Työ ja treeni

[Stalwart]

Vastaampa minäkin. Ammattia minulla ei tule varmasti vielä kymmeneen vuoteen olemaan, mutta tällä hetkellä käyn omalla salilla siivoamassa 3 kertaa viikossa 2-3h kerrallaan. Yleensä käyn aamulla ennen koulua n. 6.30-9.00, ja viikonloppuisin aamupäivällä. Välillä kuuraan ihan innoissani ja välillä ei voisi vähempää kinnostaa. Teen tietty kaiken aika pitkälti saman kaavan mukaan ja se on välillä aika puuduttavaa, paitsi jos on kivannäköisiä uroita treenaamassa ;)

Koulussa olen vaihtelevasti, normaalisti noin 30h viikossa. Olen siis lukiossa IB-linjalla, joka on englanninkielinen linja. Kylä meillä tekemistä riittää! Aion suuntautua luonnontieteisiin, joten pyrin sitten lääkikseen kun aika on. Kiinnostaisi vaikka mikä: ravitsemustiede, urheilulääketiede, kansanterveystiede... siinä perusopintojen ohessa. Ja jossain vaiheessa haluaisin myös opiskella personal traineriksi.

Treenata ehdin hyvin ja koitan olla tinkimättä yöunista. Täytyy myöntää, että joskus tulee hieman tingittyä kouluhommista, mutta ei se ole kummemmin koulumenestystä verottanut.

 

[Pinja]

Pinja olet kone! Suoriudut näköjään mistä vain! Ei voi muuta kuin hattua nostaa Tsemppiä kisadieetille!

Thanks...nyt pitää vaan yrittää pari viikkoa ennen kisaa rauhoittaa, ettei käy hullusti. Välillä tosiaan ottaa nuppiin, kun suurin osa noista menoista on pakollisia ja joita ei saa pois päiväohjelmasta. Koulusta yritän kuitenkin olla pois niin paljon kun pystyy, kuitenkin pysyen systeemeissä kärryillä. Ja todellakin pyrin koko ajan rauhoittaamaan päiväohjelmaani, sillä tiedän, ettei tuollaisella systeemillä kauaa jaksa. Kesän alkaessa on jo varmaan ihan eri meininki. Nyt vaan tsemppailen täysillä kisaan, joka on se tärkein tavoite!

 

[Helga]

Aika hurjaa tahtia mimmit elelee! Vaan kai se on taottava kun rauta on kuuma... Täytyy sulta, Pinja, kyllä kysyy, että eikö nuo yötyöt ja valvomiset verota aika rankalla kädellä sun treenaamista/kehittymistä? Oletko huomannut? Onhan siinä "pyhän kolminaisuuden" yksi osio eli lepo aika minimissä. Mutta väliaikaistahan tuo sinun hurja tahtisi onneksi on.

Itse olen opiskelija vielä reilun kuukauden ja opiskelijan jos jonkun on kohtuullisen helppo sovittaa treenit aikatauluunsa. Ainakin minun mielestäni. Satunnaisia keikkatöitä teen tyyliin kerran kuussa yksi viikonloppu. Uskoisin, että työelämään siirtyminen ei hirveästi muutosta tuo. Hiukan kyllä ahdistaa edessä oleva kahdeksasta neljään -rumba, tulee varmasti ikävä opiskelijaelämän vapautta. Toisaalta eivät illat menee enää niin tiiviisti lukiessa. Että puolensa molemmilla!

 

[Pinja]

Aika hurjaa tahtia mimmit elelee! Vaan kai se on taottava kun rauta on kuuma... Täytyy sulta, Pinja, kyllä kysyy, että eikö nuo yötyöt ja valvomiset verota aika rankalla kädellä sun treenaamista/kehittymistä? Oletko huomannut? Onhan siinä "pyhän kolminaisuuden" yksi osio eli lepo aika minimissä. Mutta väliaikaistahan tuo sinun hurja tahtisi onneksi on.

