Työn merkitys

[165161651]

Mulle taas työ on tärkeä juttu, rahankin takia, mutta haluan myös mahollisimman paljon vastuuta, kiirettä ja painetta.
Hommat pitää aina hoitaa SÄRMÄSTI, töistä ei olla pikkunuhan/kuumeen takia vekka, enkä halua mennä duunissa matalinta kautta. Tällä hetkellä sahaan kolmen duunin väliä, mutta pidän niistä kaikista. Kuitenkin aikaa jää kavereille, ja salille. Tietysti palkankin pitää olla kohillaan, että pääsee unelmiaan toteuttamaan ja turvaamaan tulevaisuutta sijottamalla, niin sitten joskus kun on perhettä niin jääpi aikaakin sille.

 

[agronman99]

mun mielest sillä on todellakin väliä, antaako työ jonkin sortin henkistä tyydytystä ja haastetta..
tästä voin antaa oman esimerkin:

Kesä 05'

Kesätyöpaikka 1: Työ ei vaadi mitään. Autolla ajelemista paikasta A paikkaan B. ½h päivässä "töitä" muuten vain hengailua, 8h työpäivä siis. Palkka ~5€/h(Kaupungin kesätyöpaikka)

Kesätyöpaikka 2: Rakennustyömaalla töissä. Töitä löytyy koko ajan, välillä rankempaa välillä ei. Palkka on kohtalainen 8€/h. Työn tulokset näkyvät heti. Tästä pidän.

 

[Pehvanssi]

No sen oon tähän mennessä hoksannu että paskoja duuneja en enää tee...ellei niistä saa tarpeeksi hyvää palkkaa. Mieluiten tekisin jotakin joka kuuluu omiin intresseihin. Se voisi olla jotain ruumiillista, tai musiikillista työtä.
Tällä hetkellä oon aatellu tän jutun seuraavasti: Ensin valmistun korkeakoulusta. Siitä sopivasti palkattuun työhön ( palkkaa riittää muuhunkin kuin laskujen maksuun ja näkkärin ostoon.). Duunaan sitä määrittämättömän ajan, tarkoittaa käytännössä että saan sijoitettua rahani oikein. Tässä vaiheessa JOS asiat menevät oikein olen siinä määrin varakas että voinkin turvallisin mielin perustaa oman yrityksen.
Vaihtoehto 2: Käyn koulun loppuun. Perustan yrityksen.

 

[Net Virgin]

Työn merkitys = ruokaa nassuun ja kämppä

 

[Hynkkä]

Mulle taas työ on tärkeä juttu, rahankin takia, mutta haluan myös mahollisimman paljon vastuuta, kiirettä ja painetta.
Hommat pitää aina hoitaa SÄRMÄSTI, töistä ei olla pikkunuhan/kuumeen takia vekka, enkä halua mennä duunissa matalinta kautta. Tällä hetkellä sahaan kolmen duunin väliä, mutta pidän niistä kaikista. Kuitenkin aikaa jää kavereille, ja salille. Tietysti palkankin pitää olla kohillaan, että pääsee unelmiaan toteuttamaan ja turvaamaan tulevaisuutta sijottamalla, niin sitten joskus kun on perhettä niin jääpi aikaakin sille.

Mulla on vähän samanlaiset mietteet töistä. Nykyisestä työpaikasta en ole ollut päivääkään pois ja tehnyt vielä kaikki ylimääräiset mitä on pyydetty. Lisäksi teen vielä satunnaisia viikonloppukeikkoja muualla, jos sattuu olemaan vapaata. Sinällään mulla on mukava työpaikka, eikä ikinä vituta lähteä töihin. Palkka on kohtuullinen työtehtäviin nähden ja riittää elämiseen. Mutta silti koko ajan miettii, että lähtisikö jonnekin muualle, kun ei ole minkäänlaista haastetta töissä. Ajan kyllä saan kulumaan, mutta työ ei anna mitään onnistumisen tunnetta tai ylpeyden aihetta. Pitkään oon jo miettinyt, että mikä työ olisi itselle haastavaa, mutta samalla mukavaa. Enkä ole vieläkään keksinyt sitä omaa alaa. :(

 

[Timba79]

Sinällään mulla on mukava työpaikka, eikä ikinä vituta lähteä töihin. Palkka on kohtuullinen työtehtäviin nähden ja riittää elämiseen. Mutta silti koko ajan miettii, että lähtisikö jonnekin muualle, kun ei ole minkäänlaista haastetta töissä. Ajan kyllä saan kulumaan, mutta työ ei anna mitään onnistumisen tunnetta tai ylpeyden aihetta. Pitkään oon jo miettinyt, että mikä työ olisi itselle haastavaa, mutta samalla mukavaa. Enkä ole vieläkään keksinyt sitä omaa alaa. :(

Täysin samanlaiset ajatukset. Olen oppinut talon ulkoa A:sta Ö:hön ja paljon haastetta ei enää ole, kun sitä ei tahdota antaa (eli pitäisi maksaa palkkaakin enemmän, talkoita en ala tekemään).

