.

Sinänsä on totta, ettei keskuspankista suoraan lainaaminen nettona ole inflatoorista. Itseasiassa se aiheuttaa deflaatiota, koska pääoma pitää maksaa takaisin koron kanssa. Kysymys sitten lienee olisi, että jos keskuspankki rahoittaa suoraan kaiken niin mistä valtio sitten repii jatkuvat korot? tarkoitan siis kun velkataakka on 3-4 kertaa BKT niin korkomenot ovat aika suuret vaikka valtio voisi lainata hyvin matalalla korolla. Kuitenkin kaikki lainattu raha pitää maksaa takaisin. Suora setelirahoitus on samanlainen asia kuin yrittäisi kirjoittaa shekkiä itselleen, rahan arvo vain romahtaa.

 

[narrisonford]

Jos nyt oletetaan, että olet oikeassa. Itse kyllä uskon, että sijoittajat vaihtavat vain arvopapereita ja muita omaisuutta dollareiksi FED:n arvomarkkinaoperaatioiden kautta, mutta varmaankin voivat myös lainata discount ratella, eli hieman ohjauskorkoa isommalla korolla suoraan FED:stä, mutta siis ei nyt juututa siihen.
Sinänsä on totta, ettei keskuspankista suoraan lainaaminen nettona ole inflatoorista. Itseasiassa se aiheuttaa deflaatiota, koska pääoma pitää maksaa takaisin koron kanssa. Kysymys sitten lienee olisi, että jos keskuspankki rahoittaa suoraan kaiken niin mistä valtio sitten repii jatkuvat korot? tarkoitan siis kun velkataakka on 3-4 kertaa BKT niin korkomenot ovat aika suuret vaikka valtio voisi lainata hyvin matalalla korolla. Kuitenkin kaikki lainattu raha pitää maksaa takaisin. Suora setelirahoitus on samanlainen asia kuin yrittäisi kirjoittaa shekkiä itselleen, rahan arvo vain romahtaa.

No tuohon on kylläkin pakko "jumittua", koska se on koko järjestelmän toiminnan yksi ydinkysymyksiä.

Yhdysvaltain liittovaltiohan toimii jatkuvasti suoralla setelirahoituksella, koska Treasuryllä on luotollinen tili keskuspankissa. Obligaatioiden liikkellelasku tapahtuu vasta sen jälkeen, kun valtio on kuluttanut rahaa ko. luotolliselta tililtä. Valtion kulutus myös luo aina yksityiselle sektorille uusia nettoasetteja lisäten myös pankkien keskuspankkireservien määrää. Tämä keskuspankkireservien määrän lisääntyminen alentaa pankkien välisen horisontaalisen järjestelmän korkotasoa, jonka vuoksi obligaatioita voidaan joutua laskemaan liikkeelle, jotta reservejä saadaan vähennettyä ja pankkien välisen järjestelmän korkotasoa nostettua tavoitetasolle. Primary Dealerit ovat velvoitettuja ostamaan Yhdysvaltain liikkellelaskemia joukkovelkakirjoja, joten tuohon tavoitetasoon myös aina päästään.

Obligaatioiden liikkellelasku ei edelleenkään ole finanssipoliittinen toimenpide vaan rahapoliittinen toimenpide.

Fiat money issuers such as the U. S. federal government spend simply by crediting bank accounts electronically. The Treasury’s account, as a liability on the Fed’s balance sheet, lies outside the definitions of reserve balances or the money supply. In effect, the government’s spending creates money in the form of reserve balances and recipient deposits—since neither existed prior to the spending action—while the amount of the government’s spending is debited from the Treasury’s account.

More to the point, whenever the government spends, money is created; whenever the government receives tax payment, money is destroyed since payor deposits and bank reserve accounts are both debited in the process. This point is undeniable from a basic understanding of the balance sheets of the Fed and private banks, and is clearly laid out in the Fed’s annual reports on open market operations and in other Fed publications.

