Noniin.
Minähän en Edwardsin voitosta oikein jaksa tai osaa vieläkään riemuita, koska minä muistan Edwardsin matsit myös ennen Usmania. Usmania vastaan Edwards näytti aktiiviselta ottelijalta koska Usman painostaa koko ajan, mutta jos Edwardsia ei painosta niin erissä ei tällöin tapahdu oikeastaan mitään. Ihan normaali Edwardsin erähän tätä ennen on ollut sellainen jossa Leon saa sisään 10 sig strikea joista 5 on alapotkuja ja kaikki etäältä. Jos joku on eri mieltä niin haastan lunttaamatta kertomaan top-3 hetket joista muistatte Edwardsin ottelun sisällä joihin ei lasketa kahta viimeisintä matsia tai Nate-matsin viimeisen erän tapahtumia. Jos joku tähän pystyy niin bravo, koska minä en muista Edwardsin matseista mitään edes wikipediasta lunttaamalla.
Colby on tavallaan ihan hauska vastustaja seuraavaksi koska Colby myös pakottaa Edwardsin tekemään jotain, tosin tämänkin divarin touhu "alkaa" olla aika pyllistämistä muille ottelijoille kun toiset koettavat edetä voittamalla matseja ja yksi pysyy koko ajan haastajana ottelematta juuri lainkaan koska on keksinyt wwe-magapelle-roolihahmon. Usman näytti kyllä siltä että painista ei tahdo tulla enää mitään, ja sitähän se on kun polvet on romuna. En näe mitään järkeä Usmanille jatkaa uraa 170 paunassa, ylempänä löytyy uusia raikkaampia haasteita ja huonompia painijoita, eikä Usman ole missään nimessä alimittainen sinnekään. Ainakin 185-divari tätä tarvitsisi kipeästi koska taso ei voi kuin parantua kärjen takana. Paras mitä Edwards taas voisi minusta tehdä on lakata olemasta Leon Edwards, kiinnostukseni saattaisi herätä sen jälkeen uudelleen.
Co main oli aika tykitystä. Minä tosin kyllä tuosta voittajaksi sain Fizievin vaikka Gaethje otti selvimmän erävoiton kolmannessa. Ei kuitenkaan mitään sellaista tapahtunut mikä olisi poistanut sitä että Fiziev pääasiallisesti sai paremmat osumat kahteen ekaan erään. Fiziev oli katsonut selvästi etenkin Gaethjen matsin Alvarezia vastaan jossa alamaailman kunkku sai Gaethjen väsymään vartaloa jatkuvasti pommittamalla. Ihan fiksu taktiikka vaikka ei toiminutkaan tällä kertaa. Omaan silmään näytti siltä että Fizievin naama näytti varmaan senkin takia pahemmalta koska Gaethje osui usein Fizievin liikkuessa pois alta, jolloin hipovammat osumat saavat hanskan raapimaan ihoa rikki. Fiziev sen sijaan osui aika lailla suoraan targettiin jonka tietysti pitäisi normaali ihminen tainnuttaa. Harmillisesti vastustaja ei tänään suostunut olemaan normaali ihminen. En tiedä montako matsia muuten vielä menee niin että ennakkoarvioissa höpötetään siitä meinaako Gaethje käyttää maailmanluokan painiaan vaikka kaveri ei paini lähestulkoon koskaan jos vaan voi sen välttää.
Nyt kun Gaethje sai voiton taas alle niin varmaan löydettiin vihdoin vastustaja jota vastaan Poirier suostuu ottelemaan, ja saadaan taas sama vanha ruletti pyörimään kevyen sarjan katolla. Tuosta matsista sekä Conor-Chandlerista saadaan taas tutut mukavat nimet tittelikahinaan. Jos Dariush ja Oliveira onnistuvat jollain ihmeen ilveellä saamaan aikaan ottelun joka ei viihdytä Danaa tarpeeksi niin en ihmettelisi vaikka molemmat passattaisiin ja Dana meuhkaisi taas lehdistölle siitä miten molemmat on ihan tyhmiä.
