Pääkortti:
-Vitor Belfort(18-8) vs. Rich Franklin (25-4): Kovan luokan 195 paunan catchweight-matsissa kohtaavat 185 ja 205 sarjojen kärkinimiin lukeutuvat Belfort ja Franklin. Matsi on urheilulliselta tasoltaan hieno, mutta ottelu on catchweightin takia merkitykseltään vähäinen ja siksi hieman puolijauhoinen main event. Ei anneta painoluokkapoliittisten kysymysten häiritä, vaan keskitytään olennaiseen eli urheilulliseen koitokseen.
Franklinilla on alla nyt usea erinomainen suoritus, vaikka mies joutui splittitappiolla Dan Hendersonin paremmaksi myöntämäänkin. Viimeiset pari matsia kertookin aikalailla kaiken tarpeellisen Richistä: korkean työmoraalin ja fysiikan omaava monipuolinen ottelija, joka pärjää parhaiten kiivastahtisissa otteluissa. Richillä on muutama hyvä ase, joilla äijä on ottanut lähes kaikki voittonsa. Ensinnäkin hän käyttää hyvin edukseen vasenkätisyyttään. Vasemman käden suora toimii erinomaisesti, kuten myös vasemman jalan kiertopotku, joka vartaloon osuessaan kilahtaa suoraan maksaan. Lyöntipelin vahvuuksien lisäksi Franklinin clinch-paini on tehokasta ja erityisesti bodylock-alasviennit onnistuvat usein laadukkaitakin vastustajia vastaan.
Vanha-uusi-vanha-uusi Belfort tulee matsiin neljän voiton putki alla. Läpi uransa epätasaisesti suorittaneelle Vitorille tuo on jo hyvä sarja, vaikka noista kaksi ensimmäistä oli voitoista huolimatta hyvinkin keskinkertaisia esityksiä. Affliction matseissa Vitor näytti siltä vanhalta kunnon Vitorilta ja oletettavasti työskentely Shawn Thompkinsin kanssa on kannattanut. Siinä missä Franklin on arsenaaliltaan monipuolinen, on Vitor perimmiltään kuitenkin hyvinkin yksipuolinen ottelija. Vitorin vahvuus on räjähtävät kädet. Käsissä on dynamiittia ja Vitor osaa hienosti käyttää parasta asettaan hyväksi tilaisuuden tullen. Heikkouksiin voidaan lukea keskinkertainen pystypaini ja läpiuran vaivannut sekä fyysinen että henkinen epätasaisuus.
Ottelunkulku on mielestäni aika selvä: Franklin painostaa Belfortia heti alusta lähtien ja pyrkii isompana ottelijana murtamaan tämän fyysisesti ja henkisesti. Dirty boxingia, clinchiä häkki vasten, body lock alasvienti ja GnP:tä perään. Siinä on todennäköisesti Franklinin voitokas gameplan. Belfort taasen pyrkii lyömään räjähtävästi vastapalloon ja hyppää raivoisasti Franklinin kimppuun heti, jos pystyy tätä satuttamaan.
Pitkällä UFC-urallaan Franklin on jo otellut lähes kaikkia vastaan, eikä kovin mielenkiintoisia matseja ole enää tarjolla, lukuunottamatta kaupallisesti isoja Franklin vs Liddell/Ortiz/Couture matseja. Siksipä toivonkin, että Belfort voittaa tämän koitoksen ja ottelee seuraavaksi 185:ssa jotain MW sarjan huippua vastaan. Toivoa saa, mutta tuskin se tällä kertaa toteutuu Franklinin grindatessa työvoiton Belfortista. Franklin by UD.
-Mirko "Cro Cop" Filipovic (25-6-2) vs. Junior dos Santos (8-1): Niin pitäisikö tästä sitten sanoa, että kicker vs striker. Crocop ei ole koskaan ollut mikään erikoinen nyrkkeilijä, vaan mies on käyttänyt käsiään lähinnä alustamaan murhaavia kiertopotkujaan. Sen sijaan Dos Santos on uransa esitysten perusteella lähes täysin nyrkkeilijä, vaikka ukko BJJ purppuravyö onkin ja matossa varmasti treenikaveriensa koulima tapaus.
Cro cop näytti viimeksi terävältä puolivillaista vastustajaa vastaan, eikä matsista sen kummempia johtopäätöksiä voi vetää.
Cigano Santos on parissa UFC-matsissaan viipynyt octagonissa vain reilut pari minuuttia, eikä näistäkään matseissa voi vetää muita johtopäätöksiä kuin, että mies lyö teknisesti hienosti, terävästi ja ennenkaikkea lujaa.
