Tyytyväisen elämän kirous(ko?)

[Lonewolf]

Ei v***u tää aloittaja on sekaisin...

Oletetaan että pariudut sen parikymppisen unelmien naisesi kanssa...... Entäs vuorokausirytmi, kiinnostuksen kohteet, elämäntavat, kaveripiiri?

Kuulostaa natsaavan hyvin.

 

[Deleted member 137290]

Eikä ole mikään iän luoma pakko. Toki jos sen puolison on pakko olla parikymppinen, niin voi olla aika haastavaa, ellet ole Danny. Haluatko sä siitä naisesta näyttelyesineen, pelkän petikaverin vai mitä? Oletetaan että pariudut sen parikymppisen unelmien naisesi kanssa. Hetken on kivaa, mutta mitäs sitten? Siellä ollaan vielä koulussa tai työuran alussa. Halutaan nähdä maailmaa. Mielipiteet voivat olla hyvinkin mustavalkoisia. Entäs vuorokausirytmi, kiinnostuksen kohteet, elämäntavat, kaveripiiri?

Mulla ainakin pariutuminen on mennyt sen mukaan kenestä olen kokonaisvaltaisesti kiinnostunut. Pelkkään ulkonäköön ihastuminen on taas ollut sellaista, että kiinnostus on romahtanut aika äkkiä kun on huomannut, ettei sisältö olekaan sitä mitä oletti.

Nääh.
Kuten jo ekalla rivillä asian totesit, se ei onnistu
Eli on iän luoma pakko.
No, olisin kaivannut naisesta sitä ettei sillä ole lapsia, olis ollu kiva jakaa arkea ilman lapsia ja sillee rauhallisestikkin. + sit tulee
paljon käytännön seikkoja ja tunteellisia yms seikkoja miks näin olis varmaan eittämättä parempi. Mutta ei sitä nyt tarvitse kaivella.
Yhden naisen kanssa olen hetken kulkenut samaa polkua nuorempana. Siinä ajassa, joka oli melko lyhyt, koulutin sen naisen ja itseni jo siihen pisteeseen että nainen alkoi puhumaan lapsista, alkoi olemaan "sisäsiisti", eli ei tarvinnut riehua enää kauheasti, jos ollenkaan. Minä siinä loppuvaiheessa onnistuin repimään jonkun uuden menovaiheen itselleni.
Ihan alkuun se oli toki sillon sellaista, että piti pari kertaa kävellä pois tytön luota kun se käyttäyty niin ikävästi ei toivotulla tavalla, mut se muuttui heti ja oppi siitä.
Niihin aikoihin MINÄ olin se, kenellä oli vuorokausirytmi hanskassa kaiken aikaa, ja mitä tulee kaveripiiriin, sen kaverit oli samoja kun mun ajan myötä, ja silleen...
Joten ei mua olis pelottanut niin välttämättä tällaisten asioiden läpikäynti uudestaan.
Mikäs vika maailman näkemisessä on? Sehän olis parasta, tässäkin tapauksessa me käytiin yhdessä matkalla. Ei se mikään bilematka varsinaisesti ollut. Tottakai jossain pisteessä maailmaa ei tarvii nähdä silleen enempää uutena ilmiönä.
Mutta mun mielestä oli kiva matkustaa silloin. Nimenomaan naisen kanssa (tai kaveripariskunnan kanssa mentiin).
Yks suurimpia asioita melkeenpä joka on kaivellut myöhemmin. Olis ollu hienoa käydä uudestaan matkoilla vaikka millä mitalla.
En mä oo matkustelusta koskaan saanu iloa sillälailla sen jälkeen. Jotenkin se olis ollu mun kohalla sellasta pariskunta hommaa. Oon matkustellu paljon, mut se on ollu yksin tai kaveriseurassa. Paljon rasittavampaa ym.
Mutta niin niin tota, yhdentekevää teoriaa tämä kaikki, kun se ei minun kohdallani onnistu tämä. Ei se onnistunut uudestaan paljon nuorempanakaan kun nyt olen. Siis ihan vaan siks ettei sellaista naista vaan mun kohdalla löydy tai ole löytynyt lapsettomana.

