- Liittynyt
- 15.6.2017
- Viestejä
- 344
Itseäni ei ainakaan mittari kiinnosta. Hehkutus johtuu siitä että kaveri on nukuttanut käytännössä jokaisen vastustajan ensimmäisellä kunnon osumalla.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Jatkan vielä tuohon koira offtopiciin, että kyllähän tuollaiset fyysiset ja aktiiviset koirarodut varmasti sopivat luonteeltaan mukavasti ammattikamppailijan kaveriksi, verrattuna niihin symppiskoriin (lue: tylsä). Näiden pitbullien, staffien ja american bulldogien kanssa pääsee painimaan ja ne nauttii siitä. Nuo leikkelyt onkin sitten ihan oma juttunsa...
Mikä osoittaa Ngannoun kovan iskunkestävyyden?
Ei vielä mikään?
Taisi maltsu spekuloida että jos olisi.
Miksi Volkania aliarvioidaan täällä niin paljon? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Pitää muistaa Volkanin viime matsit sekä Cormierin edellinen. Voi olla että se vaikuttaa vielä. Laitan rahat Volkanille.
..alkuprassin jalkeen DC vienee matsin mattoon ja siella ei kukaan DC:lle parjaa. Veikkaan tahankin matsiin toisen eran lopetusta DC:lle.
Volkanin ja Ngannoun iso etu on vähäinen damage. Molemmat nuorempia eikä isoja sotia tai loukkaantumisia. Cormierilla ja varsinkin Stipellä on kilometrejä mittarissa jo melkoinen määrä
Miten olisi Dominick Cruz ja hänen koiransa Dojo?Samaa olen miettinyt, että viimeisenä maailman parhaat tappelijat tarvitsevat mutiloituja taistelukoiria egonjatkeeksi. Se olis tosiaan ihailtavin jätkä, joka omistais jonkun symppiskoiran. Tuota leikkelyä en muutenkaan hyväksy, tais olla A. Johnson, joka ite saksi pennulta noita korvia. Hyi helvetti!
Miksi Volkania aliarvioidaan täällä niin paljon? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Pitää muistaa Volkanin viime matsit sekä Cormierin edellinen. Voi olla että se vaikuttaa vielä. Laitan rahat Volkanille.
Mielenkiintoista muuten kun täällä selkeesti uskomus että jos otellut kovia matseja niin pää ei enää kestä.
Pystylajeissa yleensä homma on ihan päinvastoin, ammattinyrkkeily thaikku jne.
Vähän selvennystä kaipailen tähän. Ymmärrän sen et kovat matsit tuo korvaamatonta kokemusta ja itseluottamusta, eli mitä enemmän syö sitä paremmat eväät saa jatkoa ajatellen. Mut ei mikään ole tietenkään ilmaista. Paljon osumia ja loukkaantumisia uran varrella ei voi tehdä hyvää. Kuten sensei oikein tokaisi tää tuoreus versus kokemus on kaksiteräinen miekka. Vähän kuten kovat matsit tuo henkistä vahvuutta mut verottaa fyysistä puolta.
Miten pystyotteluissa kovat matsit tekee vahvemmaksi? Puhutaan siit fyysisestä pään kestävyydestä eikö?
Ei ny vahvemmaks tee mut ei se silleenkään tee että ottanut kovaa matsia ni enää ei pystykkään.
Tietyllä tapaa kyllä kokemuksen kautta vahvemmaksi juu.
Täähän on nähtävissä vaikkapa ammattinyrkkeilijöistä.