Esimerkkinä aiemmin antamassani tilanteessa vähintäänkin osittain on kamppailijan oma vika. Sääntöjen tarkoitus nimittäin on se, ettei ottelijoille sattuisi mitään, eikä se, että ottelijat saisivat jonkin koskemattoman alueen, jota ei tarvitse suojata. Mielestäni viestistäni kävi selkeästi ilmi pienellä luetunymmärtämisellä, etten ehdottanut sellaisia sääntöjä, että ottelijat saisivat yrittää lyödä kielletyille alueille. Selventääkseni vielä; ottelija eivät saisi lyödä toista kielletylle alueelle edelleenkään, mutta vastustaja ei saa myöskään hyökätä tai puolustautua ottaen tarkoituksellisesti tukea siitä sääntöjen kohdasta, että tietylle alueelle ei saa iskeä. En pitäisi mahdottomana tilanteena nykysäännöillä sitäkään, että vilpittömästi vahingossa toinen ottelijoista lyö kielletylle alueelle esimerkiksi juuri tilanteessa, jossa vastaanottava osapuoli kääntää tarkoituksellisesti takaraivonsa lyönnille, koska sääntöjen mukaan sinne ei saa lyödä. Minusta säännöt vapaaottelussa ovat tietyllä tavalla itsesuojeluvaiston takaajana; jos ottelija ei PYSTY suojaamaan joka tilanteessa itseään täysimääräisesti, viimekädessä säännöt takaavat sen, ettei vaurioalttiimpiin ruumiinosiin isketä eikä esimerkiksi soccer-kickejä tule.
Nimenomaan näin pitääkin olla.
tjaa, tämä ei ole mitenkään yksinkertainen kysymys, mutta se mikä on mielestäni aika selvää, on se, ettei laittomat iskut muutu laillisiksi jos toinen ottelija on on jo ihan ulkona. Toisin sanoen, jos Gonzagaa paukutetaan takaraivoon sen jälkeen kun hän on menettänyt tajunsa ei teoriassakaan pysty enää suojaamaan itseään niin ei se ole mielestäni puolustus tai oikeutus ettei näillä laittomilla lyönneillä ole enää merkitystä lopputuloksen kannalta.
Ehkä reilu ratkaisu olisi se, että tulos olisi mitätön, Browne saisi pitää voittobonuksensa mutta maksaisi joitain sakkoja, ehkä korvaustakin Gonzagalle jolle ei tulisi tappiomerkintää.
Sittten on tämä kysymys, että onko oikein, lajin hengen mukaista, että käytetään hyväksi sääntöjä, jotka sulkevat pois jotkut hyökkäysalueet. Vaikkapa joku kilpparipuolustus, jossa tarjotaan vastustajalle ainoastaa sellaisia maalialueita joihin ei saa hyökätä?
Pitäisikö pystyottelussa kokoajan olla periaatteesa valmistunut torjumaan laiton potku munille?
Entäs feikkihyökkäykset, ollaan muka vetämässä futispotkua tai stomppia päähän, kun toinen suojaa käytettään siitä seuraavat mahdollisuudet hyväksi?
JOtenkin olisin taipuvainen ajattelemaan, että urheilussa tulee voida luottaa siihen, että vastustaja noudattaa sääntöjä, vaikkakin tämä mahdollistaisi osittain niiden sääntöjen hyödyntämisen sellaisella tavalla mikä ei sitten taas ole sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että MMA on mahdollisimman lähellä todellista aseetonta kamppailua.
Tässä on ehkä sellainen asia, että itse urheilijoiden pitäisi ottaa kantaa, eikä fanien, koska kotisoffalla on kuitenkin turvallista jne.
---
muuten oli ihan hyviä matseja mitä näin.
Naisista tuli kyllä mieleen, että pystyssä joko tekniikassa oli puutteita tai sitten tekniikka hävisi adrenaliinin virratessa. Matto oli kyllä hyvännäköistä sanan kaikissa merkityksissä ...
Tytöille on paljon vaikeampi oppia heittämään palloa kuin pojille, voi olla, etttä se on luonnollisesti vaikeampaa naisen lyödä kuin miehen, vaikka onhan niitä ihan hyviä naispystyottelijoitakin ...
---
Sitten myöskin taas tuli esille se, että jos vaan pystyy pitämään prässiä ja jauhamaan hyvällä sykkeellä, painijoiden on mahdollista neutraloida kentien fyysisesti lahjakkaampi ja atleettisempi vastustajansa, vielä hyväksikäyttäen maahnvienneistä saatavia pisteitä.En katsonut TUFFia, mutta ihan hyvin grindasivat niin Bubba kuin Kevinkin ...
