Sitten mennäänkin suoraan oman suosikkini pariin eli motherfucking Dricus du Plessis. Kukaan ei ottele kuin Dricus du Plessis, koska pitäisi olla aivan idiootti että ottelisi kuin Dricus mikäli ei satu olemaan Dricus. Tämä kaveri tekee aivan uskomattoman pöhköjä asioita matseissa ja teknisesti melkein mikään ei näytä siltä kuin sen pitäisi, mutta jollain ihmeen ilveellä se on toiminut tähän asti. Dricus kaasuttaa jokaisessa matsissaan joka kestää yli 2 minuuttia, mutta sen sijaan että kävisi kuten normaalilla ihmisellä, näyttäisi että Dricus yksinkertaisesti ei suostukaan väsymään vaan jatkaa vaan jatkuvaa hyökkäämistä vaikka puuskuttaa sen näköisesti kuin olisi saamassa sydänkohtausta. Rehellisesti sanottuna Derrick Brunson on teknisesti parempi ottelija varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta jos tämä menee yli ensimmäisen erän niin veikkaan käyvän niin että Brunson hidastuu ja alkaa tehdä huonoja ratkaisuja siinä missä Dricus näyttää aivan yhtä väsyneeltä, mutta siitä huolimatta viskoo teknisesti kauhean näköisiä lyöntejä.
Jos pitää sanoa miksi tykkään Dricus du Plessisistä kaikesta edellä mainitusta huolimatta, niin sanoisin että pitkälti siksi että pystyn samaistumaan tähän tietyllä tavalla. Vähän niinkuin Dricus, en ole oikeastaan ikinä ollut erityisen hyvä tai lahjakas missään vaan kaikki saavutus on tullut aivan hirveän yrittämisen kautta, ja kukaan ei yritä yhtä lujaa UFC:ssa kuin du Plessis. Yleensä on sanottu että kannattaa mielummin sitoutua huonoihinkin ratkaisuihin täysillä kuin empiä päätöksentekoa, ja ottelemisesta päätellen tuo lienee Dricuksen jonkunlainen motto. Enkä siis sano että mies mitenkään täysin lahjaton, ennemminkin sanoisin että tuo kyky otella täysin väsymättä täysin väsyneenä on jonkunlainen supervoima.
Lisäksi en usko että Dricus on edes kykeneväinen ottelemaan tylsää matsia vaan kaikki on ihan helkkarin viihdyttäviä usein ihan helkkarin tyhmällä tavalla. Hyvänä esimerkkinä vaikka matsi Brad Tavaresia vastaan kun noin minuutin kohdalla Dricus lähtee koettamaan jonkunlaista heittoa sitomistilanteessa mutta homma menee jotenkin täysin mönkään ja kaveri kaatuukin kuin puu suoraan selälleen Tavares sylissään. Vastaavaa hulvatonta tapahtuu melkein kaikissa matseissa. Tästä tekee vielä erikoisempaa se että kaveri on todella välkyn oloinen kaikissa haastatteluissa ja osaa reflektoida ottelutapahtumia hämmentävän fiksusti jopa suoraan matsin jälkeen.