Treenit ja ruokavalio kohdalleen!!!

[-pipsa-]

Outoa...

Olin juuri kirjoittamassa viestiä tänne mutta se päätti sitten yhtäkkiä kadota... kummaa...

mutta joka tapauksessa, salitytsylle meinasin sitä sanoa, että ehkä olisi tosiaankin keskustelun paikka... eipä sitä mitään saa aikaseksi, jos ei suutaan avaa... tietääkseni kukaan ei vielä hallitse ajatusten lukua... jos äijää ei pätkääkään kiinnosta sinun harrastuksesi tai kiinnostuksen kohteet niin tuskin se on kiinnostunut siitä kuka sinä todella olet... siinä vaiheessa se taitaa sitten olla so long...

 

[323443]

Olin juuri kirjoittamassa viestiä tänne mutta se päätti sitten yhtäkkiä kadota... kummaa...

mutta joka tapauksessa, salitytsylle meinasin sitä sanoa, että ehkä olisi tosiaankin keskustelun paikka... eipä sitä mitään saa aikaseksi, jos ei suutaan avaa... tietääkseni kukaan ei vielä hallitse ajatusten lukua... jos äijää ei pätkääkään kiinnosta sinun harrastuksesi tai kiinnostuksen kohteet niin tuskin se on kiinnostunut siitä kuka sinä todella olet... siinä vaiheessa se taitaa sitten olla so long...

Onpa keskusteluakin yritetty, mutta useat suomalaiset miehet kun on niin vaikeita tapauksia. Ei miehet tykkää vakavista keskustella... mutta taisipa poikaystäväni joskus meidän suhteen alkumetreillä sanoa, että hänelle riittää se, että mä viihdyn hänen ystäviensä seurassa ja hänen piireissään.... muulla ei oo väliä... elikkä vähän niinku niin, että mun kaverit, mun harrastukset yms. ei merkkaa paskan vertaa....
Moneen kertaan oon yrittäny niinku sellasta tavallista jutustelua mulle tärkeästä aiheesta... kertoillu vaikka mitä oon treenannu tai jotain vastaavaa niin poikaystäväni melkeimpä suoraan sanoo, että eipä kiinnosta tai sit vaihtaa puheenaihetta tai ei sano yhtään mitään. Oon yrittänyt ruokavaliosta yms. keskustella, mutta riita meinaa tulla kun hän kaikessa on eri mieltä. Tiedän, että poikaystävänikin tahtoisi painoa pudottaa tai saada ainakin kaljamahan katoamaan, mutta kun aletaan keskustelemaan aiheesta ja siitä, että mitkä ois parhaimpia keinoja siihen, että siitä eroon pääsis niin hohhoijaa.... väittely tulee aina ja nytpä poikaystäväni heti alussa sanoo, että ei puhuta siitä asiasta ollenkaan.
Kovasti hän on aina antamassa neuvoja kaikessa urheiluun liittyvissä asioissa ja kaikessa mahdollisessa kun hän nyt JOSKUS nuorempana on jalkapalloa tai jotain harrastanut. Hän myös syömisen suhteen on aina kommentoimassa, mutta mä en sais sitten sanoa mitään, sillä hän on AINA OIKEASSA. En jaksa sitten väitellä kun tiedän, että hän ei ymmärrä näitä sali-juttuja ja kaikkea mitä siihen kuuluu kun ei oo koskaan salilla käyny eikä oo perehtyny asiaan.

Aluksi tosiaan kaikki oli ihan hyvin ja kovoasti hän oli mukamas kiinnostunut lähtemään urheilemaan (lenkille, sulkapalloa pelaan jne.), mutta aina tuli tekosyitä, että miksi ei lähde jne. Aina käski pyytää jotain tyttökaveria mukaan tai sanoi, että ens kerralle se lähtee..... Lopuks en oo enää sit jaksanu edes kysyä. Kesällä oli paljon kaikenlaista muuta tekemistä, että ei se asia silloin niin vaivannut, mutta nyt kun ei oikein ulkona pysty tekeen mitään mielenkiintoista niin alkaa vähän ärsyttämään kun toinen ei liiku yhtään minnekään.... istuu kotona vaan.

Aika toivottomalta taitaa näyttää....:(

 

[-pipsa-]

edit: Kerrotko myös tavoitteistasi, niin silloin on helpompi neuvoa yksilökohtaisesti. Nykyinen ruokavalio myös esille mikäli haluat sen suhteen kommentteja.