 

[Mies847]

Tämä nyt vähän kuulostaa siltä, että haluaisit elää uudelleen tuon elämänvaiheen missä nuorena olit ja kenties toimia toisin. Kun se ei ole mahdollista, niin kyllä mä lähtisin punnitsemaan sitä että millaisen naisen ylipäätään haluat. Ei kai ainoina kriteereinä voi olla ikä ja lapsettomuus? Sitten jos haluat itse lapsia, niin yh:n etu on se, että näet jo etukäteen millainen äiti hän on.

 

[doownek]

Jos ihminen on ollut kauan parisuhteessa ja ylittänyt 30 ja 40 iän rajapyykit voi muuten onnellisen elämän pirstoa eron jälkeen realiteetti että onkin deittaamassa mummo/pappaikäistä porukkaa.
En ole mitenkään kostonhimoinen mutta joskus miettinyt että exä varmaan eli omalla tavalla just sitä kirottua onnellista elämää ja ikävuodet minun tavatessa siellä 20 vuoden puolella ja eron tullessa 40 lähellä niin saanut kohdata realiteetit, niin myös kyllä tässä itse.
Lapsettomia on kyllä todella vaikea löytää ja itsellä oli kesällä lapseton hyvässä työssä oleva ihan timmi nainen mutta sitten selviskin että pää hiukan pehmee eli sairaan mustasukkainen.

Tuosta unihommasta on helppo huudella ja kofeiinin käytöstä mutta voisin väittää että olisi vielä onnellisempi elämä jos jättäisi päikkärit pois ja vähentäisi rajusti kofeiinia, säännöllinen nukkumaanmenoaika ja ylös nouseminen. Voisin väittää että se näkyy myös ulospäin kun koittaa etsiä naista siihen onnelliseen elämään.

Tinderäpit on joillekkin hyviä, mulle ei toimi. Jotkut saa baarista naista, minä en. Jotkut menee kadulla pyytämään randomnaiselta numeroa, minä en. Mutta olen löytänyt omat kanavat jotka toimii eikä tartte miettiä onko yksin vai ei, jokaiselle löytyy varmaankin tänäpäivänä jonkinlainen ratkaisu mikä toimii.

Nyt paistaa kauhea yrittäminen läpi ja tiedän itse tuon toisen kaipuun tuskan ja se on ihan todellista sekä sattuu ihan fyysisesti mutta siinä on sen lisäksi muutama vaihtoehto. Oppia olemaan yksin tai sitten löytää se oma kanava saada nainen.
Ainoa neuvo minkä voin sanoa että ole kärsivällinen, minä en koskaan mene töksäyttämään mitään naisille ja saattaa olla tietynlaista liehittelyä? montakin kuukautta ja osa jää haavista pois mutta kun on tarpeeksi monta niin aina joku on tarvittaessa valmis kiskottavaksi ylös.

 

[Poppis]

Niin. Tää on eri näkökulma.
Kyseessä on se,
että tietty porukka ihmisistä on kiinnostuneita susta, ja sä otat sieltä sen parhaimman mitä saa.

Se on positiivinen tapa sanoa että :
"Pakon edessä otetaan se mitä saadaan. Se vähiten hirvein sekasotku"

Ei, sä et ymmärrä.
Kyseessä on se että jos mä näen kiinnostavan miehen, otan siitä selvää eli menen juttusille. Heitän sille small talkia siihen malliin että saan siitä selvää onko varattu, polttaako, käyttääkö Alkoa miten paljon, onko raha-asiat kunnossa ja mitkä on sen kiinnostuksen kohteet.
Niistä mä tiedän kannattaako jatkaa vai jätänkö siihen.

Mun ei ole pakko ottaa se mitä saadaan, vaan mä otan sen mikä mun mielestä on paras mulle.

Ne miehet jotka juoksee mun perässä ei kiinnosta mua. Tai vielä ei ole tullut sellaista vastaan. Tai no, yksi on mutta me ollaan oltu sinkkuja eri aikoihin eikä oo mahdollista. Mun pitää saada itse metsästää ja valikoida se mies.