Mulla ei mitään huippukoulutuksia ole ja tuskin tulee olemaankaan, eli ihan perusduunarihommia teen amiksen papereilla varustettuna. Työt omaksun nopeasti, joten varmasti pystyisin sitä vastuuta paljon enemmänkin ottamaan, no ehkä sitä joskus tulee, ehkä ei, täytyy pitää silmät auki muihinkin paikkoihin.

Toisaalta kun on vakkarihommissa ja mitkään YT-neuvottelut ei nyt ihan kovin todennäköiset ole (tosin ainahan voi sattua mitä tahansa), eli työpaikka on sellainen "eläkkeelle asti" tyyppinen, niin ei ihan mihin tahansa riitä pokka vaihtaa, vaikka saisi vähän enemmänkin.

Mulle se vakituinen duuni antaa kuitenkin sen turvallisen tunteen talouden suhteen, olen yksinkertaisesti aivan paskana jos on sellainen tilanne että ei pysty laskujaan maksamaan. Eli työ on mulle se rahanhankinnan lähde ja aika kuluisi takuulla ilman sitäkin ilman ongelmia. Tai ainakin sellainen 4-6 tuntia päivässä olisi paljon parempi vaihtoehtu kun tämä normaali 8 tuntia päivässä.

 

[protsku]

Tällä hetkellä sahaan kolmen duunin väliä, mutta pidän niistä kaikista. Kuitenkin aikaa jää kavereille, ja salille.

No okei, mutta jaksaako tuota vielä 40- ja 50-vuotiaana? Pointtina vaan se että pitääkö elämässä kulua 2/3 valveillaoloajasta työntekoon.

Ja unelmista vielä sen verran että jos mm. purjeveneelle tai vastaavalle lähdetään laskemaan kilohintaa niin ei ole ihan halpaa lystiä. Ja jos on koko ajan töissä niin missä vaiheessa ehtii nauttimaan niistä unelmista? :arvi:

 

[Driamer]

Paljon on ihmisillä samansuuntaisia mielipiteitä kuin mullakin. Haluaisin yksinkertaisesti työn jossa en tunne olevani ansassa. Ei vituttaisi mennä töihin JOKA aamu. Tässä esimerkkejä työkokemuksesta jota on kertynyt monipuolisesti ikään nähden.

1. 3 eri firmassa siivoojana (yllättävän paljon vaihtelee vaadittu työtahti, joissain paikoissa voi nukkua tunnin päivässä ja joissain ei kerennyt pitää edes tupakkataukoa).
2. 3 eri firmassa raksalla (Geminillä oli yksi hyvä työrupeama, olin virallinen "tiiliskiven kantaja")
3. 2 firmassa puhelinmyyjänä ( :curs: Hirveetä sontaa :curs: )
4. Postimies (Liksa paska & hirveät työajat)

On noita enemmänkin, mutta se mikä on jäänyt mieleen on se että parhaan fiiliksen duunista saa kun näkee selvästi työnsä tulokset. Eli uskoisin että tämä on viimeinen viikko kun tässä nykyisessä työssä olen. Pakko saada joku homma missä tuntee tekevänsä jotain..

