Tuleeko muillekin mieleen sana anorektikko...?

[Lampunjalka]

Johan täällä on porukalla käsitteet sairaudesta hakusesta, siis ainaskin tomppa82lla.
En tiedä onko mulla joku vika päässä, mutta toi muija ei tosiaan ole anoreksiaa nähnytkään! Enkä tarkoita nyt tuota Egee 87:n linkkiä :lol2:

:::Niin ja liikalihavuus voi olla myös sairaus, tai siis moni sairaus saattaa aiheuttaa liikalihavuutta ja liiallista ruokahaluakin myös!:::

 

[Hippa]

No sää nyt oot toivoton tapaus. ;)

Osittain tomppa82 on oikeassa, jos ihminen ei tee mitä pitää tehdä, sitä ihmistä pitää lyödä. Ei luusereiden hyysäys auta, heille täytyy näyttää oikean elämän toimintatavat. Tavalla tai toisella. Muuten muutosta ei synny.

Näin säilytetään yhteiskuntajärjestys.

Mites näytät oikean elämän toimintatavat ihmiselle, joka makaa apaattisena sängyssä eikä syö, juo tai käy vessassa? Miten saat tämän ihmisen toimimaan?

 

[Nitsku]

No sää nyt oot toivoton tapaus. ;)

Osittain tomppa82 on oikeassa, jos ihminen ei tee mitä pitää tehdä, sitä ihmistä pitää lyödä. Ei luusereiden hyysäys auta, heille täytyy näyttää oikean elämän toimintatavat. Tavalla tai toisella. Muuten muutosta ei synny.

Näin säilytetään yhteiskuntajärjestys.

Jep, Suomen mielisairaalat, psykologien vastaanotot ja vastaavat paikat tyhjiksi, porukka Hartwall-areenalle kuuntelemaan kekexx:n esitystä oikean elämän toimintatavoista. Ajatelkaa mikä määrä säästyy rahaa kun kaikki näkevät valon ja parantuvat kekexx:n ansiosta !!

Meillähän on tässä Jari Sarasvuon ja Marko Bjurstömin kaltainen näkijä ! Milloin alat antaa luentoja ?

 

[Gillyanne]

Ei ole suoraviivaisen helppoa eikä järkevää verrata keskenään addiktioita l. riippuvuuksia (esim. alkoholismi, huumeet, lääkkeet, seksi, liikunta, tupakka, roina jne.) puhtaasti psykologisiin minäkuvan ja elämänhallinnan vääristymiin (anoreksia, bulimia). Nämä sairaudet ovat luonteeltaan sekä syntymekanismiltaan melko erilaisia, samoin niiden hoito (vaikka molemmissa onkin kyse sekä pään että lopulta ruumiin toimintahäiriöstä).

Amen ja piste.

Kekexxiltä kysyisin, mikä tekee henkisesti sairaasta luuserin, vrt. fyysisesti sairas? Ja sama selkokielellä: jos sinulla on vaikkapa vesirokko ja minulla vaikkapa bulimia, miksi bulimikko on luuseri, mutta vesirokkoa poteva ei?

 

[sammyx]

mutta sama tyttö löytyy myös täältä. :jahas:

Heh, pitihän tuo arvata.

edit. Nyt niitä kuvia ei enää löydykään

 

[reino]

Olen juonut yli 10 ravintola-annoksellista viikossa lukemattomia kertoja. Monesti jopa tuplamäärän. Olen joutunut juomaan alkoholia loivennukseksi krapulaan. Olen myös satuttanut itse(ä)ni kännissä ja menettänyt muistin. Olen myös joutunut olemaan poissa töistä sekä humalan että krapulan vuoksi, jonka lisäksi olen ollut kännipäissä myös töissä.

Tämän vuoden alussa aloin vaan miettimään, että eihän tuollasessa ole järkeä. Sen koommin en ole muistia menettänyt tai joutunut olemaan pois töistä, vaan vetänyt sopivan hyvät humalat noin kerran kuukaudessa. Jos ei ole viikonloppuja vapaana niin en sitäkään. Olipas helppo parantua sairaudesta.

Eli siis tunnistit itsellesi haitallisen käyttäytymismallin ennen kuin se ehti kehittyä varsinaiseksi sairaudeksi/riippuvuudeksi, ja päätit muuttaa käyttäytymistäsi ja ajatteluasi.

Ja nytkö sä vastuuton itsehoitotieteen maisteri yrität tarjota vastaavaa toimintamallia anorektikoille?!?!!!??11? EI, EI ja EI!! Yritä nyt saada päähäsi, että anoreksia on sair-ra-us, ja ihminen ei itse ajatuksillaan, päätöksillään tai käyttäytymisellään pysty missään vaiheessa vaikuttamaan sairauden vääjäämättömään kulkuun. Saunan taakse tommoset noitatohtorit pitäs hirttäämunistaanpuoskaroimaan1!

P.S. :D

P.S. 2. Päätellen niistä yllättävän jyrkistä reaktioista, joita Tomppa82:n (minun mielestäni ihan asiallinen) viesti aiheutti, anorektia on todella arka asia monelle täällä. Ilmeisesti useilla on ihan omakohtaista kokemusta. No, miettikää itseänne, jos teillä on ollut voimaa parantua anoreksiasta tai taistella sitä vastaan, niin kai se nyt on ollut suurelta osin kiinni siitä että olette itse päättäneet/halunneet parantua. Mistä muustakaan se voisi olla kiinni?