 

[Poppis]

Ai niin, unohdin, että mulla ei ole koskaan ollut mikään pakkomielle saada parikymppistä miestä jolla ei ole lapsia.
Mulla on aina ollut kriteerinä suunnilleen saman ikäinen, toki nyt vanhemmiten ikää saa olla jo 10 vuotta enemmän. Ja lapsia saa olla 1-2 mutta äidiksi en niille ala.

 

[jussi666]

Ai niin, unohdin, että mulla ei ole koskaan ollut mikään pakkomielle saada parikymppistä miestä jolla ei ole lapsia.
Mulla on aina ollut kriteerinä suunnilleen saman ikäinen, toki nyt vanhemmiten ikää saa olla jo 10 vuotta enemmän. Ja lapsia saa olla 1-2 mutta äidiksi en niille ala.

Poppis sä oot niin herttainen

 

[Deleted member 137290]

Tämä nyt vähän kuulostaa siltä, että haluaisit elää uudelleen tuon elämänvaiheen missä nuorena olit ja kenties toimia toisin. Kun se ei ole mahdollista, niin kyllä mä lähtisin punnitsemaan sitä että millaisen naisen ylipäätään haluat. Ei kai ainoina kriteereinä voi olla ikä ja lapsettomuus? Sitten jos haluat itse lapsia, niin yh:n etu on se, että näet jo etukäteen millainen äiti hän on.

Ei oiken mene läpi se että katsotaan yh:n etuja. Kyllä se oma lapseton parempi ois ollu.
Kuten sanottu, jos yh linjaan täytyy lähteä so be it, mut ei niitä eduiks käännetä.

Ainut spekulaatio joka jääkin enää ilmaan roikkumaan, onko yh:lla kireä pillu? Sillä kuten itse Barack Obama on todennut; "Only three things that a cowboy needs are: Loose shoes, warm place to shit, and a tight pussy"

Naisen pillun täytyy olla ajeltu ja nuoltaessa kerran kustu, ja 97% täydellisen muotoinen ja mikään synnytys ei oo saanu muuttaa sitä yhtään.Mieluiten siis keisarinleikkauksella tehty ja leikkausarpikin laserilla siistitty pois niin että nainen on uutta vastaavalla tasolla.
Hmmm...meniköhän överiksi jutut...

 

[Deleted member 137290]

Jos ihminen on ollut kauan parisuhteessa ja ylittänyt 30 ja 40 iän rajapyykit voi muuten onnellisen elämän pirstoa eron jälkeen realiteetti että onkin deittaamassa mummo/pappaikäistä porukkaa.
En ole mitenkään kostonhimoinen mutta joskus miettinyt että exä varmaan eli omalla tavalla just sitä kirottua onnellista elämää ja ikävuodet minun tavatessa siellä 20 vuoden puolella ja eron tullessa 40 lähellä niin saanut kohdata realiteetit, niin myös kyllä tässä itse.
Lapsettomia on kyllä todella vaikea löytää ja itsellä oli kesällä lapseton hyvässä työssä oleva ihan timmi nainen mutta sitten selviskin että pää hiukan pehmee eli sairaan mustasukkainen.

Tuosta unihommasta on helppo huudella ja kofeiinin käytöstä mutta voisin väittää että olisi vielä onnellisempi elämä jos jättäisi päikkärit pois ja vähentäisi rajusti kofeiinia, säännöllinen nukkumaanmenoaika ja ylös nouseminen. Voisin väittää että se näkyy myös ulospäin kun koittaa etsiä naista siihen onnelliseen elämään.

Tinderäpit on joillekkin hyviä, mulle ei toimi. Jotkut saa baarista naista, minä en. Jotkut menee kadulla pyytämään randomnaiselta numeroa, minä en. Mutta olen löytänyt omat kanavat jotka toimii eikä tartte miettiä onko yksin vai ei, jokaiselle löytyy varmaankin tänäpäivänä jonkinlainen ratkaisu mikä toimii.

Nyt paistaa kauhea yrittäminen läpi ja tiedän itse tuon toisen kaipuun tuskan ja se on ihan todellista sekä sattuu ihan fyysisesti mutta siinä on sen lisäksi muutama vaihtoehto. Oppia olemaan yksin tai sitten löytää se oma kanava saada nainen.
Ainoa neuvo minkä voin sanoa että ole kärsivällinen, minä en koskaan mene töksäyttämään mitään naisille ja saattaa olla tietynlaista liehittelyä? montakin kuukautta ja osa jää haavista pois mutta kun on tarpeeksi monta niin aina joku on tarvittaessa valmis kiskottavaksi ylös.