 

[Mixu]

Olen itse ollut viimeiset 2 vuotta IT-vastaavana pk-yrityksessä. Ensimmäinen vuosi työ oli mukavaa, mutta toisena vuonna työmääräni tuplaantui ja ainoa apu, mitä sain, oli ilmaisia työharjoittelijoita, joille yritin opettaa aina niin paljon kuin ehdin ennen kuin he palasivat kouluun ja uudet ilmaiset työharjoittelijat tuli tilalle, joille taas opetin kaiken. Tein niin paljon duunia, että harrastukset jäivät pois, asuin käytännössä työpaikalla ja olin siellä vähintään kuutena päivänä viikossa, usein jouduin myös käymään sunnuntaisin. Jouduin vuoden aikana valvomaan 5 yötä töissä teknisten ongelmien takia. Ne, kenen mielestä 250-290 tuntia kuukaudessa on täysin normaalia IT-alalla, ovat todennäköisesti koodareita tai graaffisia suunnittelijoita, joiden työ on samalla harrastus. Tuo aikataulu melkein hajotti minut, sain stressistä mm. kaksi eri tulehdusta. Aina kun kännykkäni soi (olin sitten harvinaisella vapaalla tai töissä), ahdistuin jo ennen vastaamista ja mietin, että "mikähän nyt on mennyt vikaan...."

Rupesin etsimään uutta työpaikkaa, kun tajusin, että työntekijöiden viihtyvyyttä tärkeämpi asia on tässäkin firmassa liikevaihto. Eivätkä olot ole olennaisesti muuttuneet, vaikka vuoden aikana melkein puoli tusinaa työntekijöitä on vaihtanut turhautuneena työpaikkaa.

Sain tänään kuulla että minut valittiin hakijoiden joukosta erään yliopiston erään tiedekunnan IT-osastolle. Palkkani ei muutu olennaisesti, mutta työmäärä laskee "normaaliin" 180 tuntiin kuussa, eikä "joskus 200 tuntia, joskus 240 tuntia kuussa ja ylityöt korvataan vapaana, jos ehdit ne pitää." Olen tyytyväinen tähän urakehitykseen.

 

[165161651]

No okei, mutta jaksaako tuota vielä 40- ja 50-vuotiaana?

Kannattaa protsku lukea viesti kokonaan ajatuksella loppuun.

Pointtina vaan se että pitääkö elämässä kulua 2/3 valveillaoloajasta työntekoon.
Ja unelmista vielä sen verran että jos mm. purjeveneelle tai vastaavalle lähdetään laskemaan kilohintaa niin ei ole ihan halpaa lystiä. Ja jos on koko ajan töissä niin missä vaiheessa ehtii nauttimaan niistä unelmista? :arvi:

Ehtii niistä kuule protsku nauttimaankin enkä jokapäivä en tietenkään ole monessa duunissa.

 

[Tähtityttö]

Työn pitää olla sellaista, mitä tykkää tehdä. Mulla ei ainakaan ole aikaa tuhlata elämääni vitutukseen (ei sillä, voihan mistä vaan duunista tulla vitutus ). Yliopistolla kun opiskelee, voi oikeastaan lukea sitä mistä tykkää oman aineen lisäks (tai sijasta). Huomasin kuitenkin, että mun opiskelema ala on enemmänkin harrastus kun tulevaisuuden duunit, joten hommaan koulutukseni ihan muualta. Sekavaa tekstiä, mutta tiivistettynä: Opiskelemani ala jää harrastukseksi, vaikka joskus huvikseni maisterin paprut hommaisinkin (paljon mahdollista, jos on aikaa). Harrastukseni taas tulee olemaan ammattini (urheiluun ja liikuntaan liittyvät asiat siis). Jälkimmäistä olen jo tehnyt työkseni yliopisto-opiskelujen ohella, nyt täytyy vaan kääntää vaakakupit toisin päin!

Edit: Tietenkään ei ole ihan sama, mitä tienaa, sillä mikään ei ole kamalampaa kun raha-asioista stressaaminen.

 

[kimmo2543]

Mulle taas työ on tärkeä juttu, rahankin takia, mutta haluan myös mahollisimman paljon vastuuta, kiirettä ja painetta.
Hommat pitää aina hoitaa SÄRMÄSTI, töistä ei olla pikkunuhan/kuumeen takia vekka, enkä halua mennä duunissa matalinta kautta. Tällä hetkellä sahaan kolmen duunin väliä, mutta pidän niistä kaikista. Kuitenkin aikaa jää kavereille, ja salille. Tietysti palkankin pitää olla kohillaan, että pääsee unelmiaan toteuttamaan ja turvaamaan tulevaisuutta sijottamalla, niin sitten joskus kun on perhettä niin jääpi aikaakin sille.

Reteilijä ja marttyyri? Kyllä kans samaa mieltä,että työt pitää tehdä kunnolla,koska edestään sitten löytää...

