Parhautta:
Amorphis - Tomi Joutsen ->

Ovat maar todella kovan hevilaulajan Amot saaneet nyt riveihinsä. Sekä korinat, että puhtaat laulut hoituvat hienosti ja äijä osaa muutenkin sopivasti rockkukon elkeet ja ottaa yleisön. Tää oli Tuskan myönteisin yllätys, tai ei ihan yllätys, koska Amojen viimeisin levy antoi myrskyvaroituksen tasokkuudellaan. Saunditkin aika hyvin kuosissa.
Arch Enemy - Ainoa pieni miinus tulee keikan lyhyydestä, kuten yleensä, kun on kyseessä kova bändi, jota ite fanittaa. Taattu hittikimara kuultiin pääasiassa viimeisiltä kolmelta levyltä. Ei voi taas kuin ihmetellä Amottin veljeksiä, ovat kovia kepittäjiä.
Käsittämätöntä, että tämän kaliberin pändi ympätään sivulavalle! :curs: Ehdottomasti olisi pitänyt pistää päälavalle ja vaikkapa 10-15min enemmän esiintymisaikaa. Saundit kumminkin aika hyvät, kun kitarat kuuli jopa tulppien läpi hyvin.
Ite en huomannut muita järjestyshäiriöitä, kuin että pari kääliörimpulaa vissiin vahingossa tönivät. Olin tyytyväinen edes tästä koosta ja lihasmassasta, ankiaa olisi keikkatilanteessa olla vaikka 20kg kevyempi ja selkeesti heikompi. Korostan samalla sitä, että rauhanomaisuus ennen kaikkea, en mä ketään jyrää enkä pieksä, vaan koetan kehiä hyvää meininkiä ja iloista mieltä musiikin tahdittamana. Jos tulee ongelmaa, poistun mieluummin paikalta, kuin rupean rähjäämään.
Stam1na - Nää ovat vieläkin ns. nuaria ja nälkäisiä jannuja olemukseltaan, mutta soittotaito ja keikkakunto ovat paatuneiden ammattilaisten. Jälleen todella kovan keikan vetivät. Alussa laulusaundit hukassa/tukossa, mutta sittemmin ihan ok.
Tarot - Ihmettelin, kun kiskaisivat kovimmat ässät (Crawlspace ja Wings of darkness) pöytään heti ekana, mutta toisaalta siinä samalla polkaisivat ainakin kerralla keikan käyntiin voimalla. Sitä paitsi Tarotilla piisasi vetäviä heviralleja keikan loppuun asti ja näillä äijillähän kyllä soittovarmuutta piisaa. Saundit todella hyvät, ihan Opethin tasoa, ei mitään valittamista.
So'n'so:
Metsatöll - Ihan hauskaa musaa, muttei kumminkaan ihan mun makuun. Hyvä meininki näkyi olevan sekä pändillä, että yleisöllä.
Opeth - Muuten tykkään Opethista kovasti, mutta ei vaan jaksanut, hyydyin. Seisominen, väsymys, nälkä ja ryytynyt fiilis vaan iskivät noin 2,5 kipaleen (eli noin 30min :D ) jälkeen ja oli pakko vetäytyä takavasemmalle nurzille syömään ja vettä kittaamaan. Olen siis :wanha: Sitten taas viimeisen kipaleen (arvelin, että olisivat soittaneet Ghost of perditionin ekana, mutta viimeiseksikin tuo hieno kipale sopi) kattelin ja kuuntelin anniskelualueelta. Soundit olivat ehkä paremmat, mitä millään muulla pändillä (paitsi Tarot).
Terveiset Pro-Painille ja emännälleen! Oisi ollut kiva hengailla pitempäänkin ja jutella kaikesta muusta, paitsi reeneistä ja ruoasta. ;) Olin vaan nyt niin ryde, ettei kyennyt pystymään. Dieseli kaipasi löpöä.
Gojira - Vähän sama homma, kuin Opethin kohdalla, että aika ja paikka eivät nyt olleet sopivat mun ja Gojiran musan kohdata. Ryytynyt olo oli ja ankaran tuplabasaritykityksen tahtiin välkkyneet strobot ärsyttivät suunnattomasti, vaikka rakkaat aurinkolasini asiaa auttoivatkin. Tähän pändiin pitää kumminkin ehdottomasti tutustua, vaikutti lupaavalta ja kun minä kumminkin ankarampaakin mättöä tykkään monesti kuunnella. Saundeista ei oikein voi kommentoida, kun en kuullut oikeestaan muuta, kuin sen tuplabasareiden nakutuksen.
Celtic Frost - Kuulosti muutaman kipaleen perusteella sopivan raskaalta ja synkältä mun makuun, pitää tutustua enemmän. Tämähän on yksi niitä pändejä, joiden kohdalla mun hevisivistyksessä on ammottava aukko. Kumminkin aika monotonisen oloista, ehkä tämmöisestä tykkäisi aina muutaman kipaleen annoksissa, pitempi setti voisi kyllästyttää. Saundeissa ei moitteen sijaa. Kaveri määritteli pändin näin: kuten Venom, mutta synkempää, raskaampaa ja parempaa. Olen samaa mieltä lyhyen livetutustumisen perusteella.
Ja :down: osastoa:
Sodom ja Venom - Olivat ehkä rankkaa kamaa joskus silloin kauan sitten, mutta nyt lähinnä