When a deficit is incurred, in order for the Fed’s interest rate target to be achieved either the Fed or the Treasury must sell bonds in order to drain the net addition to reserve balances a deficit would create. If no bonds were sold, the deficit would generate a system-wide undesired excess reserve balance position for banks. Recall that banks can only use reserve balances to settle payments and meet reserve requirements; as banks with the excess positions attempted to lend these balances the federal funds rate would be bid down below its target.

The quantity of net financial assets on the non-government sector’s balance sheets is set by definition by the size of the government’s total outstanding debt, not the Fed’s operations. These net financial assets are held by the non-government sector as reserve balances, currency, or Treasuries. As discussed previously, the quantity of currency circulating is set by the non-government sector’s preferences, while the relative quantity of Treasuries outstanding versus reserve balances is set by the method of interest-rate maintenance in place

Recall once again that in a modern money regime there is no question regarding the federal government’s abilities to “pay its bills” or to set the interest rate at which it services its debt.

Consistent with the monetary nature of interest rates in a modern money regime, rates on Treasuries have followed the stance of monetary policy, not fiscal policy, and have only risen above the rate of GDP growth during times when high interest rate policies were set in place by monetary policy makers. And because interest rates on the national debt in a modern money regime are a matter of monetary policy, it follows that the stance of monetary policy has much to do with whether a given fiscal path is “sustainable” or not.

Obligaatioiden korot siis seuraavat keskuspankin ohjauskorkoa. Eli korkomenot eivät tule muodostumaan ongelmaksi, ellei FED yhtäkkiä päättäisi nostaa ohjauskorkoaan.

Lisäksi voi mainita, yhtäältä sen että Yhdysvaltain talous toimii tällä hetkellä kaukana optimaalikapasiteetista, ts. työttömyysaste on korkea. Näin ollen inflaation uhkaa liiallisen kysynnän kautta ei todellakaan ole eikä ole odotettavissa, että FED ohjauskorkoa nostaisi.

http://www.cfeps.org/pubs/wp-pdf/WP53-Fullwiler.pdf

 

[pååtta]

No tuohon on kylläkin pakko "jumittua", koska se on koko järjestelmän toiminnan yksi ydinkysymyksiä.

Yhdysvaltain liittovaltiohan toimii jatkuvasti suoralla setelirahoituksella, koska Treasuryllä on luotollinen tili keskuspankissa. Obligaatioiden liikkellelasku tapahtuu vasta sen jälkeen, kun valtio on kuluttanut rahaa ko. luotolliselta tililtä. Valtion kulutus myös luo aina yksityiselle sektorille uusia nettoasetteja lisäten myös pankkien keskuspankkireservien määrää. Tämä keskuspankkireservien määrän lisääntyminen alentaa pankkien välisen horisontaalisen järjestelmän korkotasoa, jonka vuoksi obligaatioita voidaan joutua laskemaan liikkeelle, jotta reservejä saadaan vähennettyä ja pankkien välisen järjestelmän korkotasoa nostettua tavoitetasolle. Primary Dealerit ovat velvoitettuja ostamaan Yhdysvaltain liikkellelaskemia joukkovelkakirjoja, joten tuohon tavoitetasoon myös aina päästään.

Obligaatioiden liikkellelasku ei edelleenkään ole finanssipoliittinen toimenpide vaan rahapoliittinen toimenpide.

Kyllä, mutta jokatapauksessa liittovaltio velkaantuu myös FED:lle tuota kautta, setelirahoituksen olen itse ymmärtänyt puhtaasti sellaisena missä valtio puhtaasti painaa rahaa kattaakseen menonsa, eli nettona lisäys on puhtaasti inflaatoorinen. En tiedä tarkalleen millaiset sopimukset liittovaltiolla ja FED:llä on noiden 21 (?) ison pankin ja finanssitavaratalon kanssa, jotka ovat osallistuvat ensisijaiseen huutokauppaan, en nyt usko niiden ostavan velkakirjoja tilanteeessa jossa inflaatio on selvästi korkotason yläpuolella. Eli nettona rahavaranto ei kasva. Luotu raha on aina velkaa.

Obligaatioiden korot siis seuraavat keskuspankin ohjauskorkoa. Eli korkomenot eivät tule muodostumaan ongelmaksi, ellei FED yhtäkkiä päättäisi nostaa ohjauskorkoaan.