 

[japa]

Hommat pitää aina hoitaa SÄRMÄSTI, töistä ei olla pikkunuhan/kuumeen takia vekka, enkä halua mennä duunissa matalinta kautta

Jep työ pitää hoitaa kunnolla ja sen olen aina tehnytkin mutta ilmeisesti olen perustyytymätön luonne sillä en usko että mikään duuni olisi mulle niin mieluisaa että sitä tekisin ilman satunnaista vitusta. Ja edelleen jos vaan joku maksaa mulle saman kuin nyt tienaan siitä että en tee duunia vaan harrastelen niin heti suostun siihen järjestelmään.
Itse olen ollut jo 17 vuotta työ elämässä ja vain kolmessa eri työpaikassa. Mihinkään noista en ole itse hakenut vaan minut on pyydetty näihin duuniin. Ja esim. viime vuonna tuli minulle 3 tarjousta duunista jotka kyllä kaikki ovat samaa alaa sivuavia kuin nykyinenkin. Mutta nykyisessä on juuri vastuu ja asema sellainen että siksi en lähtenyt vaihtamaan duunia, vaikka olisin varmasti päässyt noissa tarjotuissa duuneissa helpommalla.

 

[NHB]

Olen erittäin pettynyt itseeni jos kohta valmistuttuani hukkaan elämäni epämiellyttävässä työssä heikolla palkalla. Suomessa ei ole kovinkaan montaa mahdollisuutta pärjätä palkkatyöllä niin hyvin, että jotain jäisi taskun pohjallekkin. Richardin kanssa vähän samoilla linjoilla tuon työn haasteellisuuden kanssa, työtä jossa en pääse itseäni haastamaan en yritäkkään tehdä. Mutta silti kaikkein yököttävin kuvio on se, että tekisin työtä jossa haasteita on vähintään riittävästi, mutta rahallinen korvaus on heikko. Tällaisia paikkoja on kyllä tarjolla DI:n koulutuksella yllinkyllin, ainakin meillä täällä Suomessa. Tänä kesänä teen töitä joissa apinankin älyllinen kapasiteetti on liikaa, mutta fyysinen rasitus korvaa älyllisten haasteiden puutteen. Palkkauskin on ihan eri luokka kuin inssin hommissa olisi.

EDIT: Mutta kaikesta huolimatta kannattaa muistaa se tosiasia, ettei raha tee onnelliseksi.

 

[Battle]

Myönnän auliisti käyväni töissä vain siksi, että saisin rahaa elämiseen, en ole mitenkään urasuuntautunut ja minulle Sitä Oikeaa Elämää on nimenomaan työajan ulkopuolinen aika, jolloin voin tehdä haluamiani asioita. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihan mitä tahansa suostuisin tekemään, viehän työ kuitenkin huomattavan osan hereilläoloajasta - avokkia siteeratakseni olisi hyvä, että ihan joka aamu ei vituttaisi mennä töihin ja että edes joskus tuntisi itsensä työssään hyödylliseksi ja kokisi onnistumisen iloa.

Mennäänkö naimisiin :haart: ?

Ei vaan...ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.
Olisin mieluummin kotona vaimon ja muksujen kanssa. Tekisin heidän kanssaan puutarhatöitä, kävisin uimassa, maalattaisiin taloa, grillattaisiin(vähän punkkua) ja jos en olisi töissä, niin meillä olisi luultavasti joitain kotieläimiäkin.
Salillakin tulisi käytyä säännöllisemmin. Huoh :itku:

 

[kopsis]

Työni on melko helppoa, hoitelen varastoa ja asiakaspalvelua jonniin verran siinä sivussa + firman atk-asiat.

Mutta palkka ei ole tuohon työmäärään/vastuuseen nähden kohdillaan - se on noussut neljässä vuodessa 250€ alkupalkasta ja kun tuossa keväällä perustelin HYVIN pomolle, miksi minulle pitäisi antaa 500€:n korotus, niin sain kaikki 60€...ja tiedän suurin piirtein, mitä firman myyjät tienaavat (n.2x mun liksa) - ja kun myyjät huseeraa maailmalla, niin kuka hoitaa konttorilla myynnin etc...no, minä tietty !

Sanoin sitten pomolle (edelleen asiallisesti), että mun on pakko sitten alkaa etsimään duunia, josta saisin enemmän palkkaa (kolmas muksu syntyy näinä päivinä ja muutetaan isompaan asuntoon)...vastaus siihen: no sit sun täytyy/katotaan sitten uudestaan, jos saat muuta...no, tällä hetkellä menossa operaatio "etsimme töitä" ja kun siinä onnistun, niin en kyllä tasan tarkkaan jää nykyiseen firmaan töihin, vaikka saisin uudesta saman kuin nyt ja pomo tarjoaisi (yeah, right.... ) sen 500€ lisää !!!

