Sairaalavuoteella kommunikaattorilla kirjoittamastani blogista on seurannut harmistuneita reaktioita todettuani, että lehtitietojen mukaan molemmat koulusurmaajat itse määrittelivät itsensä ateistiksi. Olen ollut lähes vuodepotilaana kolme viikkoa, enkä valitettavasti ole tätä ennen pystynyt seuraamaan keskustelua. Pahoittelen sitä, että blogistani syntyi väärinkäsityksiä. Toivon, että närkästyneet lukijat voisivat panna huolimattoman kirjoittamiseni sairauteni tiliin. En ajattele, että ateismi sinänsä johtaisi ihmisvihaan. Ateismi ei ole myöskään vastakohta lähimmäisenrakkaudelle. Moni ateisti on tunnettu hyväntekijä, joka kohtelee lähimmäisiään kunnioittavasti ja rakastavasti. Eri uskontojen edustajilta löytyy runsaasti esimerkkejä ihmisvihasta ja mielettömästä terrorismista. Ihmisvihan vastakohtana tarkoitin nimenomaan lähimmäisenrakkautta, joka on kristillisen uskon keskeinen opetus. Samalla tunnustan, että me kristityt olemme yhtä huonoja rakastamaan lähimmäisiä kuin muiden uskontojen edustajat tai ateistit. Kristillisen uskon ydin on armo, jota me lähimmäisenrakkautta laiminlyövät ihmiset tarvitsemme. Ehkä tässä tapauksessa pikemmin merkillepantavaa on se, että ääriuskonnollisen terrorismin kaltaista elämän tuhoamista voi löytyä myös ateistisen ääriajattelun pohjalta. Kouluampujia niin Suomessa kuin ulkomailla näyttää yhdistävän samankaltainen ideologia, johon liittyy ihmisviha, kokemus elämän tarkoituksettomuudesta – sekä näissä tapauksissa ateismi. Tämä ei ole oma havaintoni, vaan perustuu niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa julkaistuihin lehtijuttuihin.