Hieman vaikealta matsilta tämä silti Dos Santokselle vaikuttaa. Kokenut Mirko liikkuu hyvin ja on läpiuransa ollut erinomainen counterstrikeri. Dos Santos lähtee luultavasti painamaan heti alusta päälle terävillä lyöntisarjoilla Mirkon kiertäessä altapois ja hautuumaa-potkulle tilaisuutta etsien. Mirkon kovat kiertopotkut vartaloon ja jalkoihin vaikeuttavat Dos Santosin pääsyä lyöntietäisyydelle ja mitä pitemmälle matsi etenee, sitä pahemmalta nuo potkut alkavat myös tuntua. Toisessa erässä Mirkon potku uppoaa Dos Santosin maksaan ja se on lopun alku. Crocop by TKO strikes R2.
-Martin Kampmann (15-2) vs. Paul Daley (21-8-2): Swickin loukkaannuttua korvaaja Paul Daley nousee alkuperäistä otteluaan (Brian Foster) korkeampaan kastiin. Ja tämä onkin aivan oikeutettua, sillä Semtex on erinomaisen viihdyttävä ja vaarallinen ottelija. Viimeaikaiset tappiot ovat tulleet sarjan kärkinimiin lukeutuville Shieldsille ja Thompsonille, jotka ovat molemmat parempia painijoita kuin Kampmann. Kuten Rough House treenikaveri Hardy, myös Daley loistaa pystyottelullaan, joka on teknisesti hienolla tasolla sekä Daley tapauksessa myös räjähtävää tykitystä. Daley alasvientipuolustus on nykyisin solidia kamaa, eikä matossakaan miestä ole helppo lopettaa, vaikka teknisesti mattopelissä toivomisen varaa onkin.
Tanskalainen Kampmann on tehnyt hienon uran jo UFC:ssa, mistä kertoo 6-1 rekordi pääosin kilpailukykyistä vastusta vastaan. Amerikan mailla Kampmannistä on kehittynyt hyvin monipuolinen vapaaottelija, jonka pystypainikin näytti vihdoin riittävältä Conditia vastaan. Kirjoittelin joskus vuosi sitten, että Kampmann tulee ottelemaan WW-tittelistä vuoden 2009 aikana. Aika taitaa loppua kesken, mutta tämän ottelun voitolla Kampmann luultavasti tuon tittelimatsinsa saa. Kampmannin heikkoudeksi laskisin räjähtävyyden puutteen sekä ainakin joltakin osin myös kaasutankin. Kampmann on itsekin kertonut, että fysiikkaharjoittelu ei kuulu suosikkeihin ja se kyllä näkyi viimeksi Conditia vastaan. Tämä voi kostautua tällä kertaa, sillä Daley on lempinimensä mukaisesti räjähdysherkkä sekä fyysisesti raju ottelija. Mitä pitemmälle ottelu etenee, sitä enemmän se mielestäni suosii Daleya. Tiukka matsi tämä on molemmille, mutta uskon, että Daley saa pidettyä ottelun pääosin pystyssä, jolloin hänen loistavat thaikkutaidot pääsevät oikeuksiinsa. Daley by KO R2.
-Josh Koscheck (12-4) vs. Frank Trigg (19-6): Vanha herra Trigg yrittää vielä yhtä reissua UFC:n kivikovassa WW-divarissa. 37-vuotias Trigg on jo kaiken nähnyt ottelija, joka on otellut kaikissa isoissa promootioissaan pitkän uransa aikana. Tylytystä on luvassa tällä kertaa, kun vastaanasettuvalle Koscheckille tarjotaan lämppärimatsia viime kertaisen shokkitappion jälkeen. Kos on kaikinpuolin painajaismainen match-uppi Triggille, sillä nuorukainen on nopeampi, kestävämpi ja taidoiltaan vähintään samalla tasolla kuin vastustajansa.
Trigg näyttää hitaalta nälkäisen Kosin käsittelyssä, eikä ottelu mene yli ensimmäisen erän. Kos by TKO strikes.
-Tyson Griffin (13-2) vs. Hermes Franca (19-7): Onhan tämä ihan hyvä matsi paperilla, mutta jotenkin ei nyt jaksa innostua hyvin todennäköisesti tuomareille menevästä matsista. Franca on teräsleukainen veteraani, joka on taitojensa ja iskujensa painavuuden perusteella sarjan ykköskamaa, mutta urheilullisten ominaisuuksiensa takia kykenemätön nousemaan absoluuttiselle huipulle. Hermes on symppis jannu, mutta timantinkovaan LW-sarjaan auttamattomasti liian hidas ja heikko kardioltaan. Hermeksen parhaita aseita ovat painavat lyönnit ja alapotkut.