Nelson-Barberenassa nähtiin odotetusti kun Gunnar "<RDA" Nelson oli vaikeuksissa Barberenan alasvientipuolustuksen ja mattopelin kanssa. Matsi oli ihan viittä vaille muuttumassa toisinnoksi Rick Story -ottelusta mutta Nelson sai säkällä käsilukon kiinni juuri kun Barberena oli kääntämässä matsia itselleen. Huokaisin helpotuksesta kun Gunni by sub yhdistelmälapulla osui. Ei Nelsonille mitään title runia voi ennakoida vieläkään, etenkin tuo pystyottelun puolustus on niin kauhean näköistä että rankingin yläpään äijät varmasti rokottavat isolla kädellä. Silti ihan pelkästään Gunnin yliarvostetun painin näkemistä kärkiukkoja vastaan odotan ilolla. Historiallisesti Nelsonin isoin kompastuskivi on ollut otteleminen jostakin käsittämättömästä syystä aina sillä alueella, missä vähemmän menestystä juuri sillä hetkellä tulee. Usein on ollut paljon parempi pystyssä ja saanut haavoitettua vastustajaa pahastikin, mutta alkanut sitten kuitenkin painia jolloin välillä vastustajat ovat saaneet päänsä selviämään. Toisinaan taas Gunni olisi selvästi painissa edellä mutta koettaa silti otella nenä verisenä pystyssä tuolla samalla "pää pystyssä - kädet alhaalla" menetelmällä.
Veikkaan vähintään osasyyksi samaa tahoa jota pidän Makunkin kehityksen blokkaajana eli SBG:tä, joka on saanut aivan älyvapaan hyvän maineen Conorin ansiosta. Totuus taitaa kuitenkin olla että Conor on sellainen lahjakkuus joka menestyisi missä hyvänsä muuallakin ja ehkä paremminkin. Kaikki muut sinne eksyneet talentit ovatkin sitten lähinnä polkeneet paikallaan tai ottaneet takapakkia. Tästäkin löytyy varmaan eriävää mielipidettä palstalta, mutta ihan mielelläni kuulen vastaväitteitä pl tutuksi tulleet "minä tietäjä, sinä näppishomo mukakovis".
Maia - O'neill matsin mainitsen lähinnä sen takia koska tässä ottelussa oli minusta parhaat otokset siitä kuinka tuo selostus oli välillä ihan koomisen puolueellista. Parin ekaa erää Maia oli melkein koko ajan askeleen edellä eikä O'neill saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, mutta jos olisi pelkkää selostusta kuunnellut niin olisin ilman muuta olettanut että Casey johtaa matsia selvästi. En tiedä minkä takia piti koko ajan korostaa kaikkea O'neillin kauhomista, etenkin Bispingin jutut olivat välillä aivan osastoa töttöröö. Toinen hyvä esimerkki oli Jai Herbertin matsi jossa Jai oli Bispingin mielestä koko ajan aivan mielettömän hyvä jossain, ja taas pelkkää selostusta kuuntelemalla olisi voinut melkein unohtaa ketä vastaan tuo edes ottelee. Matsihan oli sitten itsessään melko tasainen ja Jai Herbertin väittäminen loistavaksi yhtään missään on tietty aika koomista, mutta Englanti.
Vettorin ja Dolidzen matsia katsellessa ajattelin useimmiten lähinnä sitä, että ei helvetti tämä on oikeasti divarin kärkimatsi. Näillä tyypeillä on nimen perässä numero, siis yksi numero! Olen aika usein kuullut sanonnan joka menee vapaalla käännöksellä suunnilleen näin: "aitoa vapaaottelua ei tapahdu 170 paunan yläpuolella", ja tuo tulikin mieleen aika usein tätä matsia katsellessa. Olihan siinä paljon lyömistä loppuun asti, mutta ei helkkari minkä näköistä. Aiemmin parjaamani welter on nykyään oikeastaan tosi hyvä painoluokka, ja etenkin kontrasti keskiraskaaseen on aika räikeä. Onhan 185:ssa hyviäkin ottelijoita, mutta melkoisia aukkoja voi pelissä olla ilman että se menestystä haittaa. Lisätään vielä että rankingissa esim kuudentena on Dricus du Plessis, niin onhan tuo aika karmea tilanne. Tämä ei tietenkään siis tarkoita että minusta DDP olisi yhtään mitään muuta kuin täysin fantastinen ottelija sekä ihminen.
Keskiraskasta sarjaa on aika usein sanottu paikallistasolle mentäessä taidolliseksi mustaksi aukoksi, ottelijoita on vähän ja hyviä ottelijoita sitäkin vähemmän. Lyhyemmät tyypit eivät halua antaa voimaetua ja leikkaavat alempiin sarjoihin, isommat eivät jaksa vedellä painoa koska parempia matseja pienemmällä vaivalla saa LHW:sta. Luontaisia 185-ottelijoita on aika vähän, ja se kyllä näkyy ikävästi ihan kuninkuusluokassa asti.
Sitten vielä taas tuomareista vähän länkytystä. Hyvää oli että pisteitä otettiin oikeasti pois rikkeistä. Enemmänkin voisi tapahtua tämän saralla, mutta tämäkin oli aiempaa parempi. Edwardsin häkistä tarttuminen oli aivan järjettömän räikeää, ja usein noista on myös selvinnyt pelkällä varoituksella. Hyvä ettei nyt käynyt näin. Sama homma Herbertin osalta, aiemmin käytännössä on voinut huonosti menevää matsia koettaa kääntää alkamalla potkia vastusta kasseille, ja tuon on voinut tehdä ilman käytännön sanktiota about yhtä usein kuin valtion virkamies voi tulla töihin kännissä. Toivottavasti jatkossa nähdään samaan suuntaan menevää trendiä.
Risuja sitten tuleekin aika roppakaupalla Marc Goddardille, jonka toiminnasta voisi kuvitella että Sam Patterson on käynyt paneksimassa tämän vaimoa. Patterson oli käytännössä jo aivan varjojen mailla ennen kuin osui edes maahan enkä tiedä miten tuota käsien autopilottimaista heiluttelua voi pitää järkevänä puolustautumisena. Patterson sai aivan järkyttävän määrän vahinkoa nuppiinsa tuota seuranneessa gnp-sessiossa, aivan helvetin pahaa teki katsoa ja huusin ääneen taas niin että koirakin lähti lipettiin. Extraa tälle kauhulle tuli vielä kun Patterson koetti useita minuutteja matsin loppumisen jälkeenkin painia kaikkien kanssa jotka vaan olivat käden ulottuvilla. En tiedä voiko parempaa esimerkkitapausta saada sille että haluan ennemmin joitain liian aikaisin keskeytettyjä matseja kuin tällaisia aivovamma-bakkanaaleja.
Tämä vei minusta myös ihan tarpeettomasti kaiken huomion siltä että vastustajallahan oli PARAS nimi minkä olen ottelijalla nähnyt ikinä. Eihän kenenkään nimi voi oikeasti olla YANAL ASHMOUZ. Ensimmäinen asia mitä ajattelin kun näin kaverin etunimen on että "why not?" eikä sukunimikään yhtään vähennä keskenkasvuista persehuumoria. Sähäkkä tyyppi kyllä ja ennustettavissa tyylistä päätellen on tätä samaa, pää irti jommaltakummalta. Tosin luulen että saattaa vielä höyhensarja kutsua jos vaan pystyy repimään painoa alas, muskeleita lukuunottamatta näyttää vähän pieneltä 155:een.
Lopuksi vielä sitten se huoneen elefantti eli Makwanin esitys. Minusta tuossa ei ollut mitään erikoista, ihan tasan odotettavissa oleva tulos. Makwan on hävinnyt monelle vähemmän luontaisesti lahjakkaalle urheilijalle, ja mikään ei minusta alleviivaa paremmin sitä miten suuri lahjakkuus Maku on kuin se että Maku on pystynyt ottelemaan maailman parhaassa organisaatiossa 8 vuotta kehittymättä käytännössä lainkaan paremmaksi. Takapakkiakin on välillä otettu, etenkin silloin kun Makusta koetettiin SBG:llä tehdä enemmän Conorin tyylistä ottelijaa. Maku olisi voinut kehittyä jossain oikealla huippusalilla paljon paremmaksi vapaaottelijaksi, mutta tämän asian jossittelu alkaa minusta olla jo aika väsynyttä ja turhanpäiväistä. Jos joku nyt haluaa alkaa väittelemään siitä että Makuhan oppi nyrkkeilemään sun muuta, niin minä en jaksa asiasta inttää koska otteluissahan Makwan ei nyrkkeilemällä saanut juuri mitään aikaan. Potentiaalia minusta oli selvästi parempaankin ja siitä nähtiin silloin tällöin väläyksiä hyvän koukun tai jabin muodossa, mutta useimmiten Makulla ei näyttänyt olevan oikein mitään ideaa mitä tehdä sen jälkeen tai kuinka hyödyntää sitä pidemmälle omaan peliin.