Lisäksi voi mainita, yhtäältä sen että Yhdysvaltain talous toimii tällä hetkellä kaukana optimaalikapasiteetista, ts. työttömyysaste on korkea. Näin ollen inflaation uhkaa liiallisen kysynnän kautta ei todellakaan ole eikä ole odotettavissa, että FED ohjauskorkoa nostaisi.

Raju inflaatio voi syntyä myös korkean työttömyyden aikaan. Lisäksi eikö 2000-luku opettanut miten halpa on synnyttää kuplia?

 

[narrisonford]

Kyllä, mutta jokatapauksessa liittovaltio velkaantuu myös FED:lle tuota kautta, setelirahoituksen olen itse ymmärtänyt puhtaasti sellaisena missä valtio puhtaasti painaa rahaa kattaakseen menonsa, eli nettona lisäys on puhtaasti inflaatoorinen. En tiedä tarkalleen millaiset sopimukset liittovaltiolla ja FED:llä on noiden 21 (?) ison pankin ja finanssitavaratalon kanssa, jotka ovat osallistuvat ensisijaiseen huutokauppaan, en nyt usko niiden ostavan velkakirjoja tilanteeessa jossa inflaatio on selvästi korkotason yläpuolella. Eli nettona rahavaranto ei kasva. Luotu raha on aina velkaa.

Raju inflaatio voi syntyä myös korkean työttömyyden aikaan. Lisäksi eikö 2000-luku opettanut miten halpa on synnyttää kuplia?

Niin, liittovaltio velkaantuu itselleen (jos ajatellaan FED osaksi liittovaltiota). Yhdysvalloilla samanaikaisesti on velkaa ja ei ole. Vertikaaliset ja horisontaaliset suhteet tulee erottaa toisistaan.

When the government “spends,” the Treasury disburses the funds by crediting bank accounts. Settlement involves transferring reserves from the Treasury’s account at the Fed to the recipient’s bank. The resulting increase in the recipient’s deposit account has no corresponding liability in the banking system. This creation is called “vertical,” or exogenous to the banking system. Since there is no corresponding liability in the banking system, this results in an increase of non-government net financial assets.

When banks create money by extending credit (loans create deposits), this occurs completely within the banking system and results in a liability for the bank (the deposit) and a corresponding asset (the loan). The customer has an asset (the deposit) and a corresponding liability (the loan). This nets to zero.

Thus vertical money created by the government affects net financial assets and horizontal money created by banks does not, although its use in the economy as productive capital can increase real assets.

The mistake that is usually made is comparing what happens in the horizontal system with what happens at the level of government accounting. At the horizontal level, debt is the basis for horizontal money creation. Therefore, it is often assumed that debt must be the basis for the creation of money by government currency issuance. This is not the case.

Reserve accounting uses the standard accounting identities, but the meaning of “liability” is not “debt.” The husband-wife analogy for Central Bank-Treasury accounting relationships is apt. Since a husband and wife are responsible for each others debts, neither can be indebted to the other. That is to say, reserve accounting is a fiction that does not represent real relationships, such as exist between a creditor and debtor in the horizontal system.

Moreover, government debt is not true debt either. At the macro level, the reserves that are transferred to banks through government disbursement are used to buy Treasury’s. That is, when a Treasury is bought, this involves a transfer of reserves from the buyer’s bank’s reserve account at the Fed to the government’s account (consolidating Central Bank and Treasury as “government”).

When the Treasury’s are sold or redeemed, the reserves that were “stored” at interest are simply switched back, creating a deposit again. It’s pretty much the same as buying and redeeming a CD. It’s just a switch from demand to time back to demand in a bank account, and a switch between reserves and securities at the government level. That is to say, the government doesn’t have to draw on revenue, borrow, or sell assets to cover its “debt,” as households and firms do. It’s just a matter of crediting and debiting accounts on the (consolidated) government books, even though it may appear that there is a financial relationship occurring between the CB and Treasury due to the accounting. However, it’s just a fiction.

http://pragcap.com/resources/understanding-modern-monetary-system

Tuossa on niistä FEDin ja Primary Dealereiden välisestä sopimuksesta:

“The primary dealers serve, first and foremost, as trading counterparties of the Federal Reserve Bank of New York (The New York Fed) in its implementation of monetary policy. This role includes the obligations to: (i) participate consistently as counterparty to the New York Fed in its execution of open market operations to carry out U.S. monetary policy pursuant to the direction of the Federal Open Market Committee (FOMC); and (ii) provide the New York Fed’s trading desk with market information and analysis helpful in the formulation and implementation of monetary policy. Primary dealers are also required to participate in all auctions of U.S. government debt and to make reasonable markets for the New York Fed when it transacts on behalf of its foreign official account-holders.”

http://www.newyorkfed.org/markets/pridealers_policies.html

 

[pååtta]

Niin, liittovaltio velkaantuu itselleen (jos ajatellaan FED osaksi liittovaltiota). Yhdysvalloilla samanaikaisesti on velkaa ja ei ole. Vertikaaliset ja horisontaaliset suhteet tulee erottaa toisistaan.

Niin tuota siis tarkoitin. USA ei suoraan rahoita itseään painamalla seteleitä vaan niinkuin sanoit velkaantumalla itselleen. Toisaalta yleisesti FED varmaan pidetään itsenäisenä pankkina ja se keskuspankkien perustamisen tarkoitus olikin. Eli olla poissa poliitikkojen käskyvallasta.

Se, että pystyisikö USA teoreettisesti velkaantumaan vaikkapa 0,5% korolla tästä 50 vuotta? Minusta noin alhainen korko jotaisi pitkin yhteiskuntaa ongelmallisiin kupliin ja toisaalta nytkin talouskasvu tuntuu jumahtaneen huolimatta matalista koroista.

 

[pååtta]

Jatkan vielä aiheesta sen verran kun minua hieman mietityttää mikä järki on lainata FED:ltä suoraan. Narrisonfordin mukaan FED kelpuuttaa vain keskuspankkirahan maksuvälineeksi, mutta jos näin on niin miksi:

In response to the subprime mortgage crisis and to the collapse of Bear Stearns, on March 19, 2008, the Federal Reserve set up the Primary Dealers Credit Facility (PDCF), whereby primary dealers can borrow at the Fed's discount window using several forms of collateral including mortgage backed loans.[6]

http://en.wikipedia.org/wiki/Primary_dealer

Mites aikaisemmin lainaaminen sitten onnistui?

The Primary Dealer Credit Facility (PDCF) is an overnight loan facility that will provide funding to primary dealers in exchange for a specified range of eligible collateral and is intended to foster the functioning of financial markets more generally.[102] This new facility marks a fundamental change in Federal Reserve policy because now primary dealers can borrow directly from the Fed when this previously was not permitted.

http://en.wikipedia.org/wiki/Federal_Reserve#Primary_dealer_credit_facility

Tietty wiki on wiki, mutta lähteitä tuntuisi olevan kylliksi.

 

[skoijari]

Onhan tossa varmaan joitain väitteitä jotka pitää paikkansa, mutta jos pääväite on se että 2008 taantuman syy oli se että investointipankkiireilla on liian isot boonukset niin silloin se on kyllä sensaatiohakuista hevonpaskaa. Tällaiset isot kriisit perustuu aina joihinkin fundamentaalisiin syihin, kuten siihen että asunnoista maksetaan liikaa niiden todelliseen markkina-arvoon nähden (Amerikka) tai siihen että valtio hoitaa raha-asiansta huonosti (Kreikka).

Jos haluaa pysyä kärryillä näissä jutuissa niin kannattaa seurata esim. Financial Timesin kolumnisteja.

Katselin nyt tuon inside job:n ja asia aika vakuuttavasti siinä esitettiin. Toki fundamentalinen syy pitää löytyä mutta ei sellaista olisi tässä tapauksessa edes syntynyt, jos boonuksia ei olisi maksettu (noin karrikoiden).

 

[Dragon]

Mä myönnän heti, että ymmärrys markkinoista ja talousteorioista on aika vähäistä... piti oikein wikipediasta lukea, että mitä tarkoittaa rahapolitiikka ja finanssipolitiikka. Taas sitä oppi jotain uutta :D

Onhan tossa varmaan joitain väitteitä jotka pitää paikkansa, mutta jos pääväite on se että 2008 taantuman syy oli se että investointipankkiireilla on liian isot boonukset niin silloin se on kyllä sensaatiohakuista hevonpaskaa.

Ei tuo Inside Jobin pääväite mielestäni ollut edes. Lähinnä sivunootti, johon monet muutkin kirjoittajat useilta eri aloilta ja eri kirjoissa tai dokkareissa ovat kiinnittäneet huomiota. Rehellisessä ja tasa-arvoiseksi mainostetussa USA:ssa toimitusjohtajien ja alimpien palkkaluokkien työntekijöiden välinen palkkaero on huomattavasti suurempi kuin esim. Euroopassa ja Aasiassa. Michael Mooren dokkarissa Capitalism: a love story oli samaa asiaa. Ahneus on uskomatonta, kuinka monta autoa ja taloa ihminen oikeasti tarvitsee ja miksi ihmeessä veronmaksajilta saadusta 700 miljardin elvytysrahasta on varaa maksaa juuri konkurssissa olleille pankkien johtajille miljoonien bonuksia.

"Countries with high levels of atheism are also the most charitable both in terms of the percentage of their wealth they devote to social welfare programs and the percentage they give in aid to the developing world. The dubious link between Christian literalism and Christian values is belied by other indices of social equality. Consider the ratio of salaries paid to top-tier CEOs and those paid to the same firms' average employees: in Britain it is 24:1; in France, 15:1; in Sweden, 13:1; in the United States, where 80 percent of the population expects to be called before God on Judgment Day, it is 475:1. Many a camel, it would seem, expects to pass easily through the eye of a needle."
Sam Harris: Letter to a christian nation


Warren Buffett:han juuri kirjoitti New York Timesiin, että rikkaille pitää määrätä enemmän veroa.

OUR leaders have asked for “shared sacrifice.” But when they did the asking, they spared me. I checked with my mega-rich friends to learn what pain they were expecting. They, too, were left untouched.
While the poor and middle class fight for us in Afghanistan, and while most Americans struggle to make ends meet, we mega-rich continue to get our extraordinary tax breaks. Some of us are investment managers who earn billions from our daily labors but are allowed to classify our income as “carried interest,” thereby getting a bargain 15 percent tax rate. Others own stock index futures for 10 minutes and have 60 percent of their gain taxed at 15 percent, as if they’d been long-term investors.

- -

Back in the 1980s and 1990s, tax rates for the rich were far higher, and my percentage rate was in the middle of the pack. According to a theory I sometimes hear, I should have thrown a fit and refused to invest because of the elevated tax rates on capital gains and dividends.
I didn’t refuse, nor did others. I have worked with investors for 60 years and I have yet to see anyone — not even when capital gains rates were 39.9 percent in 1976-77 — shy away from a sensible investment because of the tax rate on the potential gain. People invest to make money, and potential taxes have never scared them off. And to those who argue that higher rates hurt job creation, I would note that a net of nearly 40 million jobs were added between 1980 and 2000. You know what’s happened since then: lower tax rates and far lower job creation.

--

I would leave rates for 99.7 percent of taxpayers unchanged and continue the current 2-percentage-point reduction in the employee contribution to the payroll tax. This cut helps the poor and the middle class, who need every break they can get.
But for those making more than $1 million — there were 236,883 such households in 2009 — I would raise rates immediately on taxable income in excess of $1 million, including, of course, dividends and capital gains. And for those who make $10 million or more — there were 8,274 in 2009 — I would suggest an additional increase in rate.
My friends and I have been coddled long enough by a billionaire-friendly Congress. It’s time for our government to get serious about shared sacrifice.
http://www.nytimes.com/2011/08/15/opinion/stop-coddling-the-super-rich.html?_r=1

 

[narrisonford]

Jatkan vielä aiheesta sen verran kun minua hieman mietityttää mikä järki on lainata FED:ltä suoraan. Narrisonfordin mukaan FED kelpuuttaa vain keskuspankkirahan maksuvälineeksi, mutta jos näin on niin miksi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Primary_dealer

Mites aikaisemmin lainaaminen sitten onnistui?

http://en.wikipedia.org/wiki/Federal_Reserve#Primary_dealer_credit_facility

Tietty wiki on wiki, mutta lähteitä tuntuisi olevan kylliksi.