Griffin on kaikinpuolin laadukas vapaaottelija, joka ei näytä kuollakseenkaan enää pystyvän lopettamaan ottelua. Yritystä kyllä löytyy, mutta se viimeinen tappajanvaisto tuntuu puuttuvan. Pikkuhiljaa tähän toivoisi jo muutosta.
Jos ei nalli napsahda oikein kunnolla jommankumman leuka perissä niin ottelu tulee muistuttamaan hyvin paljon Griffin vs Aurelio tai Sherk vs Franca matseja. Siis fyysisesti kovempi ja painiltaan parempi ottelija dominoi ottelua alasvientien ja tasaisen GnP:n avulla. Tyson by UD
Prelit:
-Efrain Escudero (11-0) vs. Cole Miller (15-3): Illan pakollisessa TUF-matsissa kohtaa kaksi kohtalaisen lupaavaa nousukasta. Escudero on vielä omissa papereissa kovin raakile ottelijaksi. Jannu on pärjännyt hyvällä painillaan sekä mattotaidoillaan. Pitkänhuiskea Miller on nykyisin monipuolinen ottelija, joka vetää pystyssäkin hyvin ulottuvuuttaan käyttäen. Matossa ATT:n Miller hyödyntää myös hyvin pitkiä raajojaan ja triangeli napsahtaa kohdalleen hyvällä prosentilla.
Escuderon avaimet voittoon ovat hukassa tällä kertaa, sillä Miller on joka osa-alueella parempi ottelija. Miller by TKO strikes R2.
-Drew McFedries (8-5) vs. Tomasz Drwal (16-2-1): parin tappion jälkeen McFedries onnistui viimeksi taas lyömään vastustajansa sille kuuluisalle Queer Streetille. Viihdyttävästi otteleva McFedries luottaa järkyttävän koviin lyönteihinsä. Drew kun lyö ja osuu, niin vastustaja joko kaatuu tai ainakin kilon palanen irtoaa.
Puolalaisella Drwalilla on nyt hyvä tilaisuus napata helppo päänahka McFedriesista ja jatkaa kohti kovempia seikkailuja MW-divarissa. Yksi onnistunut shootti Drwalilta ja se on siinä. McFedries on matossa kuin kala kuivalla maalla ja kaiken lisäksi hän näyttää usein henkisesti luovuttavan siinä vaiheessa selkä koskettaa mattoa. Drwal by RNC R1.
-Jim Miller (14-2) vs. Steve Lopez (12-1): New Jerseyn työmyyrän Jim Millerin pystyosaaminen osoittautui vielä riittämättömäksi LW-sarjan kovimpiin haastajiin lukeutuvaa Maynardia vastaan. Tappion jälkeen Miller hyppäsi takaisin voittojen tielle puristamalla työvoiton Danzigin Macista. Tällä kertaa vastus kevenee entisestään, sillä pikkupromootioissa otellut Lopez ei rekordista huolimattaan ole Danzigin veroinen tekijä. Miller by RNC R1.
-Rafaello Oliveira (9-1) vs. Nik Lentz (16-3-1): prelit tarjoilevat tällä kertaa hieman tuntemattomia herroja ja näin on tässäkin matsissa. Oliveira on kohdannut yhden nimimiehen Fancy Pants Beerbohmin muodossa ja heti tuli turpaan. Minnesota MAA:n Lentz on hyvin pitkälle samanlainen kuin muutkin seuran ottelijat (Sherk, Thompson, Lesnar, Larson..) eli kova fysiikka ja hyvät painitaidot. Kovin isoja voittoja ei löydy Lentzinkään uralta, eikä alkoholisoituneen Drew Fickettin voittamistakaan voida moiseksi laskea. Lentz on todennäköisesti näistä kahdesta se isompi, vahvempi ja parempi painija, joten veikataan voittoa Minnesotan suuntaan. Lentz by UD.