Kyllä varmasti pidemmän päälle huonot yöunet vaikuttaa kehittymiseen...Nyt esim. sain mahtavasti nukkua varastoon pääsiäisenä. Minulla on max 2 yötä viikossa, joten se menettelee. Yötyö osuu viikonloppuun (pe ja la), jolloin taas ei ole koulua. Täytyy vaan tosiaan sitten kaikki pienikin vapaa-aika pyhittää levolle. Eli silloin kun on vapaata ja lepoa, en tee yhtään mitään muuta kun vain olen. Toisaalta yötyö on vain väliaikaista ja kun koulu loppuu, niin aikaa jää enemmän.

 

[Viivi]

Tekstejä lukiessani huomasin kuinka onnellisessa asemassa olenkaan
teen töitä 8-16 ja työmatkoihin menee pari tuntia eli päivän saldoksi tulee 7-17.
Kotiin tullessa sitten vaan koirat ulos jotain evästä napaan ja eikun menoksi salille.
8 aikoihin illalla onkin jo taasen kotona suihkuun hieman venyttelyä ja ruokaa, sitten voin mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Täytyy myöntää ettei mulla työn lisäksi paljon sosiaalista elämää ole, ellei salilla höpöttelyä lasketa.

Lähes kaikki energia menee työhön ja treenaamiseen, kisoihin valmentautuessa, ja aamulenkkejä tehtäessä oli tosin hirmuinen tsemppaaminen että yleensä pysyi mukana maailman menossa.

Toissaalta tämän treenaamisen ja kisaamisen voi ottaa myös "siunauksena" kaikilla ei ole mahdollisuutta, geenejä tai yksinkertaisesti aikaa näin kovaan treenaamiseen ja kisaamiseen.
Olen itse valinnut tieni ja aion katsoa kuinka pitkälle rahkeeni riittävät.

 

[Hippa]

Mulla on sellainen pieni teorianpoikanen siinä asiassa, että monet fitness/kehomenestyjät on elämässään muutenkin aikamoisia superihmisiä. Monet tekee just paria kolmea duunia, treenaa useita kertoja viikossa, aerobiset päälle, hoitaa perheen/kotieläimet/parisuhteen ja ehtii silti levätäkin.

Viivi puhui geeneistä, ajasta ja mahdollisuuksista. Itse lisäisin tähän vielä henkilökohtaiset voimavarat.

 

[Pinja]

Mulla on sellainen pieni teorianpoikanen siinä asiassa, että monet fitness/kehomenestyjät on elämässään muutenkin aikamoisia superihmisiä. Monet tekee just paria kolmea duunia, treenaa useita kertoja viikossa, aerobiset päälle, hoitaa perheen/kotieläimet/parisuhteen ja ehtii silti levätäkin.

Viivi puhui geeneistä, ajasta ja mahdollisuuksista. Itse lisäisin tähän vielä henkilökohtaiset voimavarat.

Kyllä jotenkin tuntuu, että voimat riittää hyvin tiukkaankin ohjelmaan ja dieetillä ollessa on älyttömän energinen olo. Kun sitten tulee useita vapaapäiviä (niinkun nyt pääsiäinen), niin on vaikea päästä taas tahtiin. Sitä jää "laiskottelivaihde" päälle.

Olen aina ollut perfektionisti ja hyvin ne aikataulut ja järjestelyt toisaan menee, kun suunnittelee systeemejä hieman etukäteen. Koulussakin olen ottanut sen linjan,ettei aina tartte olla läsnä, kuhan hoitaa kurssit läpi ja jotain jää mieleen. Kyllä fitness kilpailumielessä sen vaatii, että treenit ja syömiset suunnitellaan etukäteen ja tämä taas helpottaa kiiren keskellä ihan älyttömästi.

 

[reinhardt]

Minäkin olen näitä 8-16 ihmisiä. Työmatkoihin menee puoli tuntia per siivu, saman verran matkaan salille. Toisaalta otan työstä niin paljon stressiä, että joskus täytyy ihan sen takia jättää treenejä väliin: olen kyllä kokeillut sitä mitä kovempi stressi, sitä kovempaa treeniä -metodia, se on oikein oivallinen keino päästä ylikuntoon. Tietysti treenaaminen sinänsä parantaa stressinsietokykyä ja auttaa jaksamaan, ellen liikkuisi, olisin saanut burn outin aikapäiviä sitten.

