- Liittynyt
- 5.12.2005
- Viestejä
- 2 237
Millaisia kokemuksia porukalla on urheilun ja raskaan fyysisen työn yhdistämisestä? Jätättekö treenejä väliin töiden takia, vai miten onnistutte välttämään ylirasituksen, jos pitää töissäkin rehkiä kovasti? Pitääkö jommastakummasta tinkiä?
Olen itse alkanut melkeinpä ajatella, että (kilpa)urheilu ja raskas työ ovat mahdoton yhdistelmä. Olen alkukesästä saakka ollut fyysisissä töissä, mutta vain punttitreeneistä olen jonkin verran niiden vuoksi tinkinyt. Aikataulut tosin joskus ovat estäneet lajitreeneihin (nyrkkeilytreenit siis) pääsyn. Pahimmat päivät ovat sisältäneet 6-8 tuntia käsilumitöitä, päiväunet, omat treenit ja parin tunnin kuntonyrkkeilyohjauksen. Nykyisellään on sikäli helpompaa, etteivät kaikki päivät ole pitkiä ja vaikka joka päivä työ on fyysistä, ei se ole ihan niin raskasta joka kerta. Kesällä puutarha-alan töissä sai raataa joka päivä.
Nyt pääsen antamaan varoittavan esimerkin: hajotin paikkani tällä touhulla, kun en osannut riittävän hyvin huomioida sitä, että myös työ rasittaa, ja myös sen vuoksi on tehtävä palauttavia treenejä ja lihashuoltoa - ja levättävä. Sain itseni niin totaaliseen jumiin, että tällä hetkellä ei meikäläisen käsistä ja selästä ole oikein mihinkään. Tai no on... hammasta purren. Typerä lääkäri vieläpä kielsi treenin, muttei kirjoittanut töistä sairaslomaa, joten treenien skippaaminen oli käytännöllisesti katsoen tyystin turhaa. (Maltoin sentään jättää lajitreenit sun muut väliin.) No, se tästä omasta itkuvirrestä. Tahtoisin nimenomaan kuulla muiden kokemuksia vastaavantyyppisistä yhdistelmistä.
Sitä olen miettinyt, että olenko itse näin maalaislikkanakin heikkoa tekoa, kun tietääkseni ennen muinoin Ukkolat ja vastaavat tekivät fyysisesti raskasta työtä ja treenasivat silti niin perkeleesti. Oikein peljästyin siinä vaiheessa, kun terveydenhoitaja sanoi, että kannattaa miettiä sitä alan vaihtoa. Toki olen sikäli onnellisessa asemassa, että nämä puutarhatyöt ja muut ulkoaluiden hoitotyöt ovat minulle vain väliaikaista työtä. Niinpä tein tuossa pari viikkoa sitten Lopullisen Ratkaisun ja otin loparit, huomenna on vissiin viimeinen työpäivä. Siitä huolimatta kestänee ainakin pari kuukautta ennen kuin alan olla kuosissa jälleen. Ja sitten aloitankin kesätyöt. Fyysisesti raskaat, tietenkin.
Omia kantapään kautta opittuja vinkkejäni: työpäivä ei koskaan ole lepopäivä, tauoista kannattaa pitää kiinni ja lihashuoltoon kiinnittää vielä normaaliakin enemmän huomiota. Jos jotain rasitusvammoja pukkaa, niiden ei saisi antaa pitkittyä.
Mites muilla?
Olen itse alkanut melkeinpä ajatella, että (kilpa)urheilu ja raskas työ ovat mahdoton yhdistelmä. Olen alkukesästä saakka ollut fyysisissä töissä, mutta vain punttitreeneistä olen jonkin verran niiden vuoksi tinkinyt. Aikataulut tosin joskus ovat estäneet lajitreeneihin (nyrkkeilytreenit siis) pääsyn. Pahimmat päivät ovat sisältäneet 6-8 tuntia käsilumitöitä, päiväunet, omat treenit ja parin tunnin kuntonyrkkeilyohjauksen. Nykyisellään on sikäli helpompaa, etteivät kaikki päivät ole pitkiä ja vaikka joka päivä työ on fyysistä, ei se ole ihan niin raskasta joka kerta. Kesällä puutarha-alan töissä sai raataa joka päivä.
Nyt pääsen antamaan varoittavan esimerkin: hajotin paikkani tällä touhulla, kun en osannut riittävän hyvin huomioida sitä, että myös työ rasittaa, ja myös sen vuoksi on tehtävä palauttavia treenejä ja lihashuoltoa - ja levättävä. Sain itseni niin totaaliseen jumiin, että tällä hetkellä ei meikäläisen käsistä ja selästä ole oikein mihinkään. Tai no on... hammasta purren. Typerä lääkäri vieläpä kielsi treenin, muttei kirjoittanut töistä sairaslomaa, joten treenien skippaaminen oli käytännöllisesti katsoen tyystin turhaa. (Maltoin sentään jättää lajitreenit sun muut väliin.) No, se tästä omasta itkuvirrestä. Tahtoisin nimenomaan kuulla muiden kokemuksia vastaavantyyppisistä yhdistelmistä.
Sitä olen miettinyt, että olenko itse näin maalaislikkanakin heikkoa tekoa, kun tietääkseni ennen muinoin Ukkolat ja vastaavat tekivät fyysisesti raskasta työtä ja treenasivat silti niin perkeleesti. Oikein peljästyin siinä vaiheessa, kun terveydenhoitaja sanoi, että kannattaa miettiä sitä alan vaihtoa. Toki olen sikäli onnellisessa asemassa, että nämä puutarhatyöt ja muut ulkoaluiden hoitotyöt ovat minulle vain väliaikaista työtä. Niinpä tein tuossa pari viikkoa sitten Lopullisen Ratkaisun ja otin loparit, huomenna on vissiin viimeinen työpäivä. Siitä huolimatta kestänee ainakin pari kuukautta ennen kuin alan olla kuosissa jälleen. Ja sitten aloitankin kesätyöt. Fyysisesti raskaat, tietenkin.
Omia kantapään kautta opittuja vinkkejäni: työpäivä ei koskaan ole lepopäivä, tauoista kannattaa pitää kiinni ja lihashuoltoon kiinnittää vielä normaaliakin enemmän huomiota. Jos jotain rasitusvammoja pukkaa, niiden ei saisi antaa pitkittyä.
Mites muilla?
