Omat kokemukset
Laitanpa tänne nyt omia kommentteja Tuskasta, eka kerta enkä ole hirveästi elävää musiikkia kuunnellut mutta pirun hyvä meininki oli niillä keikoilla jota menin tosissaan kattoon.
Arch Enemy
Toimi todella hyvin, jotain häslinkiä oli todellakin menossa. Välillä oli vitun rajua tuuppimista selän takana, en ihmettele jos joku loukkaantui. Ennen ku näin keikan aattelin että Nemesis on paska biisi ja toivoin ettei ne soittais sitä. Onneks soitti

. Armoton joukkolaulumeininki ja hyvä fiilis jatku sitten siitä koko keikan ajan. Angelan laulusta en ottanut tosin mitään tolkkua, oli joko liian isolla tai laulo mikkiin. Ja EI OLLUT korvatulppia ettei varmaan johtunut siitä. Piti ottaa pois kun en saanut kitaroista tolkkua. Ja en pistänyt jatkossakaan enää korviin niitä, rumatkin vielä :D
Diablo
Ei paskempaa. Ei mitään vikaa muttei hirveästi jaksanut innostaa. Kaikki biisit oli hyviä mutta oma kiinnostus yhtyeeseen on vain maagisesti laskenut. Eterniumin aikaan olin himofani mutta tutustuin äärimmäisempään musiikkiin ja kiinnostus laski. No, keikka oli hyvä ja Rainer otti yleisön haltuun tehokkaasti.
Amorphis
En odottanut mitään ja siksi varmaan keikka tuntui niin pirun hyvältä. En pidä yhtyeestä hirveästi (esim. paljon vähemmän kuin Diablosta) mutta toimii livenä perkeleen hyvin. Vanhoja kappaleita kuten The Gathering, Black Winter Day tai uuden levyn Leaves' Scar:ia jäi kaipaamaan koska Tomin örinä on murean mahtavaa (esim. The Smoke toimi vtun hyvin). Ja vielä mainittakoon että en omista yhtään Amojen levyä.
Opeth
Paras. Tuota adjektiivia voisi käyttää useamminkin kuvailessa Opethin soundeja, soittoa ja meininkiä. Kappalevalinnoista voi aina motkottaa, varsinkin kun yhtye on tehnyt loistavan uran ja jokaisella on ne omat suosikkikappaleet. Huonoiten toimi The Grand Conjuration toiston vuoksi. Closure mätti hieman koska en ottanut Wibergin sooloilusta selvää. Tietysti toivoin että olisivat soittaneet samalta levyltä Hope Leaves:in tai Windowpanen ennemmin. Mutta The Amen Corner yllätti valintana positiivisesti: Yksi suosikkikappaleistani, mutta ajattelin että ne soittaisivat ennemmin Demon Of The Fallin. Toinen tunti lisää soittoa ja taivaasta olisi satanut mannaa (tai mitä vain hyvvää).
Sodom
Yhtye ei ollut tuttu entuudestaan, tiesin vain että rässiä sieltä pukkaa. Toimi osittain, olisin toivonut nopeampia kappaleita, koska itse haluan trashini nopeana ja väkivaltaisena. No, hirveesti en voi kritisoida koska menin katsomaan Swallow the sunin soundcheckiä loppuajasta.
Swallow The Sun
Pieksi osittain Opethin. The Giant ja The Ship toimivat minulle levyllä paremmin mutta Swallow (Horror pt1) yllätti aivan puun takaa toimivuudellaan. Aivan järjetön moshaus yleisössä ja lavalla ja olis ollut kyllä perkele asialla jos porukka ei ois reagoinu siihen runttaukseen. Helvetin hyvä veto. Taisi olla pari biisiä liian lyhyt keikka, olisin halunnut kuulla vielä Through Her Silvery Body:n (ehdoton suosikkikappale) ja vaikka Psychopath's Lair:in (tai melkein mikä tahansa muu kappale). Aluksi ihmettelin Munterin nyrpeää naamaa, mutta mökötys kääntyi onneksi hymyyn ja sitten nauruun (varmaan joku tuttu katsomossa). Taisi sitten siemailtu olut teki tehtävänsä. Kotamäeltä odotin raivokkaampaa esitystä, mutta murinat hoitui kunnialla ja tarkasti senkin edestä. Lyhyt mutta vitun hyvä.
Ens vuonna uusiks
