Mulle tulee penkkipaidoista mieleen meidän ala-asteen sählypelit.
Pelattiin aina yhteen maaliin kun ei ollu toista.
Ite oisin halunnu pelata kierrolla, eli laitetaan joku tötsä sinne 10-15m päähän, joka pitää kiertää aina jos saa riistettyä pallon puolustajana. Eli saadaan aika hyvin simuloitua oikean pelin meininki, vaikka onkin vain yksi maali. Perus juttuja.
Todella moni halus vaan pelata niin että vika palloon koskenu on maalin tekijä. Eli ei kiertoa. Ei oikeestaan puolustamista, vaan mieletöntä vetojen juhlaa, ilman pelin rakentelua.
Moni näistä tyypeistä perusteli asiaa näin:
"kyllä paras kierrotta pelaaja on myös todella usein paras kierron kanssa pelaaja"
"Kyllä sä voit käydä kiertämässä jos sä haluut. Mä ainakin pelaan näillä säännöillä mitä on"
"Kyllä mä ainakin pelaan kierrotta kun isot pojatkin tossa naapurissa pelaa sillee"
"Kyllä tässäkin paras voittaa, ihan selkee juttu. Pitää vaan osata möllöttää tossa maalin eessä, eikä tarvii liikkuu yhtään, eikä tarvii harjotella syöttämistä ollenkaan, mutta kyllä tää on ihan yhtä paljon sählyn perusominaisuuksia mittaavaa kuin oikea sählykin"
Vitutti koko ala-asteen pelata ilman kiertoa.