Mitkäs kanavat sulla on toiminut?

 

[Mies847]

Ei oiken mene läpi se että katsotaan yh:n etuja. Kyllä se oma lapseton parempi ois ollu.
Kuten sanottu, jos yh linjaan täytyy lähteä so be it, mut ei niitä eduiks käännetä.

Ainut spekulaatio joka jääkin enää ilmaan roikkumaan, onko yh:lla kireä pillu? Sillä kuten itse Barack Obama on todennut; "Only three things that a cowboy needs are: Loose shoes, warm place to shit, and a tight pussy"

Naisen pillun täytyy olla ajeltu ja nuoltaessa kerran kustu, ja 97% täydellisen muotoinen ja mikään synnytys ei oo saanu muuttaa sitä yhtään.Mieluiten siis keisarinleikkauksella tehty ja leikkausarpikin laserilla siistitty pois niin että nainen on uutta vastaavalla tasolla.
Hmmm...meniköhän överiksi jutut...

Pitäiskö sun nyt ensin käsitellä tuo menneisyys pois, kun kovin se puheissa pyörii? Jos sulla oli toista sataa naista ollut, niin eiköhän niitä eroja tule siellä enemmän vastaan, kuin siitä että onko nainen synnyttänyt vai ei. En ole ainakaan itse huomannut mitään eroa ennen/jälkeen.

 

[Powerhousu]

Ketä kiinnostaa herätä istumaan tuolilla 16 tunnin ajaksi, vain unirytmin takia.
Kyse on siitä, että ponnahtaa ylös sängystä, kun tietää että on kivaa tekemistä tiedossa ja tai on
pakko herätä.

Onko nyt ihan varma ettet ole masentunut? Nimittäin jos sä tarvitset jonkin motivaattorin päästäksesi aamulla sängystä ylös ja muutenkin elämä näyttää olevan vähän tyhjää, niin ei sulla ole kaikki ihan hyvin.

 

[Deleted member 137290]

Pitäiskö sun nyt ensin käsitellä tuo menneisyys pois, kun kovin se puheissa pyörii? Jos sulla oli toista sataa naista ollut, niin eiköhän niitä eroja tule siellä enemmän vastaan, kuin siitä että onko nainen synnyttänyt vai ei. En ole ainakaan itse huomannut mitään eroa ennen/jälkeen.

Nojoo.

 

[Deleted member 137290]

Onko nyt ihan varma ettet ole masentunut? Nimittäin jos sä tarvitset jonkin motivaattorin päästäksesi aamulla sängystä ylös ja muutenkin elämä näyttää olevan vähän tyhjää, niin ei sulla ole kaikki ihan hyvin.

Ehkä vähän, vähän oudot fiilikset välillä. Ja melko eristäytynyt ollu viime aikoina. Mutta täl viikol on jo enemmän menoa.

 

[gonzaless]

Ei oiken mene läpi se että katsotaan yh:n etuja. Kyllä se oma lapseton parempi ois ollu.
Kuten sanottu, jos yh linjaan täytyy lähteä so be it, mut ei niitä eduiks käännetä.

Ainut spekulaatio joka jääkin enää ilmaan roikkumaan, onko yh:lla kireä pillu? Sillä kuten itse Barack Obama on todennut; "Only three things that a cowboy needs are: Loose shoes, warm place to shit, and a tight pussy"

Naisen pillun täytyy olla ajeltu ja nuoltaessa kerran kustu, ja 97% täydellisen muotoinen ja mikään synnytys ei oo saanu muuttaa sitä yhtään.Mieluiten siis keisarinleikkauksella tehty ja leikkausarpikin laserilla siistitty pois niin että nainen on uutta vastaavalla tasolla.
Hmmm...meniköhän överiksi jutut...