Tavoitteena on saada hyvä peruskunto, kiinteä kroppa ja parempi olo itselle. Mun ei tarvi mielestäni laihduttaa (157/47-50), mutta haluan olla timmissä kunnossa kun kesä tulee painosta mulla ei oikeastaan oo hajuakaan koska aina kun käyn puntarilla se näyttää jotain tuon 47-50 väliltä...

esimerkiks eilisiä syömisiä en muista, syön liian harvoin... salaattia ja vihreetä tulee paljon syötyä, me likes! hedelmiäkin syön varmasti enemmän ku suurin osa suomalaisista mutta niitäkin vois lisätä päivittäiseen ruokavalioon. miestäkin oon yrittänyt saada syömään jotain muutakin sellaista joka kasvaa maassa ku perunaa. hyvää syön ihan liian paljon... välillä tulee ihan tajuton makeen nälkä. en mä tietty mitään sipsipussia kerralla vedä naamariin tai kokonaista karkkipussia. (kerran tulin salilta ja iski taas makeanhimo, pakko oli käydä shellillä... jonotin sipsipussin kanssa mutta ku pääsin kassalle vein sen pois ja otin suffelin. olin aika ylpeä itsestäni, samoin repesin autossa nauramaan itselleni) nyt varsinkin ku oon ollu miesystävän luona ja viime viikolla kun ei ollut töitä kuin viikonloppuna, tein joka päivä ihan peruskotiruokaa. ehkä vähän liikaa käyttelin voita ja kermaa... (minkäs teet, hyvää tuli) aamuisin yleensä kahvit, aina ei tietty maistu. syön yleensä leipää, joskus tulee keitettyä puuroa, joskus taas en syö mitään... kanaa syödään paljon, itse en kovasti tykkää, mies kyllä... meillä onkin ollut tässä ajatuksena opetella aamiaisen syöminen joka aamu... vielä tähän yleiseen syömiseeni sellainen pointti, mulla ei ole töissä mahdollisuutta päästä syömään joka päivä samaan aikaan, mikä on ihan syvältä ja siten tällainen säännöllinen ja terveellinen syöminen ei mulla toimi nyt juuri. (uusi duuni on hakusessa ja toivottavasti kouluun syksyllä) sitten ku joutuu ilman ruokaa kärvistellä on pakko lipittää limpparia ettei pyörry...

tuli mieleen, että mikäs olis sellainen suht edullinen ja hyvä palautusjuoma? rahatillanne tiukilla... kannattaako tuollaisia proteiinijuttuja käyttää jos on tällanen tavisurheilija?

tällasta mulla... jos haluat jotain vielä kysyä tai tarkennusta niin kysy ihmeessä...

 

[-pipsa-]

Onpa keskusteluakin yritetty, mutta useat suomalaiset miehet kun on niin vaikeita tapauksia. Ei miehet tykkää vakavista keskustella... mutta taisipa poikaystäväni joskus meidän suhteen alkumetreillä sanoa, että hänelle riittää se, että mä viihdyn hänen ystäviensä seurassa ja hänen piireissään.... muulla ei oo väliä... elikkä vähän niinku niin, että mun kaverit, mun harrastukset yms. ei merkkaa paskan vertaa....

OMG... siis uskomatonta... kuten itsekin sanoit, toivottomalta näyttää... en ala tässä sanomaan, että jätä se mutta jos olisin sinä, lähtisin hiihtään kyllä aika vikkelään... joskun on mukavampi olla yksikseen niin kauan ku löytää itelleen täydellisen ihmisen. itselläni taitaa sellainen juuri olla, käydään yhdessä salilla, muutakin urheilua harrastettais yhdessä jos miehellä ei olis polvi rikki. (odottelee leikkausjonossa) ehkäpä sitten kesällä... suhde toimii parhaiten sillon ku on yhteiset kiinnostuksen kohteet mutta myös omat jutut joita saa vaan yksikseen tehdä...

 

[Faidra]

Luitko pipsa- niitä linkittämiäni viestejä? Eikö niistä ollut mitään apua?

Tavoitteena on saada hyvä peruskunto, kiinteä kroppa ja parempi olo itselle.