Siitä huolimatta ottaa pataan ajatus lähdöstä, kun kuitenkin muuten viihdyn firmassa...pomo vaan on perseestä ajatusmaailmoineen = insinöörit on ainoita, joille voi maksaa palkkaa, muut on keihäänkantajia

 

[thebeam]

Olen ollut hyvin lyhytkestoisen ajan elämästäni työssä, jota vihasin sydämeni pohjasta. Sellaiseen en enää suostuisi. Useat täällä ovat olleet sitä mieltä, että työn pitää olla sellaista, että itse viihtyy, mutta varsinainen eläminen tapahtuu työn ulkopuolella. Olen tällä hetkellä tutkimustyössä, ja tällä alalla on porukkaa, joka sanoo, että tekisi tätä työtä vaikka ilman palkkaa, koska työ on tavallaan samalla harrastus ja intohimon kohde.

Itse taidan olla helposti stressaantuvaa ja väsyvää tyyppiä, enkä viihdy töissä ainakaan tällä hetkellä DNA:ta kopeloimassa tyyliin 16 h vuorokaudessa. Mutta olen miettinyt, että jos löytyisi oma tutkimus, joka motivoisi ja kiinnostaisi oikeasti mielettömästi (ja josta saisi palkkaa hyvin :D ), ajattelisinko silloin, että työ=elämän tarkoitus? Ajatus ei tunnu täysin mahdottomalta.

 

[Tikari]

*klips*Mitä te olette siitä mieltä, että onko tärkeämpää olla töissä jossa viihtyy vai se että se on helppoa rahaa? *klips* Lukeeko tämän monikin joka on työpaikassaan vain sen takia että on pakko? Ja oletteko te yrittäneet vaihtaa parempaan? *klips*

Alunperin kun vanhaanpaikkaan menin, aluksi töitä oli aika vähän ja niitä lisättiin pikkuhiljaa ~> työkuva muuttui haasteellisemmaksi ja vaativammaksi. Stressiä oli välillä liiaksikin, mutta kuitenkin jaksoi. Palkka oli syvältä, kauan kun tappeli sai ruhtinaallisen 50e'n korotuksen. :jahas: Viihdyin työpaikalla loistavasti, sillä työkaverit olivat mukavia ja muutenkin. Työnkuvan vuoksi vaihdoin puolisenvuotta sitten toiseen työpaikkaan. Vanhassa paikassa työtehtävät vähenivät ja yksinkertaistuivat liiaksi. Ei ollut enää haastetta riittävästi, eikä palkkakaan kompensoinut tylsistymistä.
Nyt töitä on monipuolisesti, välillä tuntuu että liiaksikin, mutta nytkin taas vähän hiljaisempaa. Perjantait yleensä ovat hiljaisempia päiviä. Tekemättömiä töitä odottaa tuossa pino pöydällä, niihin pitäisi paneutua ja raportoinnit hoitaa eteenpäin. Kun saisi aikaiseksi... Palkka on parempi, työntekijät vanhoja tuttuja ja sovitaan hyvin yhteen ja täällä on muitakin naisia töissä. Nykyään näkee muitakin ihmisiä töissä eikä vaan näyttöpäätettä.
Jonain aamuina hatuttaa että pitää lähteä töihin, mutta ei joka-aamu. Työaikaa voisin varhentaa, viideltä kotiinpäästyä ei ehdi paljon muuta kuin syödä ja käydä salilla ja nukkumaan.
Palkalla saa sitten ostettua jotain kivaa, salikorttia ja muuta. Kesälomalla on varaa käydä jossain kauempana, autoa ja asuntoa saa maksettua ja muutenkin nauttia elämästä paremmin. Vähän jää aina säästöönkin pahanpäivänvaralle.
Mutta, ei tämä voi olla tässä. Ei tätä eläkeikään jaksa... Sen tietää jo valmiiksi, vaikka nyt onkin hyvin. Eteenpäin on pyrittävä ja vaihtelua saatava. Jos vaikka kouluttautuisi uuteen ammattiin, nykyinen koulutusvalinta ei ollutkaan se oikea...