Ottamatta muuten aiheeseen kantaa, niin tuosta naisen synnytys apparaatista haluan sanoa että erikoinen vekotin.
Ainakin yhdestä on kokemusta, että ei muutu miksikään vaikka synnyttänyt. Ei ulkonäöltä eikä tuntumaltaan, eikä kusen maussakaan. Että sen pelkästään sen puolesta ei kannata olla huolissaan vaikka mirkulla lapsia olisikin. Jos suunniteltu leikkaus ollut, niin arpi <10cm poikittain karvoituksen rajalla. Jos se on turnoff niin veikkaan että vika arven ympäröimässä osassa.

Toki mun kliininen tutkimus otannalla 1/1587888, että ei tästä johtopäätöstä voi vetää, mutta toivoa voi antaa.

 

[Jakob]

Tyytyväisen elämän kirous. Terapeutit ja Gandhi ja kumppanit puhuu tyytyväisestä elämästä, mielestäni sitä jossa "tyydytään" johonkin.
Tyydytään laimeuteen, valjuuteen ja ankeuteen. Tasapaksuuteen, jota voidaan korkeintaan parantaa jahtaamalla erilaisia taloudellisia haasteita. Laimeaa arkea jossa on väljiä tyytyväisyyden tunteita. Eikä enää mitään maagista.

Kysynkin, jos saitte viestini ideasta kiinni, että onko tähän elämään mitään mahdollista saada samaa mielekkyyttä kuin nuorena miehen alkuna? Kun ajatellaan fiiliksiä. Vai onko todella terapeuttis-gandhi-buddhalaiseen tyyliin tyydyttävä siihen ettei mikään enää toimi kuin ennen.
ns. "Tyydyttävä pieniin iloihin".
Eikö ole mitään jännää, tai "suolaa" millä "maustaa" omaa elämää? Ja jos onkin, kaatuuko se omaan mahdottomuuteensa koska on niin vaikea järjestää....

Pidän tyytyväistä elämää kirosanana. Toisaalta se toinen ääripää, jossa irvokkaasti rakennetaan julkisivua ja paetaan tyytyväisyyteen uppoamista raivoisilla näyttelysuorituksilla, ei sekään ole oikein kummonen vaihtoehto.

Huumeitako tässä pitää alkaa vetämään?

Noin yleisesti päihteitä päihtymistarkoituksessa käytän kauheen vähän, mutta satunaisesti puolikas noppakuutio kannabisvoita on kyllä hyvä ajatus :D. Jos ei se nyt maailmaa mullista, mutta kuulostaapa musiikki entistä paremmalle!

Jollain tasolla ymmärrän sen, että elämän sisällöksi voi rakentaa eri elämän alueilla niin hyvää elämänlaatua kuin missäkin iässä on mahdollista.
Esim. Ostaa asunnon, remontoi sinne hienoja tunnelmia sisältäviä alueita. Laajentaa. Virittelee ravintoasioita, virittelee liikuntapuolella jotain. Ottaa työssä haasteita vastaan. Ostaa sen hienon auton ja moottoripyörän. Menee matkalle hiekkarannalle. Etc. Mutta silti,
laimean tuntuisia korvikkeita sille parhaalle ajanjaksolle elämässä.
Vai yritänkö turhaan monimutkaistaa..Pitääkö vain luovuttaa ja "kuolla mukavuuteen". Antaa periksi, olla buddhalainen terapeuttien lempioppilas,
ja aivot narikassa nauttia seuraavasta ruoka-ajasta?

Noitahan minä teen " Ostaa asunnon, remontoi sinne hienoja tunnelmia sisältäviä alueita. Laajentaa. Virittelee ravintoasioita, virittelee liikuntapuolella jotain" MÄ oon viimeisen puolen vuoden aikana maalaillut esim, kotiseiniä varmaan neljä kertaa. Käy hakemassa maalit ja sitten alkaa suttaamaan, jos ei mielytä niin maalaa toisella värillä. En mä tiedä onko tuo kovinkaan järkevää, mutta tosiaan MUKAVAA nähdä miltä näyttää ja kyllä ne aikalailla on nappiin mennyt omasta mielestä.

Nyt tulee aikalailla kliseiden paukutusta pitkä pätkä, mutta minkäs teet kun olen ne kokenut iteni kohdalla hyvinkin osuvaksi!