Ok, tämä kuulostaa hyvältä. Millaisia muutoksia olet valmis tekemään noiden tavoitteiden eteen? Muutosta ei tapahdu, mikäli nykytilanteeseen ei tehdä mitään eroa. Mikäli tavoitteita on yritetty saavuttaa pidemmän aikaa ja niihin ei olla päästy, on tietenkin ilmiselvää, että jotain on pielessä. Katsotaanpas siis...

esimerkiks eilisiä syömisiä en muista, syön liian harvoin...

Tässä aika hyvin jo itsekin tunnistit ongelman. Pyri siis tästä lähtien muokkaamaan ruokavaliotasi niin, että saat sen 5-7 pientä ateriaa syötyä joka päivä.

hyvää syön ihan liian paljon...

Jos haluat tiukentaa kroppaa (ts. vähentää rasvaa ja lisätä lihasta, vaikka paino ei putoaisikaan) niin silloin ne herkut eivät voi kuulua jokapäiväiseen ruokavalioon. Ihan pieninä osina toki - esim. tikkari tai laku päivässä nyt ei kenenkään ruokavaliota kaada - mutta sipsipussi verottaa jo niin paljon energiaa niiltä hyviltä ruuilta, ettei se tietenkään käy. Kirjoititkin tosin, ettei se herkuttelu nyt ihan sipsipussin tasoa (aina) ole.

nyt varsinkin ku oon ollu miesystävän luona ja viime viikolla kun ei ollut töitä kuin viikonloppuna, tein joka päivä ihan peruskotiruokaa. ehkä vähän liikaa käyttelin voita ja kermaa...

Jatka vaan sitä kotiruuan tekoa, mutta vaihda kermat ja voit vähärasvaisempiin versioihin! Kyllä niilläkin saa tosi maistuvia sapuskoita taiottua.

aamuisin yleensä kahvit, aina ei tietty maistu. syön yleensä leipää, joskus tulee keitettyä puuroa, joskus taas en syö mitään

Aamulla ois hyvä saada syötyä, että elimistö herää myös ja aineenvaihdunta ei jää nukkumaan. Leivän päälle kalkkunaleikettä ja kevytlevitettä, puuroon voisilmä ja raejuustoa tms. Siinä pari vinkkiä.

mulla ei ole töissä mahdollisuutta päästä syömään joka päivä samaan aikaan, mikä on ihan syvältä ja siten tällainen säännöllinen ja terveellinen syöminen ei mulla toimi nyt juuri. sitten ku joutuu ilman ruokaa kärvistellä on pakko lipittää limpparia ettei pyörry...

Millaisessa työssä olet? Olisiko sun mahdollista tehdä töihin mukaan vaikka jonkinlaisia pirtelöitä, proteiinijuomaa/ateriankorvausjuomaa, ostaa juotavaa jogurttia tai muuta vastaavaa? Jos limua voit hörppiä niin luulisi noidenkin onnistuvan. Usein nämä asiat on enemmän tahdosta ja viitsimisestä kiinni kuin siitä, että pystyykö vai ei. Mä uskallan edelleen väittää, että säännöllinen syöminen toimii jos riittävästi sitä haluaa. Mitenkäs muuten vaikka kisaajat pystyvät kisadieetilläkin pitämään sen säännöllisen ruokavalion? Proteiinijuomat ja nuo muut edellämainitsemani varmasti auttavat.

tuli mieleen, että mikäs olis sellainen suht edullinen ja hyvä palautusjuoma? rahatillanne tiukilla... kannattaako tuollaisia proteiinijuttuja käyttää jos on tällanen tavisurheilija?

Minusta olisi tärkeämpää, että laittaisit ensin koko ruokavaliosi kuntoon ja sitten vasta miettisit esim. palautusjuomaa. Lisäproteiinin osto sinänsä voi olla viisas juttu - sitä voit käyttää sitten vaikka välipalanakin. Se menee alussa kyllä ihan hyvin palautusjuomastakin vaikka banaanin kera, oli protsku laadultaan millaista hyvänsä. Proteiinijauheet itsessään on suhteellisen halpoja verrattuna kiinteään ruokaan, maksettavaa tulee vaan kerralla enemmän koska yksi pussi voi sitten riittää monta viikkoa tai kuukausiakin.

Tämmöisiä tuli mieleen, miltä vaikuttaa?