Eli hellitän suosiolla silloin, kun töissä on olevinaan rankkaa tai esim. nyt, kun käyn samalla koulutuksissa ja joudun tekemään paljon etätehtäviä. En niinkään priorisoi töitä treenin edelle, vaan priorisoin omaa terveyttäni ja hyvinvointiani: vähän stressaajaluonne kun olen, on parempi antaa välillä itselleen lupa ottaa rennosti kuin ottaa lisää stressiä siitä, että on PAKKO mennä salille. (sitäpaitsi ylistressaantuneena treenistä ei edes tule mitään muuta kuin oksennus kurkkuun.)

Tällainen metodi ei luonnollisestikaan toimisi kenelläkään, jolla on oikeita tavoitteita.

 

[Gippin]

Työaika minullakin on suurin piirtein tuo 8-16. Tähän lisäksi työmatkat, joita kertyy 170 km/pv. Autossa tulee siis istuttua yli 2 tuntia päivässä, välillä sitä miettii, että tuossa ajassahan olisi jo treenattu moneen kertaan. Mutta ei auta kun kotikaupungissa ei riitä alan töitä...
Sali kiilaa myös minulla monen asian edelle, sosiaalinen elämä jää usein melko vähälle. Avokin tapaa töiden jälkeen vilaukselta ennen kuin sali kutsuu ja eipä salin jälkeen hirveästi enää jaksa turista. Onneksi viikonloput ovat hieman rauhallisempia!

 

[Anonymity]

Onko niillä, jotka kokevat itsensä ns. superihmisiksi (tai muut kertovat sinun olevan) tuon kaiken tekemisen ohessa, lainkaan sosiaalista elämää? Vai katsotteko, että sen aika on myöhemmin ja että tämä on nyt tämä hetki elämästä? Sosiaalisella elämällä tarkoitan elämänkumppanin, ystävien ja perheen kanssa olemista. En esitä tätä kysymystä negatiivisessa mielessä vaan uteliaisuudesta.

 

[fitnesspimu]

Onko niillä, jotka kokevat itsensä ns. superihmisiksi (tai muut kertovat sinun olevan) tuon kaiken tekemisen ohessa, lainkaan sosiaalista elämää? Vai katsotteko, että sen aika on myöhemmin ja että tämä on nyt tämä hetki elämästä? Sosiaalisella elämällä tarkoitan elämänkumppanin, ystävien ja perheen kanssa olemista. En esitä tätä kysymystä negatiivisessa mielessä vaan uteliaisuudesta.

En nyt tiedä pidänkö itseäni "superihmisenä", mutta vastaanpas kuitenkin. Kyllä ainakin itselläni On -seasonilla ystävyyssuhteiden vaaliminen jää liian vähälle. Esim. viime diettini kulki tätä rataa:

6.00 aamulenkki
9.00-16.30 työt
ruokakaupan kautta kotia syömään ja
18.00 salille
19.30 salilta kotia, suihkuun ja tekemään opinnäytetyötä
22.30 nukkumaan

eli työt, dietti, opiskelu ja parisuhde tuli hoitaa 24-tunnin sisällä :D

Onneksi ystävät ymmärtävät jo melko hyvin sen, että kisoihin valmistautuminen on minulle henk.koht todella tärkeää, joten kukaan ei tietääkseni vedä herneitä nenuun! Kisojen jälkeen on sitten aikaa seurustella ystävien kanssa. Kuullostaa kylmältä, mutta aika ei todellakaan riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. :(

Myönnän kyllä etten näin offillakaan ehdi arkipäivinä nähdä juurikaan ystäviäni.
Tapaan heitä sitten viikonloppuisin, kun on enemmän aikaa. Kaiken ylimääräisen vapaa-ajan, mikä jää töistä ja treeneistä, pyrin olemaan avokkini kanssa ja pakkiksessa :D