Jokunen vuosi sitten sairastuin melko vakavasti. Leikkauksessa oli todellinen kuoleman/halvaantumisen vaara, ennuste oli toki kohtuullisen hyvä. Sairaus on selätetty sen suhteen, että jäljellä on enää lääkitys, jonka alasajosta on vielä toiveita.

Mun pitää sanoa, että tuo muutti koko mun tavan elää. Ennen leikkausta hajoilin töihin, arkeen, oikeastaan ihan joka hommaan. Stressasin täysin tyhjäpäiväisistä (työ)asioista jne. Leikkauksen jälkeen kun totesin, että mikäs tässä nyt hätä on. Kaikki pelaa vähintään yhtä huonosti kuin sairaalaan mennessä. Siitä lähtien mä olen joka aamu herännyt venytellyt ja kelannut, että onpa taas tulossa hieno päivä. Ihan siis mielessäni ajattelen. Ei niistä aina niin hienoja tule, mutta ajatusmalli siitä, että puuttuuko siihen paskaan mitä ympärillä on vai keskittyykö hyviin juttuihin.

Mulla ei tullut mieleen diagnoosin saatuani, että mä myyn (vähän) omaisuuteni ja lähden reppureissulle kiertämään kuulaa, en oikastaan tehnyt mitään suurempia suunnitelmia siitä miten mun elämä jatkuu, kun olen sairauden selättänyt. En ole ikinä ollut elämässäni näin stressivapaa. Olen ottanut käyttöön "mitä sitten..." ajatusmallin, jossa mietityttävien asioiden eteen laitan mitä sitten. Mitä sitten, jos en saa tätä hommaa valmiiksi? No ei oikeastaan yhtään mitään, pomo saattaa soitella ja antaa palautetta johon mä voin vastata "mitä sitten". Tulee potkut?! Mitä sitten jos tulee. Ihan sama mulle. Varmaan kämpän joudun myymään, kun en pysty lainaa lyhentämään, mutta mitä sitten!

Jotenkin hullua sanoa, että sairastuminen jollain vänkyrällä tavalla on parasta mitä minulle on tapahtunut.

Ja @Juissi- ei ole mukavaa nähnytkään. Eihän tuo ole mukavaa, jos jatkuvasti pitää miettiä mikä on perseellään. Kai se kaikki tiivistyy siihen, että on mielekästä tekemistä. Sellaista mistä nauttii, jos ei halua remontoida tai sisustaa niin ei sitä sitten kannata tehdä. Mun mielestä se hiekkarannan metsästäminen pitäisi olla kirsikka kakussa. Sieltä kun pitää tulla aina takaisin siihen arkeen ja taas alkaa harmittaa ja elää sitä seuraavaa reissua varten. Ehkä se jollekkin toimii. Toisaalta voihan sitä muuttaa sinne hiekkarannalle, mutta aika äkkiä sekin muuttuu tavalliseksi arjeksi ja taas ollaan samassa boring/mukavuus limbossa.

Nyt kun luen oman postauksen läpi, niin tulipa teksi joka ei oikein vastaa aloittajan kysymyksen eikä oikein mihinkään muuhunkaan, mutta kunhan nyt näpyttelin :D

 

[Deleted member 137290]

Täällä on eletty kovia aikoja.
Ensin Käynnistin sellasen projektin, että kävin treffi-appseissa ensin katselulinjalta läpi kaikki ehdokkaat. Siis tarkotan, että esim Badoo sovelluksessa voi vaikka 100km säteellä moikata kaikkia käyttäjiä. Mielessä kävi myös tollanen, että harrastan jonkun hillittömän friends with benefits kikkailun kaikkien halukkaiden kanssa mutta se muodostui liian vaikeaksi.
Samalla kun tein ton projektin, muodostin sitten nykhetkeen kriteerit millä lähden "metsästämään". Enkä enää edes tuhlaa aikaa vääriin.
Koska jotkut naiset haluaa viedä huomionhaluisuuden takia resursseja. Flirttailevat mutta sit ghostaavat.
Jokatapauksessa nykykriteerien mukaista naista tuolla ei sitten jäänyt haaviin.
Nyt sitten eletään jännäkakka housuissa, laitoin deadlinen itelleni nyt
niin, että kattelisin tonne kesäkuulle asti nykykriteereilläni, sit ajattelin että pudotan niitä...
(Huomatkaa kuinka suhtaudun naisen etsintään kuin auton ostoon :D)

Kysytääs näin:
Te, joilla on jotain kriteereitä kumppaneita kohtaan, ikäänkun parhaat mahdolliset kriteerit, kauanko olette sinkkuna kun olette sinkkuna? Onko näitä kriteereihin sopivia naisia teille "sinkkumarkkinoilla" kaiken aikaa?
Vai voiko joutua esim odottamaan 6-12kk tms?

