Tutustumisleikkejä?!?

Edit: Voisihan sitä tyytyä jo vallalla olevaan hyvään henkeen, koska täydellisestä joukkuehenkeä ei voi saada, ennen kuin jokainen joukkueen jäsen hillitsee itsensä eikä lähde rönsyilemään. Näkisin tuon niin, että jos yksilö pitää itsensä ojennuksessa ja joukkue koostuu hyvistä yksilöistä niin valmennus toimii myös hyvin, koska yksilöt tietävät roolinsa eikä kenenkään tarvitse korostaa omaa rooliaan/asettua muita ylemmäksi ohjailemaan toimintaa.

Edit2: Koska kyse on 12-19-vuotiaista niin epäilisin, että kompromissi, missä joukkuehenki on riittävä/kohtuullinen on jo saavutus sinäänsä, mistä voi olla ylpeä esim. valventajana.

Nääh. Kattokaas kun joukkoon tulee aina keväisin (tai voi niitä muulloinkin tulla) uusia isompi määrä, tällä kertaa 5-6, jotka pitää saada mukaan.

Olen tytöistä kyllä hyvin ylpeä jo nyt, ja mun mielestä joukkuehenki on hyvä näinkin. Se on vaan saatava pysymään sellaisena!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Paras neuvo tahan on jos nyt on hyva meininki/yhteishenki niin alkaa lahteko mihinkaan tutustumisleikkeihin. Jonkun mielipiteet ja asenteet voivat pilata kaikkien yhteishengen aika nopeasti (toivottavasti teille ei nain kay), mutta itsehan te tiedatte paremmin.
 
Nääh. Kattokaas kun joukkoon tulee aina keväisin (tai voi niitä muulloinkin tulla) uusia isompi määrä, tällä kertaa 5-6, jotka pitää saada mukaan.

Olen tytöistä kyllä hyvin ylpeä jo nyt, ja mun mielestä joukkuehenki on hyvä näinkin. Se on vaan saatava pysymään sellaisena!

Ehkä tutustumisleikki olisi parempi silloin, kun joukkuehenki on hapan ja tarvitaan jotain yhdistävä toimintaan korjaamaan tätä?
5-6 yksilö, joko sopeutuu mukaan tai sitten ei sopeudu. En lähtisi ottamaan stressiä siitä, mihin ei itse voi vaikuttaa kovinkaan paljon.

Juuri näin. Itse luonnostaan sosiaaliset ihmiset eivät näe, että itselle kiva puuhastelu voi olla silkkaa kidutusta toiselle. Tulee mieleen miten ammattikorkeaa aloitellessa leikittiin tutorien johdolla ensimmäisenä päivänä. Olin niin paniikissa, että mieleen ei jäänyt tasan kenenkään nimeä, saati sitten muita tietoja, joita piti pelin hengessä kertoa. Tutustuminen hoitui sitten aikanaan omalla painollaan heti normaalin koulunkäynnin alettua. Kaikille ei ole itsestäänselvän helppoa kertoa itsestään kolmellekymmenelle täysin tuntemattomalle tuijottavalle ihmiselle. Jos olisin tiennyt tilanteen, olisin suosiolla jättänyt ensimmäisen päivän väliin.

Pidän luonnollista tapaa parempana tutustumisen muotona kuin tutustumisleikki. Lähtökohtana voisi pitää, että kaikki yksilöt eivät ole avoimia heti kättelyssä. Pelisilmää.

EDIT: joo ja se on totta, et eihän noi tutustumisleikit kaikille sovi. Jos on iso porukka, niin vois tehä vapaaehtosta. "Nyt ois tututstumisleikin aika, osallistukaa ken haluaa." Varmasti jäis niille ujoillekin leikin ulkopuolelle kaltaistaan seuraa - tai jotain.

Maestrolla on hyvä pelisilmä.
 
Pidän luonnollista tapaa parempana tutustumisen muotona kuin tutustumisleikki. Lähtökohtana voisi pitää, että kaikki yksilöt eivät ole avoimia heti kättelyssä. Pelisilmää.

Niin no, on meillä parit retket tiedossa tässä tän kevään/alkukesän aikana. että kyllähän siinäKIn tutustuu treenien ulkopuolella.
Tää ei nyt kuitenkaan menny ihan niinku suunnittelin, en osaa selittää millasia leikkejä haen näin nettiteitse..
 
