- Liittynyt
- 11.1.2005
- Viestejä
- 751
Mitenkäs tutkimuspuoli, kiinnostaako se sitten niin paljon, että proffeesuuri viehättäisi vielä kymmenenkin vuoden päästä?
Konsultointi on siitä kinkkinen ala, että se on aika suhdanneherkkää. Riippuu toki myös, millaista konsultointia harjoittaa. Se hyvä puoli yksityissektorilla toki on, että voi hinnoitella itse itsensä täysin vapaasti eli nyhtää fyrkkaa niin paljon kuin asiakas suinkin on valmis maksamaan. Julkisella on sitten hieman eri homma. On listapalkat ja vierailuluennoistakin maksetaan listan mukaan. Toki silloinkin oman firman pyörittäminen taustalla onnistuu jossain mittakaavassa.
Itse ajattelin siirtyä jossain vaiheessa konsultoinnin puolelle mikäli ei tule mitään kiehtovampia työjuttuja eteen. Jos tilanne markkinoilla muuttuu, voi aina vaihtaa ns. turvalliseen leipään mutta rahaa on tehtävä silloin kun siihen on mahdollisuus.
Siinä ja siinä. 10 vuotta ei ole ehkä kovin mielekäs taival professoriksi. Ei tutkijana olo nyt täysin luonteen vastaista ole, kun saa olla oman alan ja kiinnostuksen piirissä. Olen edelleen intohimoinen omasta erikoisalastani. Palkka ei tosin innosta, ja toisekseen joskus nämä laitoksen koukerot hajottavat päätä pahemminkin.
Menemättä sen kummemmin tarkentamaan mitä teen niin ala on siitä hyvä, että se on oikeastaan aina ajankohtainen, joten kyseiselle palvelulle on aina tilausta. Se on vähän niinkuin prostituutio ;).
Hyvä kysymys tosin, jos tietäisin nyt, että 10 vuotta pitäisi odotella, ei välttämättä ihan niin paljon enää kiinnostaisi tuo professuuri. Ja toisaalta ei myöskään houkuttele professorina olo koko elämäänsä, tosin kyllähän se aikansa veisi eikä siitä heti voisi irtisanoutua.
Eli kiinnostaa juurikin pomppiminen näiden kahden välillä. En tiedä kuinka realistista se on, professuureja ei ihan joka päivä ole jaossa. Toisaalta olen harkinnut vaihtoehtoa, jossa tekisi konsultointia siinä ohella. En tiedä kuinka realistista sekin sitten olisi.
Mutta rahaa pitäisi tehdä. Vaikka en vanha olekaan niin ei tässä nyt nuoremmaksi tule, toisekseen ei ole mitään omaa kämppää tai osakesalkkua tai muutakaan. Pelkästään paska auto, joka pitäisi ajaa ojaan. Meikäläisessä on se vika, että osaan oman asiani varmasti hyvin ja siitä ei ole kysymystäkään. Ongelma on siinä, että bisneksessä olen täysin onneton ja kokematon, eli en osaa tässäkään vaiheessa nähdä mikä se paras ratkaisu olisi. Ajattelin kuitenkin kun tuon kirjan saan ulos pukattua, että sitten on korkea aika alkaa hyödyntämään kaikkia mahdollisia tilaisuuksia.