Urheus

[Bulkviikinki]

Mitä kukin pitää urheutena, mutta jos otetaan vaikka esimerkki, että uskovainen joka pelastaa lapsen palavasta talosta ja ateisti joka pelastaa lapsen palavasta talosta, ni kumpi on rohkeampi !?

Uskovainen uskoo todenteolla, että pääsee paratiisiin vaikka kuolis ni eikös se paratiisi olis parempi paikka ku tää maailma jossa eletään!?

Ateisti taas ei usko kuoleman jälkeiseen elämään. Ateisti menettää elämän, mutta uskovainen saa paremman elämän tilalle.

Itse olisin valmis kuolemaan lasteni, vanhempieni, toisten pienten lapsien tai eukkoni vuoksi... jos nyt eukon jostain löytäisin... mutta muuten kyllä yritän pitää henkeni ja nauttia elämästä.

Mitä muut ovat mieltä asiasta? Ehkä on huono aihe, mutta tälläinen juolahti mieleen.

 

[Disturbed Ninja]

Oon miettiny samaa itseasiassa. Mulla on vähän sellanen asenne välillä etten välitä elämästä paljoakaan. Ehkä tällöin tekisin suuremmalla mahdollisuudella jotain joka voi riskeerata oman elämän kun taas silloin ku olis paljonkin elämäniloa?

Mutta en tiedä, jokatapauksessa suurinosa ihmisistä pelkää kuolemaa, oli uskovainen tai ei. Veikkaan että nyt on helppo sanoa tekevänsä sitä tai tätä, mutta tosipaikan tullen se mies mitataan.

 

[Pex31]

Mulla on sellainen perstuntuma, ettei noissa tilanteissa mietitä syvällisesti miten itelle käy. Automatiikalla mennään siihen palavaan taloon tai sit ei. Fight or run.

 

[EmillimE]

En nyt oikein ymmärtänyt tätä ateisti/uskovais juttua (todennäköisesti), mutta eikö he molemmat ole ihan yhtä urheita jos he kuitenkin uskaltavat mennä hakemaan ihmisiä palavasta talosta?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/naantalin-palo-yllatti-tutkijatkin-aarimmaisen-huonoa-tuuria

Tuolla kuoli eräs tuttu, joka oli päässyt jo talosta ulos, kunnes päätti mennä auttamaan erästä tyttöä. En nyt muista kuoliko molemmat vai vain poika, mutta onhan tuo urheutta vaikkakin todella tyhmää, jos tilanne on se, että selviytyminen takaisin ei ole kovin todennäköistä.

(Tarkotuksena ei ollut loukata uhria tai muitakaan, ilmoitin vain mielipiteeni)

E: Sanotaan vielä sen verran, että itse samassa tilanteessa jäisin todennäköisesti ulos seisoman ja suremaan jollei kyseessä olisi sitten joku aivan liian tärkeä henkilö, tyyliin raskaana oleva vaimo tjsp. Onhan se parempi, että uhreja on yksi kahden sijaan.

 

[Bulkviikinki]

Onhan se niin että, tosipaikan tullen mies mitataan, mutta omat lapset ovat kyllä niin rakkaita varmaan suurimmalle osalle ihmisiä että ovat valmiita kuolemaan niiden puolesta.

 

[inkku]

Kävi sellanen mielessä, että joissain tapaukisssa voi urheus olla myös itsekästä(?). Esim. jos perheellinen mies(tai nainen) lähtee henkeään uhmaten pelastamaan jotakuta muuta(vierasta ihmistä) ja vaikkapa menettää henkensä.. Kaksiteräinen miekka siis..

 

[Bulkviikinki]

En nyt oikein ymmärtänyt tätä ateisti/uskovais juttua (todennäköisesti), mutta eikö he molemmat ole ihan yhtä urheita jos he kuitenkin uskaltavat mennä hakemaan ihmisiä palavasta talosta?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/naantalin-palo-yllatti-tutkijatkin-aarimmaisen-huonoa-tuuria

Tuolla kuoli eräs tuttu, joka oli päässyt jo talosta ulos, kunnes päätti mennä auttamaan erästä tyttöä. En nyt muista kuoliko molemmat vai vain poika, mutta onhan tuo urheutta vaikkakin todella tyhmää, jos tilanne on se, että selviytyminen takaisin ei ole kovin todennäköistä.

(Tarkotuksena ei ollut loukata uhria tai muitakaan, ilmoitin vain mielipiteeni)

Se oli esimerkki siitä kummalla on enemmän menetettävää. Uskovainen pääsee paratiisiin ja Ateistilla on pelkkää pimeyttä kuoleman jälkeen. Kuten myös tuolla jo sanottiin niin on myös merkitystä sillä onko elämän iloa vai ei ihmisellä joka tekee urheita tekkoja.

- - - Updated - - -

Kävi sellanen mielessä, että joissain tapaukisssa voi urheus olla myös itsekästä(?). Esim. jos perheellinen mies(tai nainen) lähtee henkeään uhmaten pelastamaan jotakuta muuta(vierasta ihmistä) ja vaikkapa menettää henkensä.. Kaksiteräinen miekka siis..

Oot oikeassa... toi ei juolahtanutkaan mieleen.

 

[Cooper]

Tammoisten asioiden spekulointi on aika turhaa, koska kukaan ei tieda miten toimii tuollaisessa tilanteessa ennen kun siihen joutuu. Tuollaisessa paikassa ei ajattele, sita vaan toimii tai jaatyy.

Joten molemmat ovat mielestani ihan yhta urheita.

 

[Bulkviikinki]

Entäs terroristit tai Kamikaze lentäjät ? Onhan niillä aikaa miettiä uhraako itsensä. Toinen haluaa paratiisissa 70 neitsyttä ja toinen kunniaa perheelleen. Toi lapsi palavassa talossa oli esimerkki, mutta on tilanteita joissa kerkeää miettimään että, uhraanko itseni jonkun toisen vuoksi. Jos tän asian spekulointi on turhaa, ni entäs treenaamisen spekulointi ? Eiks sekin ole aika turhaa? Joitain asioita voi harjoitella paljon jotta ne tapahtuisivat tarvittaessa refleksin omaisesti.

 

[aapinen]

Kompaan Disturbed Ninjaa siinä, että on totta, että varmasti jokainen meistä omalla tavallaan pelkää kuolemaa, oli sitten kristitty, muslimi, ateisti ym. Maanpäälisen elämän jättäminen ainakin näin kristittynä tuntuu vaikealta vaikka uskonkin, että kuoleman jälkeen odottaa parempi elämä.

Itse uskon että pystyisin antamaan henkeni läheiseni puolesta, mutta jonkun vieraan ihmisen puolesta kuoleminen onkin hieman erillainen juttu. Raamattu puhuu myös asiasta; Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. (Room. 5:7). Tosin sellaisissa tilanteissa missä näistä asioista pitäisi päättä, yleensä ihminen toimii vaistojensa ja adrenaliinin vaikutuksen alaisena ja aikaa ei ole paljoa. Joten eihän sitä sata varmaksi voi tietää miten toimisi, jos ei ole tilannetta ennen kokenut.