P.S. 3. Onpas synkkä ja myrskyinen päivä. Koska suvussani on sekä psyykkisiä sairauksia että alkoholismia, tuntuisi luontevalta ruveta ryyppäämään ja vajota kaamosmasennukseen. Toisaalta voisin piristää itseäni menemällä punttisalille, jossa kehoni voisi tuottaa luontaisia adrenaliineja, gelatiineja ja feromoneja (nuorten yleisurheilijatyttöjen kyykkytreenejä katsellessa.)

Koska elämä on täynnä valintoja, päätän että menen ensin punttisalille ja sitten vasta kaljalle.

 

[reino]

Tällä lääkkeellä pystytään blokkaamaan nousuhumala ---> paranit sairaudesta, on jotenkin ihan vinksahtanutta logiikkaa, koska varmasti samalla lääkkeellä saataisiin kuka tahansa lopettamaan viinan juonti.

Todella vannoutunut juoppo ei välttämättä lopeta juomista vaikka nousuhumalan tunne blokattaisiinkin reseptoreista. Olen seurannut empiirisesti miten naltraksiinikoekaniini kiskoo antaumuksella 10-20 tuoppia päivässä viikkojen ajan (ja siihen sitten reilu kasa hasaa päälle, että vähän edes tulis pöhinää). Ihan vaan siltä varalta että jos se sittenkin nousis. Ja vaikka ei tulis nousuhumalaakaan, niin onhan se silti ihan kiva juoda.

Lukemattomia legendoja on myös alan miehistä, jotka kaivavat antabuskapselin käsivarrestaan tylsällä linkkarilla ja lähtevät juomaan.

Eli jos olet päättänyt juoda, niin juot.

 

[protsku]

Onpas synkkä ja myrskyinen päivä. Koska suvussani on sekä psyykkisiä sairauksia että alkoholismia, tuntuisi luontevalta ruveta ryyppäämään ja vajota kaamosmasennukseen. Toisaalta voisin piristää itseäni menemällä punttisalille, jossa kehoni voisi tuottaa luontaisia adrenaliineja, gelatiineja ja feromoneja (nuorten yleisurheilijatyttöjen kyykkytreenejä katsellessa).

Jep jep, muista myös Omega-kapselit, C-vitamiini ja kaurapuuro. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että mihinkään determinismiin ei ole syytä vaipua, puhukoot noitatohtorit mitä tahansa! ;)

[rautalangasta]Kuten kaikissa muissakin addiktioissa, myös anoreksiassa tulee löytää ns. henkilökohtainen pohja jota alemmaksi ei enää halua vajota. Kun tämä pohja löytyy aika on otollinen toipumisen alkamiselle.[/rautalangasta]

Ihmettelen myös suuresti miksi masennus on nostettu jalustalle ikään kuin se olisi jotenkin muita oireyhtymiä hienompi syy jäädä sängyn pohjalle. Siellä ne anorektikot ja alkoholistitkin makaavat siihen asti kunnes kirkastuu joku muu toimintamalli.

Nimimerkillä "itsekin useita masennuskausia läpikäynyt"

 

[osku]

[rautalangasta]Kuten kaikissa muissakin addiktioissa, myös anoreksiassa tulee löytää ns. henkilökohtainen pohja jota alemmaksi ei enää halua vajota.

Mutta eikös anorektikko nää sen pohjan tavallaan kattona?

 

[Nitsku]

Jep jep, muista myös Omega-kapselit, C-vitamiini ja kaurapuuro. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että mihinkään determinismiin ei ole syytä vaipua, puhukoot noitatohtorit mitä tahansa! ;)

[rautalangasta]Kuten kaikissa muissakin addiktioissa, myös anoreksiassa tulee löytää ns. henkilökohtainen pohja jota alemmaksi ei enää halua vajota. Kun tämä pohja löytyy aika on otollinen toipumisen alkamiselle.[/rautalangasta]

Ihmettelen myös suuresti miksi masennus on nostettu jalustalle ikään kuin se olisi jotenkin muita oireyhtymiä hienompi syy jäädä sängyn pohjalle. Siellä ne anorektikot ja alkoholistitkin makaavat siihen asti kunnes kirkastuu joku muu toimintamalli.

Nimimerkillä "itsekin useita masennuskausia läpikäynyt"

Masennus on ehkä sen takia nostettu jalustalle koska julkkikset mainostavat suureen ääneen masentumistaan ja niitä keinoja joilla ovat siitä irti päässeet. Vaikka tosiasiassa eivät olisi mitään masennusta kokeneetkaan. Ja masennus ei tosiaankaan ole sitä että joskus on hieman alakuloinen olo ja mieli maassa.

Masennus on siitä vittumainen sairaus että vaikka miten itse haluaisi ja vaikka mitä yrittäisi niin siitä ei välttämättä pääse eroon. Siis rautalangasta vääntäen: vaikka masentunut ihminen itse TOIMISI JA HALUAISI parantua niin mieli ei välttämättä tottelekaan.

Ja se siinä onkin niin pelottavaa: ihminen on tottunut siihen että elimistö toimii suunnilleen niin kuin itse haluaa ja äkkiä (tai ennemminkin pikkuhiljaa) ajautuukin tilanteeseen jossa ei hallitsekaan omaa mielensä liikkeitä.

Arvelen että kaikkein pelottavinta tuo on ihmisille joiden ajattelutavan mukaan kaikkiin ongelmiin löytyy yksinkertainen ratkaisu kunhan vain tarpeeksi haluaa ja yrittää. Tässä tapauksessa joutuu sairauden lisäksi kohtaamaan sen tosiasian että itsekin kuuluu niiden luusereiden joukkoon joita piti saamattomina vätyksinä...