Oikeastaan tämän viimeisimmän matsinkin tarkempi analysointi on ihan yhtä turhanpäiväistä koska Jack Shoren tasoista ottelijaa ei voiteta sillä että mennään samoilla puutteellisilla eväillä koettamaan tuuria, ja puutteellisethan ne on olleet jo helvetin pitkään. Makulla on käytännössä samat heikkoudet ja vahvuudet kuin UFC-uran alussa, ja niitä koetettiin paikata aika heikolla työkalupakilla ja menetelmillä. En tiedä millä kaikella tuota cardiota voidaan selitellä, mutta minä pidän kyllä ihan järkyttävänä että tuon tason ammattiurheilijalle ei muka sitä saada paremmalle tolalle. On siellä muitakin nopeilla soluilla ja lihaksilla varustettuja jotka eivät kosahda aivan joka kerta tuolla tavalla, enkä muista rehellisesti sanottuna ketään joka ei olisi onnistunut yhtään korjaamaan tuota puutetta näin pitkän ammattilaisuran aikana. Pidän aika mahdollisena että omalla salilla pitkälti omaehtoisissa treeneissä ei ole vedetty ihan samalla tavalla veren maku suussa verrattuna kilpakumppaneihin, enkä usko että ympärivuotiset sparrikaveritkaan on sitä luokkaa mitä kilpailijoilla. Makun omia puheita asiasta en nyt oikeastaan edes noteeraisi mitenkään, koska ainahan ottelijat puhuvat tällaista samanlaista soopaa. Joka kertahan sitä on about synnytty uudelleen, parhaassa kunnossa ikinä, tehty vihdoin asiat paremmin jne.
Joka tapauksessa rahallisestihan Maku on tehnyt taas oikein hyvää jälkeä, joten uran jälkeinen elämä saattaa olla paljon paremmalla tolalla kuin jos olisi koetetty menestystä kaivaa isolla huippusalilla ja tultu sieltä takaisin perseaukisena. Yllättävänkin pitkään Maku sai otella UFC:ssa, monelle olisi jo aiemmin tullut monoa, etenkin kun ilman sinivalkoisia laseja oli nähtävissä aikaa sitten että kaverihan polkee täysin paikoillaan vaikka onnistuukin voittamaan välillä. Aika usein se on pitkällä tähtäimellä vaan kannattavampaa olla iso kala pienessä lätäkössä kuin toisinpäin. Luulisin että useimmat meistäkin ottaisivat mieluummin pienemmällä vaivalla isommat rahat, minä ainakin. Ei sillä vähän paremmalla maineella ja urheilullisella menestyksellä enää siinä vaiheessa juuri mitään tee, kun päätyy leipänsä pitimiksi laulamaan jonnekin peräkylän kaljaravintoloihin. Ei siihen kauaa mene kun Maku muistetaan lähinnä vaan parhaana vapaaottelijana mikä Suomesta on tullut, eikä uran lopun tappioista puhu kukaan. Sen muiston avulla voi pyöritellä pitkään omaa salia ja ansaita samalla elantonsa paljon fiksummin kuin esim tyrkyttämällä itseään eduskuntaan kosiskelemalla sikalalliporukan ääniä tyyliin Jere Karalahti.
Ei helvetti tästä tuli taas pitkä teksti, en tiedä jaksaisinko itsekään lukea omia juttujani enää jos nuppi heittäisi mementot.
Lappukin oli vielä.
gaethjella on kyllä purse kunnossa ottaen huomioon ettei mies ole koskaan ollut mestari. Mikä sitten on todellinen palkkio kaikkinensa, sitä voi vaan arvailla.