 

[Gillyanne]

Itselläni on tällä hetkellä onni tehdä etätyötä kotoa käsin, joten työmatkoihin yms. säätämiseen ei mene minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Toisaalta - työpäiväni ovat joskus melkoisen pitkiä, ja kun perhessä on kaksi epäsäännölliset työajat omaavaa, aiheuttaa se omat ongelmansa aikataulujen suunnittelussa... Itse onneksi pystyn sovittamaan työaikani pitkälti avokin työpäiviä vastaamaan, mutta mihinkään ei päästä siitä, että minkäänlaista säännöllistä päivärytmiä minulla/meillä ei tällä hetkellä ole.

Sosiaalinen elämä rajoittuu kyllä (irkkaamista yms. no-lifettämistä lukuunottamatta :D) pitkälti viikonloppuihin - edellyttäen, että silloin ei ole töitä. Siitä olen kuitenkin pitänyt kiinni, että vähintään yksi yhteinen vapaapäivä avokin kanssa mahtuu viikkoon aina, ja mieluusti kutsumme myös kavereita/menemme jonkun luokse iltaa istumaan ja lautapelaamaan tms. Omien ystävieni tapaaminen onkin sitten jo juttu ja operaatio sinänsä, kas kun välimatka hujahti muuton myötä useampaan sataan kilometriin... noh, onneksi kännykät ja internet on keksitty...

Pyrin olemaan tinkimättä treenaamisesta kiireisinäkään aikoina, mutta toisaalta jos on OIKEASTI kiire (johon usein liittyy stressi ja sen seurauksena unihäiriöitä -> univaje ja väsymys), niin silloin kyllä siirrän treenin suosilla parempaan ajankohtaan. Tulipalokiireessä ja jo valmiiksi väsyneenä salille meno kun on todella turhaa ainakin meikäläiselle - mistään ei tule mitään, ja treenin jälkeen todennäköisesti harmittaa entistäkin enemmän. Minulle treenaaminen on kuitenkin vain harrastus, joten yksi siirtynyt/väliinjäänyt treeni ei maata kaada - toki on ymmärrettävää, että kilpailevilla mimmeillä tilanne on hieman toinen.

Sekavaa tekstiä... Puolustelen yöllisellä ajankohdalla :D

 

[Kuki]

Täytyyhän se minunkin päiväohjelmani tänne heittää:

05.10 kello herättää, aamutouhut, lasten herättely ja pukeminen.
06.20 lähden töihin, töissä olen tuntia myöhemmin.
Työt loppuvat 15.20, josta suoraan junalle, lapset hoidosta 16.30 ja kotiin kokkaamaan, syöttämään lapsia, siivoilemaan jne.
n. klo 19.00 lasten iltapalat, iltatouhut ja pojat nukkumaan.
n. klo 19.30-20.00 mies tulee salilta, morjestamme ovella ja minä suuntaan salille.
Treeniin menee matkoineen n. 1.5h, jonka jälkeen kotiin, suihkuun ja iltapalaa äkkiä naamariin ja nukkumaan. Lapset ja työssäkäynti verottavat voimia siinä suhteessa, että kun kello käy iltakymmentä niin meikäläinen on jo silmät ristissä. Ja kun viikonloppuisinkin pikkutiitiäiset heräävät jo kuuden pintaan niin eipä tee mieli kukkua kovin myöhään silloinkaan.

Herää kysymys, että missäs sitä on aikaa parisuhteelle, ystäville, opiskelulle jne? Onneksi viikonloput ovat rauhallisempia ja lapset parin vuoden päästä jo niin isoja, että voidaan ottaa salille leikkinurkkaukseen mukaan. Ja tänä keväänä ostetaan pojille istuimet polkupyöriin niin päästään koko poppoo fillaroimaan ja retkeilemään.
Myönnän, että ihailen naisia(ja ihmisiä) yleensäkin, jotka aina jaksavat touhuta, ovat hyvällä tuulella ja hoitavat kodin, lapset, parisuhteen ja samalla opiskelevat jonkin sortin tohtoriksi. Itsestäni ei moiseen ole, välillä olen niin naatti, että tekisi mieli vain ulvoa!

 

[Taskuamatsoni]

No en tosiaankaan mikään superihminen ole mutta...
klo 0600/0700/0800 herätys, tunnin päästä lähden ajelemaan töihin fillarilla. Töissä vaivaiset kuusi tuntia ja takas fillarilla. Käyn salilla, tai jos en käy niin suoraan kotiin ja koira lenkille. Sitten kotiin tekee ruokaa ja siivousta, avoimen yliopiston opiskelua. Mikäli kävin salilla, nyt menen lenkille. Sitten olenkin jo väsynyt naatti ja lähinnä katselen telkkaria miehen kanssa. Muita sosiaalisia suhteita minulla ei sitten pahemmin olekkaan. Kaverit ovat karsiutuneet kahteen, toinen 100 km päässä ja toinen 10 km. Kerran kuussa tulee keskimäärin nähtyä.
Pakkaa sekoittaa myös miehen kolmivuorotyö. Tähän mennessä ollaan onneksi saatu joulut ja juhannukset olla yhdessä, mutta taitaa sekin asia (ja moni muukin) muuttua... Miehen elämään ei muutenkaan mahdu ku työ, sali, 2 kamppailulajia, koira ja kotiöllötys. Milloinka lie viimeksi edes kavereitaan nähnyt No, eipä tuo ole valittanut, parempi näin, kuin jos olisi aina menossa.

 

[leenam]

Kyllä se elämä täällä loppupäässä sitten rauhoittuu: Lapsemme eivät asu enää kotona, olen 80 % virassa ja pidän vapaata keskiviikkoisin. Ylös työpäivinä aamuisin klo 6.05, ulos 30 minuutin lenkille silläaikaa kun mieheni joogaa tms. Työmatkalla ja töissä klo 7.30 - 15.45 tai 7.30 - 17.45 (ruuhkien välttämiseksi). Töiden jälkeen kevyt ateria n. klo 17, pienet nokoset ja treenipäivinä salille (3 x viikko), klo 19 - 21 matkoineen. Vapaa-ajan saan käyttää teatteriin, elokuviin, lukemiseen, verkossa hengailuun, siivoiluun ja muuhun kodinhoitoon. Viikonloppuna ostosten tekoa, Pilates, ulkoilua, istuskelua jne.

 

[Metri]

Vielä yksi kipale treeni/työ -aiheesta.

Miun työajat vaihtelevat päivittäin, kun olen ope ja koulupäivät ovat erimittaiset - yksi hyvä puoli tässä ammatissa myös. Lähes aina alkaa klo 8.00 (ja aamu-uninen olen, joskus esitän toiveena reksille, että alkaisi vasta 9.00, mutta aina ei käy niinkuin toivotaan). Töitten jälkeen suuntaan salille. Raskaankin työpäivän jälkeen on virkistävää puuhata punttien parissa. Jos päivä loppuu jo 13.00 eikä sali ole vielä auki, saatan käydä välillä kotonakin, tai puuhastelen tulevan päivän oppituntien parissa, korjailen/laadin kokeita, siivoilen kaappeja ym. mukavaa. Töistä salille ajan autolla vartin verran. Tämä on miulla ainoa mahdollinen treenin ajankohta. Jos ehdin kotiutua, en enää viitsi lähteä (laiskuus), ja aamulla ei tule kysymykseenkään.

Sali aukeaa vasta 15.00. Onneksi miulla on nykyisin avainkortti, jolla pääsen sivutoimipisteelle milloin vain haluan. En kuitenkaan käy siellä kovin mieluusti, koska varustetaso ei ole kummoinen. Esim. ylätaljavetoa en enää ikinä tee siellä, ihmevehje. Saatan hoidella kaupungilla muita asioita salia odotellessa, ehkä nappaisen jonkin energiavälipalankin.

Salilta kotiin kestää noin vartti autolla - käyn siis läheisessä kapungissa. Syön, palaudun ja lueskelen lehdet. Sitten pitääkin suunnitella seuraavan päivän oppitunnit. Siinä luiskahtaa päivästä riippuen tunti tai useitakin, jos on vielä kokeita korjattavana. Lopun päivää, jos sitä jää, löhöilen kotona, luen romskua, katselen TV:tä tai käyn joissakin harrastuspiireissä. Liian usein nukkumaanmeno lykkääntyy hurjan myöhäiseen. TV:n uutiset kun ovat ehdoton must, siis ykkösen klo 20.30 lähetys.

Se pulma miulla on työn ja treenin yhteensovittamisessa, että koulupäivän loppuessa miulla saattaa olla jo nälkä, riippuu siitäkin, miten tukevaa koulun ruoka on ollut. Joskus muistan ottaa hedelmän tai energiapatukan mukaan, useimmiten en, ja joudun lähtemään kirjaimellisesti takki tyhjänä salille. Silloin ei treenistä taida olla paljon hyötyä. Muuten ei ole ongelmia. Joskus pukkaa kokouksia, tukiopetusta, vanhempainiltoja tai muuta yllättävää, joka sotkee normaalirutiinit. Joskus ne aiheuttavat aikataulun kiristämista ja kohkaamista jossakin illan vaiheessa, mutta yleensä aikataulu on niin väljä, että se kestää nämä sattumukset.

Viikonloput yleensä siivoan, lueskelen, kirjoittelen, musisoin, ulkoilen, käyn salilla tai jossakin kulttuuri/urheilutapahtumassa. Otan univelat takaisin eli löhöän noin puolille päivin. Sosiaalisen elämän hoidan näissä tapahtumissa. En kyläile tai kutsu ketään miulle. Poikaystäviä ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan, enkä ole ollut vaillakaan. Kun töissä olen ihmisten keskellä, on viikonloppuna ja iltaisin mukava olla omassa rauhassa.

 

[Emmah]

Mulla ei työ niinkään häiritse treeniä, mutta opiskelut jonkun verran. Töitten puolesta arki menee aika lailla samaa rataa: herätys ~7, töihin 8-9, töistä pois 16-17, minkä jälkeen salille. Aika paljon ois harkkatöitä, tenttiin lukemista yms., mitä pitäis vielä illalla tehdä, mutta kun oon salilta tullut ja syönyt, niin eipä sitä illalla raukeena enää oikein jaksa sellasiin panostaa. Niinpä noi jutut hoidetaankin yleensä just vikoina iltoina kauheella kiireellä ennen dedistä :D

Kavereille ei juuri viikolla aikaa jää. Oon kaiken lisäks melko huono tekeen kompromisseja treenien suhteen, enkä ihan hirveesti tykkää treenejä rukata uuteen järjestykseen, joten mieluummin nään sit kavereita ja sukulaisia paremmalla ajalla viikonloppuisin.

 

[Ponipeikko]

Mulle ei treenien ja työn yhteensovittaminen ole vaikeaa.

Työmatka on 5 km, siihen menee fillarilla 15-25 minuuttia säästä (=lumen määrästä) riippuen.

Työaika on periaatteessa 8-16, mutta joustoa löytyy. Joskus teen pidempää päivää, joskus lyhyempää, joskus nukun aamulla pidempään, joskus lähden töistä kesken päivän jne.

Treenipaikkani sijaitsee firman kellarissa, joten menen sinne yleensä töistä suoraan (joskus piipahdan työmatkan varrella sijaitsevalla vähän paremmin varustellulla salilla vaihtelua hakemassa).

Töiden ja salin lisäksi aikaa riittää vielä kolmeen päivittäiseen lenkkiin koirien kanssa, omiin juoksulenkkeihin (ilman koiria), koirien kanssa treenaamiseen/kisaamiseen, syömiseen ( ), ajoittaiseen telkun töllöttämiseen, muutamaan muuhun harrastukseen, kunnon yöuniin ja joskus jopa päivätirsoihin.

Jotain valintoja tietenkin joutuu tekemään, että kaikkeen ehtii. Itse esim. karsin siivoamisen minimiin, vaikka siistimmästä kämpästä pitäisinkin. Kavereiden kanssa pidetään yhteyttä lähinnä sähköpostitse, sillä puhelimessa puhumiseen ja tapaamisiin mulla ei oikein aika riitä. Poikaystävääkään ei vähään aikaan ole ollut, kun ei viitsi tuhlata aikaa mihinkään "ihan ok" -tapauksiin.

Kaikki kunnioitukseni perheellisille naisille, jotka jaksavat töiden ja kodinhoidon ohella vielä käydä tosissaan treenaamassakin .

 

[SannaK]

Onko niillä, jotka kokevat itsensä ns. superihmisiksi (tai muut kertovat sinun olevan) tuon kaiken tekemisen ohessa, lainkaan sosiaalista elämää? Vai katsotteko, että sen aika on myöhemmin ja että tämä on nyt tämä hetki elämästä? Sosiaalisella elämällä tarkoitan elämänkumppanin, ystävien ja perheen kanssa olemista. En esitä tätä kysymystä negatiivisessa mielessä vaan uteliaisuudesta.

Joku sanoi joskus superihmiseksi... otan kunnian ja vastaan:
Oma perhe, eli kaksi lasta ja avioimies, on kaiken perusta. Täältä "kotipesästä" kaikki sählinki alkaa ja sinne päättyy. Mutta sosiaalista elämää, jos sillä tarkoittaa kavereita, shoppailua, kyläilyä jne... Sitä minulla ei ole. Kerran viikossa olen sosiaalinen ja käyn lasten kanssa perhekerhossa.

Alkuperäiseen kysymykseen työ&treeni en ole aiemmin vastannut, koska olen tällä hetkellä vain osa-aikatyössä (2,5h per päivä) tällä hetkellä - ja se on samalla aerobista liikuntaa. Elämään mahtuu hyvin salitreenit, siivousta, kodinhoitoa, kokkausta, ulkoilua... Tuoreessa muistissa on kuitenkin vielä 3 vuoden opiskelu, viime kesäinen kokopäivätyö ja kaksi kisahärdelliä viime vuonna. Eiköhän nyt saakin ihan luvan kanssa olla rauhassa vähän aikaa... ;)

 

[Angelica-82]

Tänä vuonna on opiskelu käyny niin vähiin, että treenille on aikaa vaikka millä mitalla. Enemmänkin käyttäis siihen aikaa jos kroppa kestäis. Töissä en just nyt käy ku en kuitenkaan koulun vuoks vielä pysty sitoon itteeni mihkään päivätyöhön mut kohta alotan työt muualla. Sillon ku kunnolla opiskelin ni aikaa ei meinannu riittää kunnolla tai sit vaan oli niiiiiiin loppuun palanut että turha ois ollu salille lähtee. Tai jos on pitempään nukkunu vaan muutaman tunnin unia niin aika vaaralliseks käy salihommat.

Kesätöissä olin 3-vuorotyössä (ei vapaapäiviä) ja paikalliset salit oli kiinni melkein koko kesän, ainakin niihin aikoihin ku ite oisin salille voinu mennä. Tollasessa työssä ei oikeen treeni suju vaik jotkut sissit sitä siel yrittikin.

Ens kesän työt on siistiä sisähommaa, toimistossa ja labrassa, klo 8-16. Lisäks työajoissa voi vähän joustaa. Periaatteessa voimia pitäs riittää vielä vaik mihin (ja aikaa!) mut pelkäänpä et ainaki aluks oon ihan puhki kaikesta uudesta ja aivojumpasta. Oon nyt talvella tottunu sellaseen löysäilyyn et ei meinaa saada persettään penkistä ylös :( Tosiaan laiskuus ruokkii itseään. JOs tarve vaatii ni saan itestäni melko paljon irti mut jos alan laiskotteleen ni se on sit tätä.