Josko sitä tulis nyt sitten itekin summaamaan eventtiä, joka oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja sisälsi oikeinkin viihdyttäviä matseja!
Jos ihan preleistä lähdetään, niin Madsen oli aika suvereeni ÄIJÄ omassa mahassaan (EDIT: piti kirjoittaa matsissaan, mutta täähän onkin aika hauska virhe niin jätetään paikalleen. :D). GnP oli ihan hirmusen näköstä ja viihdyttävää. Tosin eipä Yveli oo mikään kovin velho ollut koskaan matossa, mutta mitään en ota silti Madsenilta pois. Mahdollisesti pikku hiljaa kohti pääkorttia ja kovempia haasteita, kun otteet alkaa mennä näin viihdyttäväksi. Yveli sen sijaan vittuun UFC:stä, kun mitään tarjottavaa ei tunnu enää olevan.
Stout - Taylor oli tasan sitä mitä odotettiinkin. Harmi vaan kun tietää jo etukäteen, että miten ottelu tullaan käymään ja tietää, että päätöksille mennään jos ei ihmeitä tapahdu. Vaikka näillä kolmen erän pystymatseilla on monta "fight of the night"-bonusta napattu, niin pakko myöntää, että itse en enää jaksa olla kovinkaan innoissani jos tietää 95-prosenttisen varmasti ottelun tulevan olemaan päätöksille menevä "pistehippa".
Roberts otti miehekkään kuristusvoiton ja ansaitsi todellakin omat submission-bonuksensa.
Cote-Lawlor oli melko kamalaa katottavaa. Coten ura on kovassa laskusuhdanteessa ja tämä matsi meni kyllä Lawlorille aika satanolla. Vähän ärsyttävää katottavaahan tämä nyhjääminen oli, mutta lopun GnP:ssä tuntui ihan oikeasti olevan jo jonkunlaista yritystäkin lopettaa matsi. Saas nähdä mitä Cotelle seuraavaksi keksitään. Alkaa olla vähän turhan monta tappioo pikku hiljaa alla.
Court McGee yllätti kyllä positiivisesti. Miehellä on kyllä kova tahto voittaa otteluita. Ekassa erässä soi omissa aivan saatanan kovaa ja mies näytti todella pelokkaalta näin ison yleisön edessä. Tuli ajoittain mieleen, että mahtaako mies tajuta ollenkaan, että mitä siellä kehässä pitäisi tehdä. Mutta hienosti nappasi tokan erän nimiinsä ja ennen kaikkea kolmannessa uskalsi hakea täysillä lopetusta eikä jäänyt nyhjäämään varmaa pistevoittoa. Jensenin kondis oli kohtalaisen pyllystä.
Pääkortilla Schaub teki mitä toivoinkin. Harmi, että otteli turhan varman päälle eikä hakenut agressiivisemmin lopetusta. No ainakin nähtiin, että jonkunlainen kuntopohja löytyy ja pystyssä osataan muutakin kuin se puolen minuutin rynnistys. Gonzagan gameplan oli jälleen kerran aivan idioottimainen. Voisivat vaikka Jorge Gurgelin kanssa perustaa jonkun "paskimmat gameplanit"-ryhmän. Gonzaga preleihin mittailemaan debyyttijätkien taitoja ja Schaubille vaikkapa se huhupuheiltu herra Mir. Uskon, että Schaub - Mir voisi olla oikeinkin hyvä matchuppi ja mainio ponnahduslauta kehittyvälle Schaubille.
Ortiz-Hamil oli kuraa. Kumpikaan ei ansaitse mielestäni top 10-kaveria eikä main card-paikkaa. Ei urheilullista arvoa, eikä etenkään viihdyttävää. Piste.
Sanchez yllätti meikäläisen. Olin varma, Paulo lopettaa tämän viimeistään toisessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Diego oli ihan helvetin sähäkässä kunnossa. Selvästi halusi voittoa ja otteli omilla vahvuuksillaan. Sanchez näytti fyysisesti surkeammalta kuin aikoihin, mutta otteet olivat kyllä ihan parasta Diegoa. Mahtoiko Thiagon kunnon loppuminen olla miehen omaa huonoutta vai Sanchezin hyvyyttä. Joka tapauksessa parilla matsilla Thiagon hype on kyllä saatu kovaan laskusuhdanteeseen. Ei taida olla erikoisjoukkojen miehestä tittelikahinoihin näin tiukkatasosessa divarissa.
Shields - Kampmann oli varmaankin sitä mitä suurin osa vaparifaneista osasi odottaa, tai pitäisikö sanoa pelätä. Etukäteen mietin, että Shields väkisinmakaa tämän niin tylsällä tavalla, että tittelimahdollisuus perutaan, mutta näin ei ilmeisesti käynytkään. Matsihan oli kyllä helvetin tylsä ainakin tavallisten perusfanien mielestä, eikä varmaankaan saanut Shields nyt markkinoitua itseään sisään UFC:hen parhaalla mahdollisella tavalla. Martinin voittoa toivoin mutta niukasti se tappio sieltä tuli. Veikkaan kuitenkin, että jollakin tasolla matsin henkinen häviäjä oli Shields, koska debyytissä sitä tuskin toivoisi esittävänsä näin väsyneen näköisiä otteita. Etenkin kun otellaan tittelipaikasta.
Päämatsi oli täyttä rautaa. Oon jo pitkään ollut täysin eri mieltä näistä kahdesta ottelijasta. Pidin Cainia selkeänä ennakkosuosikkina niin Rothwellia, Kongoa kuin Nogiakin vastaan ja kaikista sai aina ottaa helpot rahat vedonlyöntifirmoilta pois. Mies oli mun silmään aina parempi kuin mitä annettiin odottaa ja kehittyin järjetöntä vauhtia. Sen sijaan Lessu oli taas mun silmään ottelija, joka vaan odotti heikkouksiensa paljastumista ja sen jälkeen pölisee jenkkiletti kovaa. Punnituksissa saatoin hetkellisesti kyllä pelätä Lessun fysiikkaa ja itsevarmuutta, mutta Caini oli kyllä helvetin varma itestään koko ajan. Miten mies voi olla ekassa tittelimatsissaan noin rento ja rauhallinen. Parempi voitti ja uskon, että Velasquez voi pitää vyötä "years and years to come", kuten itse on sanonut tekevänsä. Omilla vahvuuksillaan pelattaessa Lessu on kyllä ehdottomasti vähintään top-5 HW UFC:ssä. Se on myönnettävä, vaikken miehestä ollenkaan tykkääkään!
Plussat:
+Velasquezin pääkoppa on rautaa (Fedorimaisia elkeitä)
+Madsenin GnP on muuttunut helvetin vihaiseksi
+Vanha Diego on tullut takaisin
+Schaubissa saattaa olla potentiaalia
+McGee on voittajaluonne
Miinukset:
-Gonzagan gameplanit on kyllä MMA:n paskimmasta päästä
-Shields menossa aivan turhaan nöyryyttämään itseään titteliotteluun
-Kampmann ei malttanut pysyä pystyssä
-Cotella ei taida taidot/tahto riittää enää huipulle
-Ortiz-Hamill