Kyl omasta mielestä kaikki väkinäiset tutustumisleikit on aina ollu ihan hanurista. Miks ihmeessä sitä pitää väkisinkin tutustua kaikkiin. Musta parhaiten yhteishenki kasvaa,kun se kasvaa jonkun hauskan tekemisen ohella. Eikä siis istuta piirissä ja tutustuta toisiimme. Jotkut yhteiset kisa- ja leirireissut on musta kaikkein parhaita.

Mut kyl paras ratkasu ois viina. Sillä jos jossain on hiljasia ja toisilleen vieraita suomalaisia, ni helpoin tapa saada heidät tutustumaan on juottaa niille viinaa. Se helpottaa yhteiseloa myöhemminkin ku on yhteisiä puheenaiheita, esim. kuinka Ville oli silloin saunaillassa ihan pihalla.
 
joo ja se on totta, et eihän noi tutustumisleikit kaikille sovi. Jos on iso porukka, niin vois tehä vapaaehtosta. "Nyt ois tututstumisleikin aika, osallistukaa ken haluaa." Varmasti jäis niille ujoillekin leikin ulkopuolelle kaltaistaan seuraa - tai jotain.

Samaa mieltä. Luulen että isolle osalle ihmisiä pakolliset tutustumisleikit ovat lähinnä hyvin vastenmielisiä. Minun mielestä niissä ei myöskään todellisuudessa tutustua kehenkään. Vapaamuotoinen illanvietto
on varmastikkin yksi parhaista, ellei paras tapa tutustua toisiin. Tällöin ei tilanteesta tule myöskään vastenmielistä.

Rennolle mukavalle yhteisololle on yksi tärkeä sääntö: Ketään ei painosteta tekemään mitään.

Ihmiset jotka hakeutuvat vetämään tilaisuuksia ovat yleensä itse sosiaalisia luonteita jotka pitävät seuraleikeistä, tätä ei kuitenkaan ole iso osa muista ihmisistä.
 
Kaikki sekasaunaan, uikkaireiden käyttö kielletty, ja sitten pelataan sitä 'ketä panisit'-peliä, missä kerrotaan aina ketä joukosta haluais panna. Pakko sanoa jotain aina! Se on hyvä, sitten kaikki tietää leikin jälkeenkin missä mennään. Tietty onhan se sitten ikävä jos huomaa että kukaan esim. tytöistä ei tykkääkkään just musta, mut sitten tietää että pitää petrata tai yksinkertasesti tyytyä omaan kyllikkiin eikä haaskaa turhaa aikaa epäoleelliseen.

Ja joo, niille hyperaktiiveille tiedoksi, joilleki leikit ovat todella karmea kohtalo, niinkun täällä on jo tietävästi sanottukin. Itse olen onneksi päässyt eroon pahimmasta, mutta pahinta itselle oli aina se esittely jollekin 50 ihmiselle. Että nousee seisomaan, kertoo kuka on ja mitä tekee jne. Sitä on ehkä vaikea käsittää, mutta se on joillekin todella todella vaikeaa. Sydän hakkaa, päässä soi ja humisee, yrittää näyttää rauhalliselta kun oma vuoro lähestyy, sitten haukotaan sitä happea ja huimaa jne. EIhän esittäytymisessä mitään vikaa ole. on se kumma jos ei voi pyytää porukkaa esittäytymään ;). Mutta muuten kaikissa ylimääräisissä, kannattaa aina muistaa että siellä joku on joka tekee kuolemaa. Ei siinä mitään, kunhan sen muistaa, että kun menee siihen sitten huutamaan ilosta että noh, mikäs on, sun nimeks tuleekin tästä lähtien Jukka Jöröttäjä niin haistakaa pitkä vittu!

Niin pointtina se, että kaikki ei aina 'halua pilata leikkiä ja olla epäsosiaalisia', vaan voi olla että ne haluaakin olla mukana, mutta niiden vaan pitää päästä tuskallisesta jännityksestä ensin yli ja siihen voi mennä hetki.
 
Me joskus ala-asteella leikittiin tutustumisleikkinä sellasta, jossa istuttiin tuoleilla, jotka oli ympyrässä. Sitten opettaja aina keksi esimerkiks että "ne joilla on silmälasit siirtyy 4 tuolia oikeelle". Niinpä istuttiin yleensä jonkun sylissä. Ja sylipinosta vaan päälimmäinen sai lähteä etenemään jne.