-Brian Foster (10-3) vs. Rick Story (7-3): Matt Hughesin HIT Squadista ponnistavan Fosterin (huom. kyseessä ei ole Brian ”tattoo” Foster, joka on otellut mm. IFL:ssä) piti kohdata Paul Daley, mutta Daley repäistiin isompaan matsiin ja pikakomennuksen Fosteria vastaan sai Rick Story. Story otteli viimeksi hyvin duracell-kanimaista Hathawayta vastaan, vaikka joutuikin tunnustamaan britin painitaidot paremmiksi. Foster on sarjaansa iso mollykkä ja näkemäni perusteella ottelee väkivaltaisella tyylillä ladaten lyönteihin ja potkuihin kunnolla voimaa. Etukäteen matsi vaikuttaa tasoltaan sopivalta molemmille. Storyn voitot ovat tulleet painin ja mattotyöskentelyn kautta, mutta tällä kertaa tuon taktiikan toteuttaminen voi olla kiven takana. Foster by KO R1.
-Jason Brilz (17-1) vs. Eliot Marshall (7-1): Jo lähes 10 vuotta otellut Brilz on uraltaan ja statukseltaan hieman omituinen tapaus. Pitkä ura, loistava rekordi ja pari hyvää voittoa pikkunimimiehistä (Jason MacDonald, Schoenauer ja Boetsch), mutta toisaalta äijästä ei ole kuullut juuri kukaan. Brilz dominoi viimeksi Boetschia painillaan, mikä on sinänsä jo kova saavutus, sillä myös Boetsch on kova painimies. Marshall otti viimeksi uransa arvokkaimman voiton lyödessään Vinny Magalhaesin tylsässä kamppailussa.
Pelin nimi on selvä: Brilz vie Marshallin tonttiin ja pyrkii kontrolloimaan mattotaituria loistavalla painillaan sekä tasaisen varmalla GnP:llä. Marshallinkin varmasti tietää homman nimen ja on valmistautunut mattokamppailuun. Marshall on hyvä matossa, mutta Brilzin kaltaisen veteraanin lukottaminen ei ole helppo tehtävä. Brilz by TKO strikes from the top.
-Vladimir Matyushenko (22-4) vs. Igor Pokrajac (21-5): papat jaksaa heilua osastoon kuuluva Vladdy saa vastaansa mielenkiintoisen tulokkaan Pokrajacissa. Kroatialainen Cro cop teamin edustaja on lähes täysin Mirkosta poikkeava ottelija, vaikka hieman yksipuolinen on tyyliltään tämäkin herra. Pokrajac on menestynyt pääosin erittäin hyvien shoottiensa sekä GnP:n ansiosta. Mies syöksyy jalkoihin kuin sähköjänis ja usein myös saa haluamansa eli vastustajansa mattoon.
Talonmies Matyushenkon tyyli lienee kaikille tuttu, joten siitä ei sen enempää. Pappa on otellut ihan hyvin viime aikoina kunnioitettavan tasoisia jannuja vastaan. Tällä kertaa vastaan tulee kuitenkin paha match-uppi nälkäisessä ja vahvassa Pokrajacissa. Pokrajac by RNC R2.
-Robert Emerson (9-7) vs. Rafael Dos Anjos (11-4): klassinen striker vs grappler matsi. Emerson taputti viime matsissaan Pellegrinon RNC:hen, mikä ei varmasti yllättänyt herraa itseäkään. Lupaavana prospectina UFC:hen tullut Dos Anjos on kokenut kovia kahdessa ensimmäisessä octagon-matsissa. Ensin Jeremy Stephens löi brassilta pään irti helvetillisellä upparilla ja tämän jälkeen mies sai liittyä Tyson Griffinin pistejyrän alle joutuneiden joukkoon. Griffin matsissa Dos Anjos vilautteli kuitenkin erittäin laadukkaita mattotaitojaan ja olen pettynyt mikäli brassi ei voita tätä suosiollista match uppia. Dos Anjos by armbar R1.
Priden aikoina se mies oli yks mun suurimpia suosikkejani heti Fedorin ja Hendersonin jälkeen, joten pakko tässä on toivoa Mirkon voittoa. Muu cardi on sillai semi-mielenkiintoinen. Daleyn otteita en oo ennen nähnyt, mutta miehestä on kerrottu vaan hyvää ja ku ei se Kampmann mikään heittopussi ole, niin ihan suht hyvää matsia uskallan odottaa.
mutta toivottavasti kovassa. Belfortille toivon voittoa vain sen takia että sillä saattais olla saumat Silvaa vastaan. Kampmanin matsi ei jostain syystä innosta ollenkaan. Miksi sitä jaksetaan aina hehkuttaa? Koscheck luultavasti voittaa Trigin ainakin omissa silmissä.
olenkin kyseistä kaveria fanittanut jo 7vuoden takaa. Viime matsissa heräsi toivo että mies on selvinnyt vaikeuksien yli ja kovassa tikissä 