Sodom kuulosti 100% samalta, kuin 1990 Giants of Rockissa Hämeenlinnassa. Ei napannut hirveesti silloin, eikä nytkään. Venomilla oli keikan alussa ongelmia kitaroiden kanssa, mutta vissiin saivat asian fiksattua.
Sisters of Mercy - EVVK, kiesus miten velttoa ja tylsää musaa, ei mitään energisyyttä. Noh, enpä ko pändiä tsekkaillutkaan kuin muutaman kipaleen.
Timo Rautiainen - Surkea esitys! Jos kerta äijä haluaa tehdä Reino Helismaa tyylistä musaa ja sitä esittää, niin tehköön, ei mua harmita, mutta mielellään jossain muualla, kuin Tuskassa. Ja ihan turha siihen on sitten väkisin yrittää päälleliimata mitään heviä tai raskaan musiikin piirteitä, tulee vaan väkinäisen kuuloista, eli huonoa musaa. Kontrasti Celtic Frostin kanssa oli todella suuri. CF:llä oli musa luontevasti synkkää ja raskasta, kuten kunnon metallin pitääkin olla, Timpalla taas teennäisen kuuloista. Ainoastaan Candlemass koveri toimi edes mitenkuten. Paljon kertoo sekin, että äijän oma poika on verrannut muuatta soololevynsä kipaletta Bruce Springsteenin Born in the USA hittiin.
Muista esiintyjistä en voi kommentoida, kun en nähnyt joko ollenkaan tai liian vähän (kuten Swallow the Sunia viimeiset 1,5 kipaletta). Epica olisi vissiin ollut ainakin ihan kova. Noh, ehkä siihen kerkiää tutustua myöhemmin.
Pakko kehua, että taas kerran festarimuonana toimi mahtavasti kombo ruisleipä, valmiiksi maustettu tonnari (Pirkka, italialaisessa maustekastikkeessa

) ja pohjille kova vihreä omena, kyytipojaksi vettä lujasti. Protupatukoitakin oli, mutta niiden miinuspuolia ovat kesäkuumalla ja festareilla makeus (mulle) ja huono iskunkesto. Pois syötiin nekin kumminkin. Myös Bundeswehrin flecktarn maastohousut olivat täydellinen valinta, toimivuutta, kestävyyttä ja mukavuutta. Sen sijaan jalkineiksi pistän festareille tästä lähin AINA maiharit tai työkengät. Vaikka hiostavat, niin kärsiipähän lompsia huoletta lätäköissä, mudassa ja jorailla keikkayleisönä, ilman pelkoa varpaiden muusaantumisesta.