En tiedä koetaanko toi nykyisin jo sellaseksi kammottavaksi tutustumisleikiksi, mutta ainakaan siinä ei tartte välttämättä sanoa mitään eikä sen takia vaivautua:D

Pienenä myös pantomiimin arvailut oli kivoja ja pictionary fläppitaululle. Itse kammosin esimerkiksi "keksikää näistä kirjaimista rakkausruno". Vähemmästäkin vaivautuu ja tulee esiin vaan ne uskaliaimmat ja kypsimmät (joihin en selvästikään ole koskaan kuulunut:D ).

Edit: oikeestaan pantomiimit ja pictionaryt on edelleen huippuja
 
Ja sit ku me suomalaiset ollaan aina muka niin ujoja eikä osata kehua itteemme, niin lyöt veskipaprurullan porukalle nokan eteen ja sanot että paperia ei oo enempää, ottakaa siitä sen verran mitä luulette että tänään tarvitsette (olettaen että olette yötä jossakin..), huomenna tulee lisää. Jokaisen pitää kumminki ottaa edes yks liuska. Ja sitten kun rulla on kiertänyt, jokaisen pitää kertoa itsestään niin montaa hyvää juttua (esim. missä on hyvä, mistä tykkää itessään, jne.) kuin on ottanut liuskoja. Esim. joku otti 5 palaa paprua, kertoo 5 kivaa juttua itsestään.

Tämä tosin on monilla jo riparilla koettu että saattavat tietää etukäteen jutun jujun, mut tuleepahan etsittyä itsestä kivoja asioita. Eräällä riparilla yks poika otti muistaakseni 20 palaa..siinä kysyttiin jo mielikuvitusta :D
 
Muuten - eli hieman näkökulmaa asian vierestä, mutta kuitenkin.

Miksi ihmeessä ihmiset (joita teiniriiviötkin lienevät) pitää aina pakottaa osallistumaan kaikenmaailman typeriin esittäytymisleikkeihin? Että olenkin aina inhonnut näitä pahuksen pallonheittelyitä piirissä. Ja todellakaan en halua heti lähteä koko porukalle esittäytymään "Mari viisvee, treeniholisti, pidän auringonpaisteesta ja inhoan etanoita" -tyyliin. Siis ihan oikeasti, mitä se kaikille kuuluu. Eri asia sitten tutustua ihmisiin leirillä tms normaaleissa oloissa. Että eipä siinä, jos nyt joku kollektiivinen heimorituaali pitää olla, niin jokaiselle hakaneula, pala paperia ja kynä ja eikun nimilappua rinnuksiin.
 
Valmennatkos muodostelmaluistelujoukkuetta? ;)

Itse vedin muutamia vuosia sitten aloittelevia 10-12 vuotisia yu -junnuja ja aina uuden ryhmän eka kerran kokoontuessa on käyty ihan vaan simppelisti koko rinki läpi joko niin, että kukin kertoo nimensä ja lempilajinsa ja parhaan tuloksensa tai sitten kertoo nimensä ja näyttää lempiasentonsa. Sen jälkeen sitten kaikki toistaa kertojan nimen ja lempilajin "Jarkon paras laji on korkeus" tai toistaa sen nimen ja ottaa saman asennon, kuin ko. henkilö otti. Tuo asentojuttu on ehkä vaikuttanut hauskemmalta noista junioreista, tuo toinen on ehkä vähän tylsä, mutta kumpikaan leikki ei toisaalta ole liian jännittävä vähän ujommillekkaan lapsille. Ja vetäjällä tuossa joka tapauksessa on tärkeä rooli koittaa tehdä se tilanne kiinnostavaksi kaikille ja toisaalta helpoksi niille ujommille.

En tiedä sitten, onko nuo vähän tylsiä jo 13-15 vuotiaille.
 
Muuten - eli hieman näkökulmaa asian vierestä, mutta kuitenkin.

Miksi ihmeessä ihmiset (joita teiniriiviötkin lienevät) pitää aina pakottaa osallistumaan kaikenmaailman typeriin esittäytymisleikkeihin? Että olenkin aina inhonnut näitä pahuksen pallonheittelyitä piirissä. Ja todellakaan en halua heti lähteä koko porukalle esittäytymään "Mari viisvee, treeniholisti, pidän auringonpaisteesta ja inhoan etanoita" -tyyliin. Siis ihan oikeasti, mitä se kaikille kuuluu. Eri asia sitten tutustua ihmisiin leirillä tms normaaleissa oloissa. Että eipä siinä, jos nyt joku kollektiivinen heimorituaali pitää olla, niin jokaiselle hakaneula, pala paperia ja kynä ja eikun nimilappua rinnuksiin.