 

[Deleted member 137290]

Ja jos jotakuta kiinnostaa, ne kriteerit tällä hetkellä on: 28-38 vuotias yhen lapsen yh mamma, joka ulkonäöllisesti sopusuhtainen about ja vähän söpökin. Tietysti tässä iässä viitteitä on, että monella voi olla jo useampi lapsi. Mutta asiaan vois kai tässä kohtaa suhtautua siten, että katselee rauhassa markkinoita, jos sattuis tollanen putkahtamaan treffiäppseihin. Ja samalla elelee omaa elämäänsä. Tunnepuolella tuo tietysti rajoittaa, kun joutuu olemaan puutteessa. Mutta toisaalta, tässä konkurssissa sama kai se on, jos suhdetta hakee, kun on ollut jo 14 vuotta ilman... Ja kuka tahansa yh-mamma ei käy, koska siinä on vielä se luonnepuolen yhteensopivuus. Kemia tms...
Harvassa ne on nuokin sanoisin, että en tiedä, onko mennyt jo tostakin kriteeristöstä aika ohi. Aika näyttää.
Mutta juuri siksi kysyin sitä, että kauankos porukka joka tietää mitä hakee, yleensä viettää aikaa sinkkuna?
Vois kuvitella että homma pelaa niin, että "hyviä on harvoin vapaana, ja menevät nopeasti kaupaksi". Sit tuolla markkinoilla pyörii ne vaikeammassa tilanteessa olevat pitkään (Köh..vähemmän viehättävät, tai sit jos on lapsia useampi).

 

[Sylverö]

No - minulla on mennyt sinkkuna kohta 49 vuotta. Olen nainen.

 

[Deleted member 137290]

No - minulla on mennyt sinkkuna kohta 49 vuotta. Olen nainen.

Miksi?

 

[IVa]

Ja jos jotakuta kiinnostaa, ne kriteerit tällä hetkellä on: 28-38 vuotias yhen lapsen yh mamma, joka ulkonäöllisesti sopusuhtainen about ja vähän söpökin. Tietysti tässä iässä viitteitä on, että monella voi olla jo useampi lapsi. Mutta asiaan vois kai tässä kohtaa suhtautua siten, että katselee rauhassa markkinoita, jos sattuis tollanen putkahtamaan treffiäppseihin. Ja samalla elelee omaa elämäänsä. Tunnepuolella tuo tietysti rajoittaa, kun joutuu olemaan puutteessa. Mutta toisaalta, tässä konkurssissa sama kai se on, jos suhdetta hakee, kun on ollut jo 14 vuotta ilman... Ja kuka tahansa yh-mamma ei käy, koska siinä on vielä se luonnepuolen yhteensopivuus. Kemia tms...
Harvassa ne on nuokin sanoisin, että en tiedä, onko mennyt jo tostakin kriteeristöstä aika ohi. Aika näyttää.
Mutta juuri siksi kysyin sitä, että kauankos porukka joka tietää mitä hakee, yleensä viettää aikaa sinkkuna?
Vois kuvitella että homma pelaa niin, että "hyviä on harvoin vapaana, ja menevät nopeasti kaupaksi". Sit tuolla markkinoilla pyörii ne vaikeammassa tilanteessa olevat pitkään (Köh..vähemmän viehättävät, tai sit jos on lapsia useampi).

Anna kun tosielämän neuvon. Ota mieluummin 2 lapsen yh tavoitteeksi, joista lapsista molemmat tyttöjä tai poikia. Silloin niistä on seuraa toisilleen enemmän, eikä kokoajan tarvii olla aikuisen keksimässä tekemistä sille ainokaiselle herrantertulle.

Taidat kyllä olla 14v Nikopetteri joka haaveilee ensimmäisestä tyttiksestä