Työssämenestymisen keinot

[biohacker2000]

Vähän saman tapaisia ajatuksia mutta tiedostan, että ihan älyttömästi ois jäänyt kokematta tässä välissä (itse siis 44 v) jos tuon olisi tehnyt. Niin asuinolosuhteiden, autojen, äänenlaadun, matkojen, päihteiden ja ties minkä suhteen. Ei todellakaan itsestään selvää, että tietyn päin tehtynä hyvä ja toisin päin tehtynä huono valinta.

Ainahan nämä ovat kompromisseja. Toisaalta olisi hienoa alle viisikymppisenä lopettaa työt ilman että tulotaso laskee. Ne asiat jotka tekevät elämästä onnellisen eivät yleensä liity rahan tuhlaukseen. Hetken huumaa ovat rahalla hankitut asiat, tämän saman ovat todenneet kaverit joilla ollut Lambot, Ferrarit ja kaikki.

 

[Väsähtänyt]

Ainahan nämä ovat kompromisseja. Toisaalta olisi hienoa alle viisikymppisenä lopettaa työt ilman että tulotaso laskee. Ne asiat jotka tekevät elämästä onnellisen eivät yleensä liity rahan tuhlaukseen. Hetken huumaa ovat rahalla hankitut asiat, tämän saman ovat todenneet kaverit joilla ollut Lambot, Ferrarit ja kaikki.

Se on kivempi itkee kunnon autossa, kun bussipysäkillä bussia venatessa. on fakta!

 

[NHB]

Ei auton omistamisesta mitään sisältöä elämään saa - olipa sitten kyseessä halpa tai kallis auto. Edelliset ovat mulla olleet kaikin puolin hyviä uusia autoja ja nyt alla on tonnin tötterö vuosituhannen alusta. Eipä tuo muutos vaikuta yhtään mitenkään elämäni lastuun. Harrastuskohteena auto ihan ok siinä missä mikä tahansa muukin, mutta se ei taas liity millään tavalla auton arvoon tai ”hyvyyteen”. Nimenomaan harrastuksista sitä laatua elämään voi saada. Mielekäs tekeminen antaa sisältöä elämään ja auttaa sietämään tympivää työtäkin, mutta parempi olisi vain vaihtaa työpaikkaa, joka ei oikein maistu.

 

[masaf2]

Ei auton omistamisesta mitään sisältöä elämään saa - olipa sitten kyseessä halpa tai kallis auto. Edelliset ovat mulla olleet kaikin puolin hyviä uusia autoja ja nyt alla on tonnin tötterö vuosituhannen alusta. Eipä tuo muutos vaikuta yhtään mitenkään elämäni lastuun. Harrastuskohteena auto ihan ok siinä missä mikä tahansa muukin, mutta se ei taas liity millään tavalla auton arvoon tai ”hyvyyteen”. Nimenomaan harrastuksista sitä laatua elämään voi saada. Mielekäs tekeminen antaa sisältöä elämään ja auttaa sietämään tympivää työtäkin, mutta parempi olisi vain vaihtaa työpaikkaa, joka ei oikein maistu.

Itse arvostan enempi nykyään moderneja ajoavustimia kuten aktiivivakkari, automaattiohjaus, automaattijarrutukset, ziljoona turvatyynyä ja 5 tähteä jne. + mukavuus ja käytännöllisyys, käyttöliittymä, spotifyt jne. Sillä se elämän laatu on parantunut vähän jopa oikeasti autoillessa. Muutenhan vois ajella tonnin ritsallakin. Toki ei tota 40 tonnin ritsaakaan ois omistaa tarvinut, nykyään sais yksityisliisarillakin huoletta vaikka vuoden pätkissä luokkaa 299 €/kk halvimmillaan.

 

[Izzman]

Se on varmasti henkilökohtaista, et saako autosta aidosti mitään sisältöä vai ei. Jos autossa ei oo mitään mitä erityisesti fanittaa tai on pitkään halunnut niin ei siinä tietty uutuus tai kalleus auta. Ittellä on ollut molemmanlaisia autoja, niitä mistä ei saanut kummempaa irti ja niitä mistä sai - ja tuo ei liity hintaan. Edellinen 450 hv kaksiovinen bimmeri oli hullun hauska ajaa, liiankin. Vireystasot nousi riehaantumiseen asti melkein jokaisella ajokerralla, joten kaukana "ei sisältöä"-levelistä vrt. jollain vaikka sitten uudella peruskotterolla ajelemiseen. Tuon takia päädyin myös luopumaan kyseisestä autosta, en malttanut ajaa rauhallisesti ja arvioin taloudellisten (aka. sakot) ja onnettomuusriskien kumuloituvan aikaa myöten liian suuriksi. Nykyisin ajan selvästi tehottomammalla ja pappamaisemmalla sähköautolla, joka on kuitenkin verrattain äänetön ja lisäksi ajan lähes aina vastamelukuulokkeet päässä musiikkia tai podcasteja kuunnellen. Fiilistä todellakin saa irti (vs. tonnin rassilla ajelemiseen), todellista omaa laatuaikaa ja mitä kauemmas tarvii lähteä, sitä pidempi chillausjakso tiedossa. Perustuu vain noi irtisaamisasiat täysin eri asioihin kuin edellisellä kärryllä.

Jos vaihtaisin nyt 30 ke kalliimpaan uuteen mihin tahansa tavanomaiseen, tehottomaan polttomoottorilliseen autoon niin kokisin sijoituksen menevän hukkaan juuri sillä tavalla kuin mitä täällä tarkoitettiin. Eli .... autosta saadakseen sisältöä, siinä pitää olla JOTAIN itselle erityistä mielihyvää tuottavaa. Kaikillehan ei mikään auto antaisi oikeastaan mitään sisältöä ja joku taas voi saada sillä tonnilla juuri oikean fiiliksen auton, josta joka ikinen kerta pystyy nauttimaan kun rattiin hyppää.