Bump aika pitkän tauon jälkeen, mutta aihe on ajankohtainen edelleen.

Nuo Primary dealer credit facility -järjestelyt liittyivät käsittääkseni vain siihen, että pankit pystyivät muuttamaan ei-likvidejä assetteja likvideiksi. Niillä ei ollut valtionobligaatioiden kanssa mitään tekemistä. Varmaan tämän tiesitkin kun pyrit havainnollistamaan FED:in ja primary dealereiden välistä suhdetta, mutta ulkopuoliselle lukijalle selvennyksenä.

Pikaisen katsauksen perusteella ei löytynyt tarkkaa havainnollistusta noista obligaatioiden ostamisen teknisistä yksityiskohdista liittyen siihen mistä primary dealerit saavat riittävät keskuspankkivarannot valtionobligaatioiden ostamiseksi.

Joka tapauksessa: primary dealereilla ei voi olla riittäviä reservejä valtionobligaatioiden ostoon ellei keskuspankki ole aiemmin/samassa yhteydessä luonut riittävää määrää keskuspankkirahaa joka noiden valtionobligaatioiden ostamiseen vaaditaan.

 

[narrisonford]

Jaa, Financial Timesissakin aletaan hyväksyä täysjärkisiä selityksiä euroalueen ongelmille:

The danger is particularly imminent in the eurozone. Much can be argued in response to the FT column by Wolfgang Schäuble, Germany’s finance minister. But two points stand out. First, it is impossible for both governments and private sectors of deficit countries to pay down – as opposed to default on – their debt, without running external surpluses. What is Germany doing to accommodate such an external shift? Next to nothing. Second, inside a currency union, a big country with a structural current account surplus is nigh on compelled to finance counterpart deficits. If its private sector refuses to do so, the public sector must. Otherwise, its partners will default and their economies collapse, so damaging the exporting economy. At present the European Central Bank is offering much of the needed finance. Does Mr Schäuble actually want it to stop?

http://www.ft.com/cms/s/0/9cbe577a-d872-11e0-8f0a-00144feabdc0.html

 

[pååtta]

Bump aika pitkän tauon jälkeen, mutta aihe on ajankohtainen edelleen.

Nuo Primary dealer credit facility -järjestelyt liittyivät käsittääkseni vain siihen, että pankit pystyivät muuttamaan ei-likvidejä assetteja likvideiksi. Niillä ei ollut valtionobligaatioiden kanssa mitään tekemistä. Varmaan tämän tiesitkin kun pyrit havainnollistamaan FED:in ja primary dealereiden välistä suhdetta, mutta ulkopuoliselle lukijalle selvennyksenä.

Pikaisen katsauksen perusteella ei löytynyt tarkkaa havainnollistusta noista obligaatioiden ostamisen teknisistä yksityiskohdista liittyen siihen mistä primary dealerit saavat riittävät keskuspankkivarannot valtionobligaatioiden ostamiseksi.

Joka tapauksessa: primary dealereilla ei voi olla riittäviä reservejä valtionobligaatioiden ostoon ellei keskuspankki ole aiemmin/samassa yhteydessä luonut riittävää määrää keskuspankkirahaa joka noiden valtionobligaatioiden ostamiseen vaaditaan.

Koetin itsekin nopeasti kaivella nopeasti googlesta jotain infoa asiasta, mutta mitään kovin hyvää settiä en NY Fedin (mikä siis järjestää bondien huutokaupan) lähteistä löytänyt. Ehken vain etsinyt tarpeeksi. Tuntuu, että ehkei asiaa halutakaan selventää *foliohattu* Voiko Fed ottaa taseisiinsa kenties PD:en hallitsemia velkakirjoja (AAA- kamaa siis) keskuspankkirahaa vastaan?