- Liittynyt
- 6.7.2021
- Viestejä
- 2 435
Joo ainahan mahtuu kusipäitä porukkaan ja kyllähän sota muuttaa ns tavallisenkin ihmisen mielentilaa. Se on nähnyt jo omissa sisällissodissakin.Oliskohan tuossa se, että sun kotimaahan ei hyökkää venäläinen, eikä isä, lapsi veli ym vaan vihollinen. Aikeissa tappaa sut, sun perheen, koko suvun ja tuhota maan tasalle mestan missä asut kaikkine muistoineen.
Sitten kun tuo vihulainen saadaan kiinni, niin ei se yhtäkkiä mielessä muutu sympatiaa herättäväksi katuvaksi perheenisäksi joka on vasten tahtoaan lähetetty rintamalle. Tätä ei välttis nää ihmisenä ollenkaan, jolloin voi itselleen perustella pienet kidutukset.
Ihan mutua tämä, en oo ikinä sodassa ollu ja mahdotonta kuvitella itteään tuohon asemaan. Intissä aina opetettiin, että emme ammu ihmisiä vaan vihollisia. Tuskin ainakaan päästä silittäis eikä voivottelis sotavangin kohtaloa, sen jälkeen kun kotokaupunki maan tasalla, perheestä joku kuollu tai edes lähteny pakoon tuhansien kilsojen päähän.
Ukrainassa on vankejakin vapautettu sotimaan, tiedä mitä elukoita sieltä on rintamalle päässyt. Ja tosiaan osa porukasta on sotinut jo 8 vuotta itä-ukrainassa ja nähnyt varmasti kaikenlaista.
Kaikki asiat huomioiden ei silti ymmärrystä heru näille kiduttaja eläimille, koska molemmilla puolilla kohdellaan sotavankeja myös asianmukaisin tavoin, koska vankien vaihtoa on tapahtunut jo nyt.