 

[323443]

OMG... siis uskomatonta... kuten itsekin sanoit, toivottomalta näyttää... en ala tässä sanomaan, että jätä se mutta jos olisin sinä, lähtisin hiihtään kyllä aika vikkelään... joskun on mukavampi olla yksikseen niin kauan ku löytää itelleen täydellisen ihmisen. itselläni taitaa sellainen juuri olla, käydään yhdessä salilla, muutakin urheilua harrastettais yhdessä jos miehellä ei olis polvi rikki. (odottelee leikkausjonossa) ehkäpä sitten kesällä... suhde toimii parhaiten sillon ku on yhteiset kiinnostuksen kohteet mutta myös omat jutut joita saa vaan yksikseen tehdä...

Toivottomalta tosiaan taitaa näyttää, vaikka kovasti yritänkin itselle hokea, että kyllä kaikki vielä muuttuu. Eipä kai kenestäkään voi tehdä mitään muuta kuin mitä hän on, vaikka kuinka kovasti toivois ja yrittäis.
Ehkä poikaystäväni osasi niin hyvin piilottaa alussa sen todellisen minänsä. Hän kovasti oli mukamas urheilusta kiinnostunut jne., mutta totuus on jotain ihan muuta. Ehkä mä ihastuin poikaystävääni siksi kun hänessä oli niin paljon niitä muita tiettyjä piirteitä jota puuttui taas sit exiltä. Kaikkia niitä luonteenpiirteitä, joita jokainen nainen toivoo löytävänsä miehestään, mutta niin paljon puuttuu niitä tärkeitä ja yhteisiä asioita. Kai mä tyhmänä oon yrittänyt väittää itelleni, että en mä tarvitse urheilevaa ihmistä, että voinhan mä itekseni urheilla ja yhteinen elämä on sitten jotain muuta... Ei se nyt vaan taida ihan niin olla kuitenkaan kun urheilu on mulle oikeestaan elämäntapa, henkireikä. Kai mä vaan etsin täyttä vastakohtaa salimiehelle kun sellaiset oli vain mua loukannu pahasti ja kokemusta EI TODELLAKAAN oo ihanista, hellistä, tunteellisista ja luotettavista salimiehistä.... mutta voi kai niitäkin olla?!?!

Olet oikeassa siinä, että kyllä se parisuhde on parhaimmillaan kun on yhteisiä harrastuksia ja voi/haluaa yhdessä tehdä asioita. Mä ainakin nimenomaan mieheltä olen AINA toivonut sitä, että yhdessä vietettäis mahdollisimman paljon aikaa niin harrastusten parissa kuin muuallakin. On hienoa kun voi jakaa rakkaimmat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet yhdessä oman kultansa kanssa.... mutta eipä oo vielä sellasta ihmistä kohdalle osunut.
Nykyisessä miehessä on paljon hyvää ja paljon ollaan yhdessä, mutta se tärkein puuttuu ja en tiedä kestänkö sitä...:(

Mutta joo... tämä menee nyt hiukka aiheen ohitse eikä tämä taida olla mikään parisuhde-kanava

 

[-pipsa-]

ehkä tänne täytyy perustaa kanava sydänsuruille

 

[Gillyanne]

Eilen innoissani yritin poikaystävälle kertoilla, että miten hyviä neuvoja olen saanut jne. Kerroin, että pitäis alkaa syömään vähän enemmän ja katsoa mitä syö yms. Tuli sellastakin kommenttia takasin, että illasta tuli aika hiljainen.... Poikaystävä oli sitä mieltä, että mähän jo syön niin hirveästi nyt... joka välissä kuulemma juoksen jääkaapilla kun syön n.3 tunnin välein. Hän itse syö vain kerran päivässä kunnon aterian ja eipä oikeestaan paljon muuta syökään... jotain pieniä välipaloja, mutta silti vaan omistaa isohkon mahan. Sanoi, että hän ainakin laihtuu kun ei syö mitään (enpä vaan oo huomannu!). Tää on tätä tietämättömien viisasta puhetta!!! Hän ei urheile ollenkaan eikä ymmärrä mun saliharrastusta. Kovasti yritän harrastuksestani kertoa ja jakaa tämän asian, joka mulle on koko elämä, mutta turhaan kai yritän saada häntä tajuamaan kun hän kaikessa väittää aina vastaan.
Hän on sitä mieltä, että juokseminen on PARAS keino pudottaa painoa ja polttaa rasvaa. Olen yrittänyt sanoa, että sali-ihmiselle juokseminen ei ole ollenkaan hyvä vaihtoehto, sillä se kuluttaa sitten lihaksiakin ja ei se oo parasta mahdollista rasvanpolton kannalta, mutta siinäkin puheenaiheessa tulee aina tappelu kun mä kuulemma puhun ihan hulluja.

Voi että Salitytsy, tuo kuulostaa niin tutulta - ennen nykyistä suhdettani seurustelin puolisentoista vuotta hyvinkin samantyyppisen/samalla lailla käyttäytyvät kundin kanssa, kuin sinä nyt. Mistään salijutuista ei voinut jutella, koska niistä tuli melkein aina tappelu (exä ei hyväksynyt saliharrastustani ollenkaan, vaan suhtautui siihen todella negatiivisesti, vaikka toisin yrittikin väittää), ja riitojen päätteksi hän usein huokaisi marttyyrin elkein "sä kuitenkin löydät sieltä salilta jonkun bodarimiehen itsellesi".

Se suhde sittemmin päättyi ihan muista syistä, mutta kyllä valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tuo ym. juttukin olisi siinä varmasti osasyyllisenä ollut, sen verran voimakkaasti se meidän välejämme hiersi.

En halua esiintyä parisuhde-eksperttinä, mutta minun henk.koht. mielipiteeni on, että poikaystäväsi asenteen ja käyttäytyminen tuosta tuskin muuksi enää muuttuvat.

EDIT:

Kai mä tyhmänä oon yrittänyt väittää itelleni, että en mä tarvitse urheilevaa ihmistä, että voinhan mä itekseni urheilla ja yhteinen elämä on sitten jotain muuta... Ei se nyt vaan taida ihan niin olla kuitenkaan kun urheilu on mulle oikeestaan elämäntapa, henkireikä.

Tämäkin on nyt sitten vain minun näkemykseni asiasta, mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että näissä jutuissa ne samanlaiset lapset tosiaankin leikkivät parhaiten keskenään. Esimerkkejä löytyy viljalti tältäkin palstalta. Kyseessä on kuitenkin useimmissa tapauksissa paljon laajempi juttu kuin pelkkä salilla treenaaminen (= terveet elämäntavat noin yleensäkin ottaen ja yleisliikunnallinen/-aktiivinen elämäntapa), ja kyllä oman kokemuksen pohjalta vaikeaa tulee, jos näkemykset ja mieltymykset tässä kovasti toisistaan eroavat.

... kokemusta EI TODELLAKAAN oo ihanista, hellistä, tunteellisista ja luotettavista salimiehistä.... mutta voi kai niitäkin olla?!?!

Kyllä vain. Vai mitä Faidra, Yhtä#Hauista, Nate, PMLats...?

 

[323443]

Voi että Salitytsy, tuo kuulostaa niin tutulta - ennen nykyistä suhdettani seurustelin puolisentoista vuotta hyvinkin samantyyppisen/samalla lailla käyttäytyvät kundin kanssa, kuin sinä nyt. Mistään salijutuista ei voinut jutella, koska niistä tuli melkein aina tappelu (exä ei hyväksynyt saliharrastustani ollenkaan, vaan suhtautui siihen todella negatiivisesti, vaikka toisin yrittikin väittää), ja riitojen päätteksi hän usein huokaisi marttyyrin elkein "sä kuitenkin löydät sieltä salilta jonkun bodarimiehen itsellesi".

Se suhde sittemmin päättyi ihan muista syistä, mutta kyllä valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tuo ym. juttukin olisi siinä varmasti osasyyllisenä ollut, sen verran voimakkaasti se meidän välejämme hiersi.

En halua esiintyä parisuhde-eksperttinä, mutta minun henk.koht. mielipiteeni on, että poikaystäväsi asenteen ja käyttäytyminen tuosta tuskin muuksi enää muuttuvat.

Tiedän ja en pahastu ollenkaan mielipiteistäsi enkä muidenkaan. Tottahan se on, että tuskin poikaystäväni yhtäkkiä muuttaa mielipiteensä. Häntä ei pätkääkään kiinnosta salijutut millään tavalla vaan paremminkin "halveksii" salimiehiä ja yleensäkin pitää lihaksikkaita miehiä tyhminä jne. (vaikka oikeasti varmasti on hiukka katellinen). Ehkä myös sekin on yksi syy hänen mielipitesiinsä kun tiedän, että hän tahtoisi itse olla paremmassa kunnossa ja saada mahansa pienenemään, mutta ei saa itsestään irti ja tietää sit mun kuitenki pitävät itestäni huolta. Ehkä pitää itseään jotenkin riittämättömänä mulle ja kyllä hän tietää, että mun edelliset miehet on ollu salimiehiä. Usein oon mäkin samoja kommentteja saanut riitojen yhteydessä, vaikka ois riita koskenut ihan muutakin asiaa.... "Ehkä sä kuitenkin tarvisit itsellesi salimiehen... jne. jne.". Olen yrittänyt sanoa, että en tarvi, mutta olis kiva kun toinen edes vähän olis kiinnostunut munkin elämästä ja mun harrastuksesta ja voitais edes jotain liikuntaa yhdessä harrastaa... mutta taitaa olla liian paljon vaadittu.

 

[-pipsa-]

Häntä ei pätkääkään kiinnosta salijutut millään tavalla vaan paremminkin "halveksii" salimiehiä ja yleensäkin pitää lihaksikkaita miehiä tyhminä jne. (vaikka oikeasti varmasti on hiukka katellinen).

taitaa olla tosiaankin kateellinen sinullekin koska sulla riittää energiaa liikkumiseen. ja jos salilla käyviä miehiä pitää tyhminä ym. taitaa tällä herralla olla hieman itsetunnon kanssa ongelmia...

 

[assis]

ihanista, hellistä, tunteellisista ja luotettavista salimiehistä.... mutta voi kai niitäkin olla?!?!

On niitä, ja paljon. Minäkin tiedän MONTA. Ei mitään äijiä vaan hyviä tyyppejä! Esim. täällä Pakkiksella niitä on piiiiitkä liuta, ihan varmasti, ja lähisalilla vielä lisää.

 

[lewe]

Ihmissuhdejuttuihin en ota kantaa kun allekirjoittaneellakin ne tuppaa olemaan retuperällä mutta sen vaan haluan sanoa että varmasti niitä tunteellisia ja helliä jne jne miehiäkin löytyy salilta. Jotta eipäs nyt lannistuta, tytöt. ;)

Mutta oli mulla ihan asiaakin. Tossa Faidran linkittämässä jutussa Faidra sanoo että lepopäivänä tulisi yhtenä ateriana nauttia "välipala samoilla makroravinnemäärillä kuin palautusjuoma". Siis WOOOOT? Siis saanxxxx mä hörppiä sitä mun uutta ja ihanaa minttusuklaan makuista palkkaria ILMANKIN treeniä vai tarkoittaaxxxx tää nyt proteiinijuoma+banaani comboa vai mitä hittoa?!? Kertokkee tyhymälle. Kiitos. :piis:

 

[Gillyanne]

Tossa Faidran linkittämässä jutussa Faidra sanoo että lepopäivänä tulisi yhtenä ateriana nauttia "välipala samoilla makroravinnemäärillä kuin palautusjuoma". Siis WOOOOT? Siis saanxxxx mä hörppiä sitä mun uutta ja ihanaa minttusuklaan makuista palkkaria ILMANKIN treeniä vai tarkoittaaxxxx tää nyt proteiinijuoma+banaani comboa vai mitä hittoa?!? Kertokkee tyhymälle. Kiitos. :piis:

Sama makrojakauma = samat määrät hiilaria, prodea ja rasvaa. Palautusjuomaa en kyllä lepopäivänä ottaisi, koska se sisältää usein nopeaa hiilihydraattia ---> nopea ja jyrkkä verensokeripiikki, ja hetikohta entistä kovempi nälkä.

 

[assis]

Sama makrojakauma = samat määrät hiilaria, prodea ja rasvaa. Palautusjuomaa en kyllä lepopäivänä ottaisi, koska se sisältää usein nopeaa hiilihydraattia ---> nopea ja jyrkkä verensokeripiikki, ja hetikohta entistä kovempi nälkä.

Mutta eikös tuo minttusuklaa ole melkein hiilaritonta, joten jos sen sotkee veteen tai maitoon niin antaa mennä vain! Maidon hiilarit siis laktoosia, hidasta sokeria.

 

[Gillyanne]

Mutta eikös tuo minttusuklaa ole melkein hiilaritonta, joten jos sen sotkee veteen tai maitoon niin antaa mennä vain! Maidon hiilarit siis laktoosia, hidasta sokeria.

Juu, jos kyse on pelkästä proteiinijauheesta, niin toki juurikin näin Itse vain ymmärsin, että se olisi jokin valmis palatusjuomasekoitus, joissa on yleensä ihan kohtuulliset määrät maltoa tms.

 

[lewe]

Kiitos Gilly! Ja joo, kyllä se mun minttusuklaa on nimenomaan palkkaria. Täytyykin etsiskellä minttusuklaan makuista proteiinijauhetta...

 

[323443]

On niitä, ja paljon. Minäkin tiedän MONTA. Ei mitään äijiä vaan hyviä tyyppejä! Esim. täällä Pakkiksella niitä on piiiiitkä liuta, ihan varmasti, ja lähisalilla vielä lisää.

Aijaa.... Mun kohdalle kai on sitten vain osunut kaikki ne "wanna be"-tyypit, jotka joskus on ollut ei niin suosittuja ja sitten ovat alkaneet treenaamaan vaan sen takia, että pitää pönkittää itsetuntoaan ja sit kun kasvaa ja alkaakin saamaan naisilta huomiota niin se nouseekin päähän ja alkaakin rakastaan itteensä aivan liikaakin. Nimenomaan treenaamisen syynä oli PELKÄSTÄÄN se ulkonäkö eikä se, että treenaaminen on hauskaa ja tykkää siitä (toki siinä sivussa sitten ulkonäkökin, mutta ei sen mun mielestä pitäisi olla se ykköstavoite, vai!?!?) .Jotenkin alkas sit jo jossain vaiheessa tuntumaan siltä, että jokainen salimies on samanlainen itseään rakastava peilin edessä pullistelija, jolle tosiaan sana USKOLLISUUS JA LUOTETTAVUUS ei tarkoita yhtään mitään. Ja jopa yksi tuttu salimies itsekin sanoi samaa, että kyllä moni salimies tuppaa olemaan naistaan kohtaan täydellinen k....pää!! Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja sittenhän sen huomaa kun sellainen ihana salimies kohdalle osuu

 

[neiti]

Ei voi muuta todeta, kuin että älä vielä menetä uskoasi parempaan huomiseen, ne ihanat, uskolliset, luotettavat ja kaikinpuolin lutuset saliukkelit vaan odottaa sopivaa tilaisuutta osua sun tielle Ja kuten jo todettu, niitä todellakin on olemassa:haart:

 

[323443]

Ei voi muuta todeta, kuin että älä vielä menetä uskoasi parempaan huomiseen, ne ihanat, uskolliset, luotettavat ja kaikinpuolin lutuset saliukkelit vaan odottaa sopivaa tilaisuutta osua sun tielle Ja kuten jo todettu, niitä todellakin on olemassa:haart:

Kiitos
Te ootte kyllä EHDOTTOMASTI ollu avuksi mulle.... annatte toivoa mulle sekä treenien suhteen että nyt tässä parisuhde-ongelmassa. Ehkäpä alan saamaan enempi poweria salille, pääsen paremmin tavoitteisiini ja saan elämäni muutenkin mallilleen vielä... siltä nyt tuntuu. Kiitos teille ja jatkakaa samaan malliin

 

[Mäyräkoira]

Kiitos
Te ootte kyllä EHDOTTOMASTI ollu avuksi mulle.... annatte toivoa mulle sekä treenien suhteen että nyt tässä parisuhde-ongelmassa. Ehkäpä alan saamaan enempi poweria salille, pääsen paremmin tavoitteisiini ja saan elämäni muutenkin mallilleen vielä... siltä nyt tuntuu. Kiitos teille ja jatkakaa samaan malliin

Ja vielä yksi kommentti: itsellä on AIVAN ihana mies, joka ei käy (pahemmin) salilla mutta on kiinnostunut harrastuksistani ja jaksaa tukea niihin. :D Joten ei kai se urheilufanaattisuus tärkeintä ole, tärkeintä on se, että jaksaa tukea ja olla kiinnostunut toisen asioista vaikkei itse samoja asioita harrastaisikaan. IMHO en tahtoisi, että mieheni kävisi salilla yhtä aikaa kanssani.