Näinpä! Tuli ihan kylmät väreet kun tän threadin avasi.....hyi kun tuli mieleen kaikki riparin yhteiset leikki-illat ja koulun alkaessa järkätyt tutustumisjutut. Olen niin kauan kun muistan yrittänyt lintsata kaikki mahdolliset tämänkaltaiset tapahtumat. Ripari olisi varmaan ollut mukava positiivisesti mieleenpainuva kokemus ilman noita jokailtaisia leikkijuttuja. Onneksi tulin kuumeeseen puolessa välissä leiriä, ja sain vapautuksen kaikesta ylimääräisestä :D
Ymmärrän kyllä, että suurin osa varmasti tykkää kaikesta edellämainitusta+ muista halausbingoista ja hedelmäsalaattileikeistä, mutta kun joukossa on aina niitä ujoja jotka menettävät suunnilleen yöunensa, kun pitää vieraiden ihmisten edessä alkaa jotain esittämään.

Enkä ole siis mielestäni muuten mitenkään erityisen epäsosiaalinen tai syrjäytynyt :D pienenä olin vaan niin hitsin ujo ettei mitään järkeä! :itku:
 
Valmennatkos muodostelmaluistelujoukkuetta? ;)

Juu.

Itse vedin muutamia vuosia sitten aloittelevia 10-12 vuotisia yu -junnuja ja aina uuden ryhmän eka kerran kokoontuessa on käyty ihan vaan simppelisti koko rinki läpi joko niin, että kukin kertoo nimensä ja lempilajinsa ja parhaan tuloksensa tai sitten kertoo nimensä ja näyttää lempiasentonsa. Sen jälkeen sitten kaikki toistaa kertojan nimen ja lempilajin "Jarkon paras laji on korkeus" tai toistaa sen nimen ja ottaa saman asennon, kuin ko. henkilö otti. Tuo asentojuttu on ehkä vaikuttanut hauskemmalta noista junioreista, tuo toinen on ehkä vähän tylsä, mutta kumpikaan leikki ei toisaalta ole liian jännittävä vähän ujommillekkaan lapsille. Ja vetäjällä tuossa joka tapauksessa on tärkeä rooli koittaa tehdä se tilanne kiinnostavaksi kaikille ja toisaalta helpoksi niille ujommille.

En tiedä sitten, onko nuo vähän tylsiä jo 13-15 vuotiaille.

No jotain tän suuntasta aina tehdäänkin. Tärkeetä kun olis oppia noi nimet mahdollisimman pian, kun sitten pitäis ne uudet tunkea sinne vanhojen väliin kuvioita tehdessä. "mee tonne Liisan ja tainan väliin, Liisalla on toi vaaleenpunanen hiuslenkki ja taina on toi pitkä tyttö tuolla". VÄhän hankalaa.
 
Kaikki sekasaunaan, uikkaireiden käyttö kielletty, ja sitten pelataan sitä 'ketä panisit'-peliä, missä kerrotaan aina ketä joukosta haluais panna. Pakko sanoa jotain aina!
Just joo. Porukan keski-ikähän oli tässä noin 14 vuotta. Ja tais kaikki olla vielä tyttöjä, kun urheilujoukkueesta kerran oli kyse. :rolleyes: :D

Tähän lisätään vielä 10 koria gepardia, niin ollaan tyttöjen urheilujoukkueelle sopivilla linjoilla. Vanhemmilla tuskin on mitään valittamista. :D
 
paras ryhmähengen rakentaja on esimerkiks joku esterata jossa pitää ryhmällä ratkaista ongelmia. joku "moi oon timo ja oon käyny kaks kertaa elämässäni tikkakoskella" - tyyliset hommat on... nojoo. osa inhoaa niitä yli kaiken, osa tykkää. omalla kokemuksella sanoisin että helpompaa mennä mukaan jonkun yhteisen tehtävän suorittamiseen kuin siihen että ite ääni vavisten kertoo itestään jotain koko porukalle...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom