Jos urheilusta ylipäänsä puhutaan, niin kyllä pahinta on ehdottomasti vammat. Ainakin mulla on ollut vähän väliä jotain paranneltavaa/korjailtavaa. Varsinkin kilpaurheilussa tuppaa noita ikäviä leikkaushoitojakin vaativia vammoja tulemaan ennemmin tai myöhemmin. Myös vammojen kuntouttaminen on syvältä, koska siinä aina ottaa aika paljon takapakkia ja sitten saa taas aloittaa uudelta pohjalta. Tätä kun tarpeeksi monesti tekee, niin se alkaa syömään miestä. En edes uskalla ajatella mitä summia omaan kroppaan on mennyt eri korjausten muodossa taikka ajallisesti, mitä vammojen kuntouttamiseen on kulunut. Toisaalta urheilemattomuuskin aiheuttaa erinäisiä vaivoja...
Eli:
- Vammat
- Aika, jonka urheilu ottaa (paljon), toisaalta oma valinta. Tätä vain ei kaikki ymmärrä!
Kyllähän se paljon antaa, mutta myös ottaa.