 

[Bådieinari]

Onko se sitten oikeasti rahasta kiinni? Tarkoitan että silloin kun olin yksin ilman sosiaalista elämää niin yritin kaikin keinoin keksiä sisältöä elämään. Aloitin uusia harrastuksia, yritin panostaa treenaamiseen, lisää duunia jne. Oikeasti se oli vain sitä että ei ollut kavereita tai ylipäätänsä sosiaalista elämää ja se oli se oikea ongelma. Aina kun keksi jtn uutta niin meni överiksi, se oli erittäin tärkeää vähän aikaa ja sitten omi taas joku uusi juttu. Aina omi sitä että jos mä tämän saan niin elämä muuttuu mutta ei se vitutukseen vaikuttanut kuitenkaan

 

[Väsähtänyt]

Se on varmasti henkilökohtaista, et saako autosta aidosti mitään sisältöä vai ei. Jos autossa ei oo mitään mitä erityisesti fanittaa tai on pitkään halunnut niin ei siinä tietty uutuus tai kalleus auta. Ittellä on ollut molemmanlaisia autoja, niitä mistä ei saanut kummempaa irti ja niitä mistä sai - ja tuo ei liity hintaan. Edellinen 450 hv kaksiovinen bimmeri oli hullun hauska ajaa, liiankin. Vireystasot nousi riehaantumiseen asti melkein jokaisella ajokerralla, joten kaukana "ei sisältöä"-levelistä vrt. jollain vaikka sitten uudella peruskotterolla ajelemiseen. Tuon takia päädyin myös luopumaan kyseisestä autosta, en malttanut ajaa rauhallisesti ja arvioin taloudellisten (aka. sakot) ja onnettomuusriskien kumuloituvan aikaa myöten liian suuriksi. Nykyisin ajan selvästi tehottomammalla ja pappamaisemmalla sähköautolla, joka on kuitenkin verrattain äänetön ja lisäksi ajan lähes aina vastamelukuulokkeet päässä musiikkia tai podcasteja kuunnellen. Fiilistä todellakin saa irti (vs. tonnin rassilla ajelemiseen), todellista omaa laatuaikaa ja mitä kauemmas tarvii lähteä, sitä pidempi chillausjakso tiedossa. Perustuu vain noi irtisaamisasiat täysin eri asioihin kuin edellisellä kärryllä.

Jos vaihtaisin nyt 30 ke kalliimpaan uuteen mihin tahansa tavanomaiseen, tehottomaan polttomoottorilliseen autoon niin kokisin sijoituksen menevän hukkaan juuri sillä tavalla kuin mitä täällä tarkoitettiin. Eli .... autosta saadakseen sisältöä, siinä pitää olla JOTAIN itselle erityistä mielihyvää tuottavaa. Kaikillehan ei mikään auto antaisi oikeastaan mitään sisältöä ja joku taas voi saada sillä tonnilla juuri oikean fiiliksen auton, josta joka ikinen kerta pystyy nauttimaan kun rattiin hyppää.

juur näin ..

sääli että myit bemarin ;)

 

[Väsähtänyt]

Onko se sitten oikeasti rahasta kiinni? Tarkoitan että silloin kun olin yksin ilman sosiaalista elämää niin yritin kaikin keinoin keksiä sisältöä elämään. Aloitin uusia harrastuksia, yritin panostaa treenaamiseen, lisää duunia jne. Oikeasti se oli vain sitä että ei ollut kavereita tai ylipäätänsä sosiaalista elämää ja se oli se oikea ongelma. Aina kun keksi jtn uutta niin meni överiksi, se oli erittäin tärkeää vähän aikaa ja sitten omi taas joku uusi juttu. Aina omi sitä että jos mä tämän saan niin elämä muuttuu mutta ei se vitutukseen vaikuttanut kuitenkaan

vitutuksen taso on vakio.

 

[Väsähtänyt]

jep, oon entistä enemmän sitä mieltä, että duunista pitää päästä eroon niin, että tekee sitä niin paljon, että on varaaa jääädä pois, ikäänkuin ryskii työuran läpi. ei ole muita reittejä.

 

[NHB]

jep, oon entistä enemmän sitä mieltä, että duunista pitää päästä eroon niin, että tekee sitä niin paljon, että on varaaa jääädä pois, ikäänkuin ryskii työuran läpi. ei ole muita reittejä.

Vituttava työ imee yllättävän paljon elämäniloa. Omalla ja kavereiden kohdalla olen huomannut, että kun siitä epätyydyttävyyden oravanpyörästä vaihtaa itselle sopivampaan paikkaan, niin elämä näyttää aivan toiselta.

 

[Väsähtänyt]

Vituttava työ imee yllättävän paljon elämäniloa. Omalla ja kavereiden kohdalla olen huomannut, että kun siitä epätyydyttävyyden oravanpyörästä vaihtaa itselle sopivampaan paikkaan, niin elämä näyttää aivan toiselta.

kun en oo varma vituttaako tässä nyt työ, vai mun koko elämä

veikkaanpa jälkimmäistä.

se on tää kun ihmiset on erilaisia. näillä geeneillä vituttaa olemassaoleminen ihan perusasetuksena, mihin se siitä työtä vaihtamalla auttais? vapaa aika se tässä on perseestä. en saa hyvää muijaa koskaan, joten y bother intoilee mitään minkään asian kans. raha on ainut mitä voi jahdata vielä, perus vanha ärtynyt äijä siis.