- Liittynyt
- 7.8.2011
- Viestejä
- 1 579
Uskomaton kortti, viihdearvo oli ihan maksimissa ja bonuksena omat suosikit jylläsivät kova prosentilla voittajiksi (Brown, Gunni, Lawler, Conor).
Jumalauta Gunni! Fiilikset oli matsin alkaessa pelonsekaiset, ja Thatchin viedessä ensimmäisen pystypaini taiston helpon näköisesti vanhat demonit nostivat päätään ja pelko hivuttautui syvälle puseroon. Mutta hätäilin turhaan, vastustaja nyrkkien voimalla mattoon ja takakuristus kiinni. Olen vieläkin epäileväinen Gunnin mahdollisuuksista ihan eliitti WW-ottelijoita vastaan, mutta voitto tai häviö, niin helvetti soikoon mä rakastan tuota islantilaista. Sivunoottina mainittakoon, että mahtavaa kuinka irkut ovat adoptoineet Gunnin aivan täysin.
Lawler vs. Rory oli mieletön näytelmä. Alku oli varovainen, mutta samaa tahtia kun kavereiden naamat turposivat, niin myös tempo lisääntyi. Voimasuhteet vaihteli läpi matsin, mutta lopulta Lawler näytti olevansa mestaruuden arvoinen. Lawlerin uusi tuleminen on kyllä yksi hienoimmista tarinoista MMA:n saralla. Lawler on kypsynyt vuosien varrella, mutta tietyllä tavalla mies on häkissä edelleen sama sekopää kuin nuorempana, mutta nykyään se tuntuu olevan hallittua hulluutta, joka on valjastettu tukemaan tekniikkaa. Ennen Lawler saattoi ruveta karjumaan imuroidessaan osuman (vs. Lytle), nyt randomin karjumisen sijaan Lawler on ratkaisunhetkillä valmis menemään pykälän pidemmälle kuin vastustajansa.
Pakko nostaa hattua myös Rorylle. Mies näytti jo parin erän jälkeen Dos Santosin kaksoisveljeltä, mutta onnistui nousemaan hetkittäin niskan päälle ja vei Lawlerin syville vesille.
Brownin ja Meansin välienselvittelyä aka kyynärpääpornoa olisi mieluusti katsonut vielä toisenkin erän.
Jumalauta Gunni! Fiilikset oli matsin alkaessa pelonsekaiset, ja Thatchin viedessä ensimmäisen pystypaini taiston helpon näköisesti vanhat demonit nostivat päätään ja pelko hivuttautui syvälle puseroon. Mutta hätäilin turhaan, vastustaja nyrkkien voimalla mattoon ja takakuristus kiinni. Olen vieläkin epäileväinen Gunnin mahdollisuuksista ihan eliitti WW-ottelijoita vastaan, mutta voitto tai häviö, niin helvetti soikoon mä rakastan tuota islantilaista. Sivunoottina mainittakoon, että mahtavaa kuinka irkut ovat adoptoineet Gunnin aivan täysin.
Lawler vs. Rory oli mieletön näytelmä. Alku oli varovainen, mutta samaa tahtia kun kavereiden naamat turposivat, niin myös tempo lisääntyi. Voimasuhteet vaihteli läpi matsin, mutta lopulta Lawler näytti olevansa mestaruuden arvoinen. Lawlerin uusi tuleminen on kyllä yksi hienoimmista tarinoista MMA:n saralla. Lawler on kypsynyt vuosien varrella, mutta tietyllä tavalla mies on häkissä edelleen sama sekopää kuin nuorempana, mutta nykyään se tuntuu olevan hallittua hulluutta, joka on valjastettu tukemaan tekniikkaa. Ennen Lawler saattoi ruveta karjumaan imuroidessaan osuman (vs. Lytle), nyt randomin karjumisen sijaan Lawler on ratkaisunhetkillä valmis menemään pykälän pidemmälle kuin vastustajansa.
Pakko nostaa hattua myös Rorylle. Mies näytti jo parin erän jälkeen Dos Santosin kaksoisveljeltä, mutta onnistui nousemaan hetkittäin niskan päälle ja vei Lawlerin syville vesille.
Brownin ja Meansin välienselvittelyä aka kyynärpääpornoa olisi mieluusti katsonut vielä toisenkin erän.
Viimeksi muokattu:
